tiistai 23. huhtikuuta 2013

Aivot saapuneet?

Uusi rajapyykki ylitetty! Käytiin eilen koirapuistossa Ledin kanssa kahdestaan, ja Ledi oli irti koko matkan kantaen rakasta juurakkoaan (kyllä, kanto ja kaikki). En ottanut sitä edes käskyn alle lähestyessämme puistoa, vaan se itse tuli sivulle kävelemään ja vilkuili minua että enkös olekin taitava iso koira. Ja siinä rinnalla se kulki kiltisti ja hiljaa portille saakka, vaikka siellä kaksi koiraa telmi ihan täysiään. Ledi saikin ihailua osakseen että miten tottelevainen koira se on :) onhan sen eteen kaksi vuotta tehty töitäkin. Se oli myös saanut jo purkaa suurimmat energiansa metsässä temutessaan ja esineitä etsiessä, helppoa koiran aktivointia kun kulkiessaan pudottaa esineen ja myöhemmin lähettää koiran etsimään sen jälkeä pitkin. Omistajan kunto tässä aktiviteetissa ei tosin pääse nousemaan..

Yksi asia mitä olen ihmetellyt täällä muistaakseni ennenkin, on se että pentukoiralle ostetaan vedonestovaljaat kun ei ole aikaa tai hermoja kouluttaa pentua olemaan vetämättä. Luulisi että helpommalla pääsee sillä että viettää ensin puoli vuotta perusopetukseen ja nauttii seuraavat 10 vuotta työnsä tuloksista sen sijaan että koko koiran eliniän harmittelee sitä kun koira vetää. Luulisin että kiskovaa saksanpaimenkoiraakin olisi aika kurjaa talutella vaikka olisi minkälaiset vedonestovaljaat, ja tuskin ne keskikokoiset ovat sen mukavempia. Silti vaan tasaisin väliajoin tuolla ulkosalla kävellessä näkee pentukoiria erilaisissa vedonestovälineissä. Harmittaa niiden puolesta.

Osa taas ihmettelee että miten Ledi pysyy niin hyvin lähellä ollessaan irti, koska omien sanojensa mukaan jos he laskevat koiransa irti niin se ottaa lähdöt samantien. Opettaahan se sekin pitää, ja koska inhoan hihnalenkkeilyä niin mulla on koirat olleet pennusta saakka paljon irti. Olen toki valinnut asuinpaikkanikin laitakaupungilta niin että se on ollut mahdollista, jos asuu ja ulkoilee vain keskustassa niin varmasti on vaikeampi opettaa irti ulkoilua.

Koirapuistossa oli nuori tanskandoggi (joka muuten kulki kauniisti hihnassa) ja kylläpä Ledi näytti sen rinnalla pieneltä! Ihan mukavaa huomata välillä että niitä isompiakin koiria on, kun yleensä Ledi tuntuu niin kookkaalta. Tokihan se minulle on sopivan kokoinen koira, mutta ei kovin kompakti paketti kun pitäisi vaikka matkustaa julkisilla - viikonloppuna tämäkin on taas edessä kun lähdemme Tuikun luo kylään!

Loppuksi vielä "loppukevennys". Ilmeisesti jollain koiranomistajalla on ollut askeleet kortilla talvella, koskapa lumien sulettua tällainen paskavana johti mäen juurelta aina kerrostalon pihaan saakka. Luulisi että joku talon asukkaista olisi jo puuttunut asiaan tai edes lapioinut paskat metsään, mutta ilmeisesti ei liikuta niin paljoa. Minua kyllä ällötti kulkea tuosta, kun poikkeuksellisesti tuota kautta kuljin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti