Uuteen asuntoon ja toisen samanikäisen nartun kanssa muutettuaan Tuikku alkoi käyttäytyä huonosti. Se haukkui sisällä vähän kaikelle riippumatta olimmeko paikalla vai poissa, ulkona käyttäytyi enemmän tai vähemmän huonosti. Vasta kun Iisi oli erään viikonlopun poissa, huomasin miten erilainen se silloin on. Ei turhaa pöhkämistä tai muutoin päätöntä käyttäytymistä, paitsi ulkona edelleen sitäkin mutta sen siitä saa kun ei ole aikaa koiran kanssa kylliksi harrastaa. Tuikun selvästikään ei ollut hyvä olla, ilmeisesti se stressasi Iisistä sen verran että oli jatkuvasti valmiustilassa, josta haukkuminen ja pöhkäminen johtuivat. Koska koira oireili jostakin ei haukkupannat tai muut rangaistuskeinot tulleet kysymykseenkään, kun koira ei huonotapaisuuttaan noin käyttäytynyt. Naapurit kuitenkin alkoivat jo kommentoida haukkumista, vaikkakin ihan ystävälliseen sävyyn koiraihmisinä itsekin, niin siihen oli puututtava. Kävihän se omillekin hermoille.
Sain vinkin että Tuikullekin voisi tehdä hyvää saada oma paikka asunnosta, jossa se saisi olla rauhassa niin ettei muut koirat sinne voi tulla. No, vaihtoehtoina oli oikeastaan keittiö tai makuuhuone, joten sunnuntai-iltana Tuikku pääsi makuuhuoneeseen nukkumaan ja vietti siellä myös maanantaipäivän meidän ollessa pois. Sovittiin myös että minä ulkoilen Tuikun kanssa kahdestaan aamuisin, jotta voidaan siinä vähän treenailla samalla kun vietetään kahdenkeskistä laatuaikaa.
Yllättävän helposti tämäkin jo melko mittavaksi kasvanut ongelma ratkesi. En valehtele paljoa jos sanon että keskiviikkona Tuikku ei haukkunut sisällä enää ollenkaan. Siellä se makuuhuoneen muhkealla matolla pötköttelee reporankana stressaamatta elämän pikkuasioista, toki tulee halutessaan hyörimään muuallekin kun ovi on auki aina kun olemme kotona. Kiinni sitä pitää päivisin pitää lähinnä Ledin pohjattoman uteliaisuuden ja puuhastelun vuoksi..
Siitä tulikin mieleen että tänään Ledi taas teloi etujalkansa jotenkin ja linkuttaa, eri lailla kylläkin kuin ennen. Näyttää että siitä on revähtänyt tai venähtänyt jotain, mutta seuraillaan tilannetta. Koira parka. Ne sai kehuja ohi kulkevalta koirakolta että miten kuuliaisia koiria mulla onkaan, kun olin käskenyt kaikki maahan riviin makaamaan ohituksen ajaksi (tällä hetkellä helpon tapa saada yksin kolme koiraa kuulolle). Sen jälkeen kun naapurin koira oli käynyt Ledin naamalla on se alkanut haukkua toisia koiria, joten siihen saa taas vaihteeksi panostaa. Tänään kaikki kolme käyttäytyivät kyllä esimerkillisesti.
Tuikku on sen verran suosittu seuraneiti että se taas pihistettiin lainaan lenkkiseuraksi. Jännä ettei kukaan halua Lediä hoitoon? Olen kuullut seuraavanlaisia selityksiä:
"Kyllä minä haluaisin Ledin hoitoon, mutta se viimeksi täällä käydessään kertoi ettei se pidä keskustassa asumisesta, kun täällä on niin paljon autoja eikä saa juosta irti, niin en voi millään sitä tänne pakottaa kun se ei itse halua tulla."
"Kyllä minä Ledin haluaisin ottaa hoitoon, mutta pitää ajatella muidenkin koirien tunteita. Ledi oli täällä viimeksi hoidossa niin nyt on toisten vuoro!"
Jännä, liekö sillä mitään vaikutusta kun vakuutusyhtiöstä selvisi ettei mikään vakuutus kata koiran tekemiä tuhoja hoitopaikassa?
Onhan se kuitenkin melko söpö sylikoirapentu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti