lauantai 27. lokakuuta 2012

Asiaa arkiliikunnasta

Seuraavaksi tekstiä asiasta joka voi monelle olla ihan itsestäänselvyys. Itse olen joutunut viime aikoina miettimään paljonkin koiran liikuntaa ja liikkumista. Koskaan aiemmin ei ole tarvinnut perehtyä koiran fysiikkaan, lihashuoltoon tai oikeastaan mihinkään: koira kulkee neljällä jalalla normaalisti eteenpäin ja se on siinä. Minulla on ollut vain ravaajatyyppisiä koiria, joten voi olla että samat säännöt eivät päde kaikkiin, joten olkoot nämä huomioita omista koiristani.

Ledin vaivojen myötä viimeisen vuoden ajan on joutunut tiiraamaan sen liikkumista paljonkin, mutta varsinaisen valaistumisen olen kokenut tänä syksynä eläinlääkärin, fysioterapeutin ja hierojan ansiosta. Koirathan yleensä tykkäävät liikkua, ja jos johonkin koskee niin sitten keksitään vaihtoehtoinen tapa mennä eteenpäin.
Koiran vahvimmat lihakset ja suurimmat nivelet sijaitsevat takaosassa. Sieltä eteenpäin työntävä voima siirtyy selän välityksellä etujalkoihin, jotka rytmittävät juoksemista. Pää ja kaula sekä häntä tasapainottavat eläimen liikkeitä. Koiran seistessä yli puolet painosta on etujalkojen kannateltavana. - Susanna Vartiainen, fysioterapeutti
Käynnissä jokaisen jalan tulisi laskeutua maahan vuorotellen, mutta Ledillä sitä ei näe oikeastaan koskaan, koska irti se juosta jolkottelee ja hihnassa kävelee epäpuhtaasti saman puolen jalkoja nostellen. Vedessä se kuitenkin liikkuu puhtaammin myös hitaassa vauhdissa.


Taisin aiemmin kirjoitellakin siitä, että ravi on koiran normaali tapa liikkua eteenpäin. Siinä ristikkäisten jalkojen liike aktivoi selkälihaksia ja venyttää niitä jokaisella askeleella, ja koiran tulisi polkea takajalalla mielellään etujalan jälkeen. Olen ollut ja olen nyt entistä vahvemmin sitä mieltä, että jos koira peitsaa niin se EI vain "ole sellainen", vaan siinä on jotain vikaa jonka vuoksi se ei ravaa. Tämän vahvisti myös fysioterapeutti, ei pitäisi olla koiran rodusta kiinni, ellei sitten ole jalostettu niin huonosti liikkuvaksi että se ei todella ole mahdollista.

Laukkaaminen on monelle koiralle helppoa, sillä kun koira pääsee sopivaan vauhtiin vie sen oma massa sitä eteenpäin. Ledillähän oli vaihe jolloin se siirtyi käynnistä suoraan laukkaan, joka kieli siitä että sen kyynärä oli niin kipeä ettei se halunnut varata sille painoa, kuten ravatessa joutuisi.


Vesijuoksumatolla näin miten koira käynnissä käyttää koko takajalan liikerataa, ja jäin miettimään kuinka paljon ulkoilutan koiria minkäkinlaisessa maastossa: montaako prosenttia maksimaalisista liikeradoista niiden tarvitsee arkiliikunnassa käyttää? Millaisissa maastoissa ulkoilutan niitä? Fyssarihan kehotti vahvistamaan takapään lihaksia ylämäkitreenillä, ja "pakottaa" koiraa käyttämään koko liikerataa kävelyttämällä koiraa risujen ja muiden esteiden yli, jolloin se joutuu nostamaan jalkaa korkealle ja venyttämään askelta. Jos ulkoilee paljon teillä, niin paljonko luulet että koira joutuu jalkojaan nostelemaan?


Metsäpolut ovat jo vähän parempia, niillä voi olla juuria ja voivat johtaa mäkiseenkin maastoon. Vaan jos valitset helpoimmat polut ja koirakaan ei niiltä poistu, ovatko ne juurikaan parempia kuin tiet, vaikka ehkä ajatteletkin sen olevan hyvää liikuntaa? Mielenvirkistystä takuulla, mutta ei kovin tehokasta liikuntaa.


Sen sijaan paras maasto koiran (ja toki omankin kunnon kannalta) olisi ihan tavallinen pehmeä metsänpohja jossa on varvikkoa, risuja, kaatuneita puita ja vaihtelevia pinnanmuotoja. Pehmeys on paitsi armollinen nivelille, hieman raskaampi alusta lihaksille.


Koira joutuu käyttämään lihaksistoaan monipuolisesti, eikä pysty esimerkiksi peitsaamaan mikäli aikoo pysyä tasapainossa epätasaisella pohjalla.


Koetin ottaa videota Ledin liikkeistä, mutta se osoittautui melko vaikeaksi kun piti koettaa itsekin pysytellä pystyssä. Sitten jos minä pysähdyin niin koirakaan ei liikkunut :) jotain sain sentään nauhalle, tuosta näkyy edes jotenkin se miten tehokkaasti Ledi käyttää takajalkojaan epätasaisessa maastossa, ja heti polulle tai tielle tullessaan se nostaa jalkojaan vain sen verran että kynnet ei ihan riivi maata vasten (kuten silloin, kun selkälihakset oli jumissa). Energiatehokasta toki, mutta ei kovin hyödyllistä liikkuvuuden ja lihaskunnon säilyttämisen kannalta.



Summa summarum: jos koira peitsaa, selvitä syy. Anna koiran juoksennella vapaana metsässä, mutta älä kuitenkaan anna rällätä aivottomasti. Poistu välillä poluilta. Tarkkaile liikkeiden muuttumista. Käytä edes joskus fysioterapeutilla: maksoi

1 kommentti:

  1. Meillä on jouduttu tekemään sama huomio maastossa liikkumisesta, kun vanhimmaisen selkälihaksia pitäisi saada vahvistettua. Sitä on vaan itsekin niin paljon helpompi kulkea niitä polkuja kuin umpimetsää, että oli tullut tavaksi.

    VastaaPoista