Hotspot-hautomo

Voihan räkämälli! Ledillä oli pari viikkoa sitten tassuissa äreästi punottavat varpaidenvälit, joita käytin näyttämässä eläinlääkärissäkin kun minun silmään näytti että yltäisi kynnen alle saakka ja koira niitä nuoleskeli jatkuvasti. Mitään vierasesinettäkään ei kuitenkaan löytynyt, joten hoito-ohjeeksi tuli desinfioida varpaanvälit kahdesti päivässö ja levittää niihin Fuciderm-voidetta. Ja tietenkään koira ei saa nuolla tassujaan. Tassut saatiinkin melko hyvään kuntoon, nyt punotusta on ollut enää yhdessä tassussa.

Mutta sitten. Aiemmin viikolla ulkoilessa Ledi käännähti muutaman kerran eri päivinä "katsomaan" kupeitaan, samalla lailla kun jos sinne pistäisi joko hyönteinen tai kipu. En löytänyt turkista mitään ja ohitin asian olankohautuksella, sillä kun niitä jumeja on ja maanantaille on varattu fyssari.

Yksi ilta sitten aloin kuulostelemaan että nyt tuo nuolemisen lupsutus on kestänyt kyllä tavallista pidempään, ja yllätyin kun näin Ledin nuolevan vehjettään eikä tassujaan. Ja kyllä, alavatsaa oli nuoltu jo sen verran reippaasti että karva oli läpimärkä ja iho punotti. Koska oli jo myöhä, sipaisin iholle vaan Fucidermiä ja laitoin koiralle kaulurin ettei se nuolisi enempää. Virhe.

Hautomo jo vähän parempana

Seuraavana aamuna katsoin tilannetta ajan kanssa ja näin heti että alavatsassa on iso laikku kellertävän liman peitossa. Hotspot. Tuikulla oli kerran hännän alla, mutta Ledille ei ollut koskaan tullut vaikka se rypee paljon järvessä. Kuitenkin kun sain alueen ajeltua karvoista, puhdistettua ja kuivattua, huomasin että kastroinnin tikit ovat tehneet pari ekstrapoimua muutenkin hieman löysän ihon kohtaan, joten sinne oli alkanut pesiytyä bakteereja. Ja kuten myöhemmin huomasin, on kyseistä kohtaa hyvin vaikea tuulettaa kun se hautuu koiran istuessa ja maatessa, ellei koira makaa selällään.

Olen nyt viikonlopun ajan putsannut alueen Septidinillä muutaman tunnin välein, aina kun olen huomannut sen alkavan "limoittua" ja sen jälkeen kuivannut. Parhaaksi olen huomannu hiustenkuivaajan, parvekkeella toimii myös koiran rellottaminen selällään sylissä ja viuhkalla huoskuttelu samalla kun itse katsoo netflixiä. Ilmakylpyjä siis! Toki myös ulkoillessa koiran liikkuessa ilma käy nivusten alueelle, mutta itse olen vielä vähän nilkku edellisen haaverin vuoksi. Siitä uimareissusta tuo hotspotkin sai alkunsa, kun jäi koira kuivaamatta päivystykseen lähdön takia.

Ilokseni tänä aamuna iho näytti jo paremmalta, ei kellertävää limapeitettä vaan punoitusta enää. Toivottavasti selviämme ilman antibiootteja! Huomenna Ledillä siis fysioterapia, avataan lantion seudun jumit mikrovirralla tai laserilla. Toivottavasti niitäkään ei jatkossa tulisi :)

Hengenpelastusharjoitus

Lähdin Ledin kanssa uimaan pienen lahdukan yli eilen, ja vastarannalla kiipesin hengähtämään isolle rantakivelle. Laskeutuessani siitä takaisin veteen, tunsin että jokin nirhaisee nilkkaa ja sain heittäydyttyä vähän sivuun ettei kävisi köpelömmin, kun kivi oli sen verran jyrkkä etten pystynyt pysäyttämään laskeutumista. Vedessä koetin nostaa jalkaa sen verran pinnalle että näkisin millainen naarmu siihen tuli, kun huomasinkin että nilkassahan on ihan ammottava REIKÄ. Keppi, kivi tai lasi oli siis uponnut nilkkaan. Great.

Lähdin uimaan takaisin aloituspaikkaan kun metsän läpikään ei huvittanut lähteä tarpomaan. Tuntui kuitenkin sen verran ilkeältä että kutsuin edellä uivan Ledin takaisin, tartuin sitä hännästä (kuten olemme harjoitelleetkin, toinen vaihtoehto ottaa säästä tukea) ja pyysin vetämään lahdukan yli rantaan. Ja sehän veti :)

Rannassa kokeilin kestääkö jalka kävellä ja vuotaako se miten katastrofaalisesti verta. Kestihän se ja ei pulpunnut, niin lähdettiin nilkuttamaan pari kilometriä kotiin. Kävin tikkauttamassa jalan päivystyksessä ja kotiin tultua annoin koiralle ekstraruokaa ja rapsuja kiitokseksi, ei niin että se ymmärtäisi mutta kuitenkin. Ei se ihan henkeä pelastanut mutta onpahan turvallisempi oli jatkossakin uida koiran kanssa kahdestaan kun voi luottaa että siitä on apua. Ja toki minäkin olen sille lähellä jos sille vuorostaan tulee kramppi.

Onni onnettomuudessa että Ledi ei viiltänyt jalkaansa samaan mikä olikaan, kun samassa rannassa kävi kääntymässä. Nyt jääkin seuraavan viikon ajaksi uimahommat kokonaan Ledin vastuulle ennen kuin saan tikit pois. Mahtava otus!

Pientä treeniä

Ledi oli viikon hoidossa lomareissuni aikana ja hyvin oli mennyt. Viikonloppuna käytiin uida polskimassa pariinkin otteeseen ja myös kanttarelleja etsimässä vähemmän menestyksekkäästi. Ledi sai myös vesipelastustreeniä hukkuvan pelastuksen sekä kumiveneen noudon merkeissä, olkoonkin että kyseessä oli ihan vaan iso uimapatja jolla lilluvan ihmisen Ledi kävi vetämässä rantaan. Uidessa se pysyy jo kohteliaan matkan päässä minusta, tai vastaavasti ennakoin sitä paremmin eikä se raapinut kertaakaan vedessä. Uin kuitenkin sen lähellä ja välillä matkustan säästä tai hännästä pitäen että se joutuu tekemään vähän enemmän töitä uidessaan, ja samalla tottuu että sitä lähmitään vedessä ja ui silti eteenpäin.

Laiturilta hyppäämisen suhteen se on rohkaistunut lisää, ennen se hyppäsi vain pelastamaan tai kepin perässä, mutta nyt hyppää myös ihmisen mukana ja pari kertaa ihan omia aikojaankin. Vieläkin se välillä jää arkailemaan ja roikkumaan laidalle, josta sitten sukeltaa pää edellä veteen kuin norppa. Ei paras mahdollinen tyyli :)

Myös eteen istumisen treeni ja esineen vientiä harjoiteltiin tänään, kovasti se vielä koettaa hakeutua perusasentoon jos en anna selkeää vihjettä että haluan sen eteen istumaan. Esine alkaa tulla jo mukavasti käteen, yksi yö vaan mietin että mikä se seuraava vaihe sitten on? Vepessähän olisi hyvä olla kisakumppani jonka kanssa on treenattu ja se on koirallekin tuttu, eli yksi ohjaaja rannalla ja toinen veneessä/vedessä. Mulla vaan kun sellaista ei ole niin mietin että kenelle alan koiraa lähettämään pelastusliivejä ja muuta roinaa? Noh, hangataan perusteita ensin.

Ei olla vieläkään lenkkeilty, vieläkin se välillä kipuilee. Uiminen tuntuu olevan hyvästä, vaikka se riehuu vedessä ja ui paljon niin sen jälkeen ei vaikuta kuitenkaan kipeältä. Tällä viikolla voisi koettaa tehdä parin kilsan lenkin kokeeksi. Omaan tahtiin uidessaan, eli kun se ei sinkoile ihmisten tai kumiveneiden perään, se ui hyvässä asennossa selkä pinnalla. Kun sillä on kiire, kauhoo se enemmän etuosalla ja takapää vajoaa kuten alla olevassa kuvassa. Siksi mieluusti uittelen sitä niin että mitään ei tapahdu, ja se uiskentelee ympäriinsä ja lilluttelee.

Valaistuin myös treenailun suhteen noin muutenkin. On totta että Ledi on ollut paljon toipilaana, mutta polvilausunnon jälkeen heitin hanskat totaalisesti naulaan harrastelun suhteen. Vaikka se ei hyppyjä tai mitään rankkaa liikuntaa kestäisikään, voisin kehittää itseäni ohjaajana ja treenata vaikka aloluokkien liikeitä ja käydä hakemassa kisakokemusta mölleistä. Entä sitten vaikka jätettäisiin hyppy väliin ja otettaisiin siitä nolla, jos muut liikkeet ollaan saatu hiottua huippuunsa? Treenin ja palkkaamisen muuttaminen rauhalliseksi (=nivelystävälliseksi) taas on lisähaaste minulle, ei koiran vika. Katsotaan mihin kaikkialle tässä vielä päästään kun ei vaan luovuteta :)

En ole tuon tarkan paikan suhteen vielä nipottanut, haluan että Ledi hoksaa ensin jutun idean että pitäisi hakeutua eteen istumaan eikä sivulle. Sitten voidaan hinkuttaa enemmän suoruutta ja etäisyyttä. Videollakin näkyy että Ledi ei halua istua takajalkojensa päällä (eikä maata) vaan istahtaa niiden yli hanurilleen. Liekö sitten käy vähemmän polviin moinen tyyli, mutta kunhan jotenkin.. :)

Uutta treenidraivia!

Googlettelin vepejuttuja ja lukaisin postauksen liikkeiden kouluttamisesta. Videoita katsoessa hoksasin uudelleen että eihän koiran (tai omistajan) liikuntarajoitteet ole mikään este treenaamiselle, pohjatyötä voi tehdä ilman suunnatonta rälläystä. Pitää miettiä alanko opettamaan poijujen välistä uimista koska olen laiska, Ledillä ei ole ollut sen kanssa ongelmia ja ei kuitenkaan ehditä treenata tämän vuoden soveltuvuuskokeeseen vaikka koiran kunto alkaisikin kohentumaan.

Sen sijaan esineen vienti on meidän heikkous ja videon opetustapa varsin simppeli. Ledi osaa jo tulla kättä kohti esimerkiksi kun haluan kytkeä sen taluttimeen (en koskaan ota koiraa kiinni, vaan se tulee luokseni kytkettäväksi), mutta olisi hyödyllistä vahvistaa sitä vihjesanaan ja sen kautta opettaa tuo esineen vienti. Iltaruoasta puolet menikin "Käteen!" tökkäämisellä, se oli helppoa kuin heinänteko. Siihen vielä mukaan esineen ottaminen ja käteen antaminen niin hyvällä mallilla ollaan jo. Jossakin vaiheessa toki tarvitaan harjoituskaveri että koira voi esinettä viedä henkilöltä toiselle..

Toinen työn alle otettu homma on eteen istuminen BH-koetta ajatellen. Sitähän Ledi ei osaa laisinkaan, ja alkuun se arasteli tulla ihan kiinni minuun istumaan (varpaille), hämmentyi ja seuraavaksi hyppi päin. Nopsaan saatiin siihenkin jo vähän tatsia, mutta mistä tuli siihen vihjesana "Vuppe"?! Noh, sana kuin sana, ei kait sillä kokeessa ole väliä vaikka puhuisi norjaa. Huomasin kuitenkin että ruoalla koiran vetäminen lähelle/vatsaa pitkin ylös aiheuttaa sen verran häsläystä ja hasardeja että siirryin hyvin nopeasti sheippaamiseen, ja sillä alkoikin tulla keskittyneitä ja tarkempia eteen istumisia, välimatkaa kursitaan sitten kun suunta alkaa olla selvillä. Nyt se tarjoaa aluksi perusasentoa ja peruuttamista joita ollaan aiemmin sheipattu, mutta siitä se lähtee.

Kolmas harjoiteltava liike on paikallamakuu. Ensinnäkin niin että koira ei köllötä lonkallaan vaan on topakasti jaloillaan, toisekseen pitkän aikaa häiriön alla - tämäkin BH-koetta ajatellen. Jos en Ledin kanssa vaikka koskaan kokeeseen pääsekään, niin eipähän ehkä tule tehtyä samoja virheitä seuraavan koiran kanssa. Samaisessa blogissa oli myös vinkkiä tuon köllöttelyn korjaamiseen, koska omistaja oli opettanut koiralleen rennon paikallaan oleskelun jota koira oli alkanut sekoittaa down-vihjeeseenkin, eli varsinaiseen tokoliikkeeseen. Lähdin samalla ideologialla hakemaan kunnollista asentoa köllöttelyn sijaan uudelle vihjesanalle jota ei tule arjessa viljeltyä, "maahan" saa meillä olla jatkossa se köllöttelykehoitus. Nopsaan Ledi hoksasi myös tämän asennon muutoksen, olin äimistynyt!

Sikäli on vallan erinomaista jos pystyy järjestämään rauhallista, nivelystävällistä treeniä, koska koiran arkitottelevaisuuskin kasvaa huimasti säännöllisen treenin ansiosta. Nopeat maahanmenot, maasta istuminen, eteen/sivulle vaihtelut ja maasta seisominen jätetään tässä vaiheessa vielä pois kun ne voipi käydä kipeästi kinttuihin, enkä sitten voi vaatia ripeää suoritusta. Samoin kaikki jossa tarvitsee juosta tai pysähtyä nopeasti unohdetaan vielä.

Toivottavasti pystymme jatkamaan aivotyöskentelyä näissä merkeissä!

Luonnetestin jälkipyykki

Eilen olin aika puhki niin en jaksanut kovin syvällistä analyysia testistä tehdä, mutta pari asiaa ajattelin vielä kirjoitella aiheesta.

Tykkäsin siitä miten testin aikana Ledi useammankin kerran kääntyi puoleeni kysymään kuinka tilanteessa tulisi toimia, esimerkiksi puolustushalua testatessa. Jos noita terveydellisiä syitä ei olisi ollut hoputtamassa, olisin odottanut nelivuotiaaksi tuon testaamisen koska tiedän että se ei ole vielä kypsä aikuinen ja tarvitsee aika paljon tukeani. Arjessa tuo piirre on varsin miellyttävä, koska toiminnastaan saamansa palautteen seuraksena tietty käytös vahvistuu tai se muuttaa käytöstään toivottuun suuntaan. Sikäli se on rehti koira että jos jokin käytös on törppöä ja kerron sen, se ymmärtää yskän ja lopettaa. Ledi on myös paljon mustavalkoisempi kuin Tuikku, Ledin kohdalla todella pätee lause "mikä on kerran sallittua on aina sallittua"!

Koiranettiä selatessani yllätyin myös siitä miten vähän tämän vuoden testatuissa sakuissa on yli 200p saaneita. Kauhean syväluotaavaa tutkimusta en ole vielä tehnyt mistä osa-alueista ne pisteet on tullut, mutta alle kymmenen niitä koiria oli. Luulin että sellaisen pitää olla joku superkoira, mutta kiva että nyt on jotain vertailupohjaa. Hermorakenteellahan on suurin kerroin pisteenlaskussa, ja sitä itsekin arvostan koirassa. Toimintakyky on toinen jos koiran kanssa mielii harrastaa, Tuikkuhan ei aina ihan kykene, eikä tarvitsekaan. Se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on.

Hirveä treeni-into iski kun kävin eilen vielä testin jälkeen kuvaamassa naapurin bc:n agitreenit. Itseä houkuttaisi treenata vihdoin siihen BH-kokeeseen, jos ottaisi pieniä paloja sieltä täältä niin ettei koira rasitu? Esimerkiksi opettaa eteen tulo ja harjoitella paikallaoloa häiriön alla. Jos terveys kestää niin sitten harjoittelisi pidempiä pätkiä ja kävisi kokeessa. Joensuussa olisi lokakuussa koe mutta ei kai meillä niin kiire ole.. Koiran ehdoilla.

Nyt lähdetään tekemään testilenkki että kestääkö kroppa. Ainakaan luonnetestin jälkeen koira ei ilokseni ollut kipeä, vaikka siinä vähän sinkoilua ja rempomista tuli. Katsellaan :)