Sain jostain idean että käynpä tutustuttamassa koirat agilityesteisiin ja niin sitä tuli miltei samantien extempore lähdettyä agilityhallille. Tämä oli toki sikäli huono idea, että en ehtinyt juuri ennakkoon miettiä että mitä siellä tehdään, ja harjoitusten ennalta suunnittelu olisi kuulemma aika hyvä juttu. Tuikunkin kanssa taisin käydä viimeksi kolme vuotta sitten puuhastelemassa tämän lajin parissa joten itse olin hukassa, Ledi ei ole koskaan nähnytkään agiesteitä ja on ollut muiden koirien kanssa treeneissä tasan kerran, samoin tuollaisessa hallissa vain kerran aiemmin. Iisin kanssa on mahdollisesti ainakin kokeiltu agilityä edellisessä kodissa, mutta minä en ole sen kanssa ollut koskaan treeneissä, hallilla tai varsinkaan kokeillut agilityä. Kumpikaan koirista ei myöskään osaa hypätä tai kiertää käskystä. Lähtökohdat siis hyvät!
Ledi uskalsi mennä edes oviaukolle yksin, mutta sitten tuli liian pimeää kun ei nähnyt läpi
Iisin kanssa mörkötarkastuksella
Varasin kentän tunniksi itselleni ja ajattelin että Ledin kanssa voisi käydä läpi putken, pussin, puomin sekä joitain matalia hyppyjä. Sillä kun ei kyynärät ole priimaa ja selkäkin meinaa mennä jumiin niin korkea A-este ja isot hypyt on heti pois laskuista, samoin vauhdikas pujottelu. Iisin kanssa oli tarkoitus katsoa samat sekä riippuen siitä miten sujuu, mahdollisesti myös loput. Aika oli tarkoitus jakaa 30 minuuttia Ledille ja 30 minuuttia Iisille.
Iisi oli pussilla rohkeampi, ahneus palkitaan!
Varaamallani kentällä ei ollut puomia, keinua tai A-estettä niin en niitä jaksanut alkaa muualtakaan raahaamaan, eikä se yksin kyllä olisi onnistunutkaan. Ensiksi halusin testata miten koirat reagoivat putkeen, kun se valmiiksi oli kaarella niin ettei läpi nähnyt. Samoiten halusin testata pussia että kuinka rohkeasti ne lähtevät puskemaan läpi vai pitääkö pussin suu avata täysin. Ledi oli yllättävänkin hyvä! Ihan superhyvä oikeastaan kun otti huomioon että ohjasin miten sattuu ja koira oli ensimmäistä kertaa agikentällä. Iisille taas vaikeinta oli jättää ruokakuppi, se yritti useammankin kerran karata sille suoraan ja sen oli kovin vaikea kävellä poispäin siitä :D
Iisin mielestä lähdöstä voitaisiin mennä suoraan loppupalkinnolle
Tänne sitä soossia!
Molemmat teki kyllä hyvällä innolla hommia ja meillä kaikilla tuntui olevan hauskaa. Itse ainakin nauroin ihan kunnolla koirien ratkaisuille, toki korjasin jos meinasi ihan väärin mennä mutta en kieltänyt jos ne halusivat mennä putkeen oma-alotteisesti. Alkuperäinen aikataulutus tosin ei toteutunut koska Ledi näytti olevan tauon tarpeessa jo 10 minuutin jälkeen, koska kaikki oli niin uutta. Hain sitten Iisinkin autosta ja vuorottelin koiria noin vartin välein. Ärsyttää vaan kun Iisi ei malta odottaa hiljaa kentän laidalla niin osa ajasta menee sen komentamiseen, vaikka pitäisi keskittyä Lediin. Palkintona koirilla oli paistettua jauhelihaa, teki kauppansa paremmin kuin hyvin :) myös ohjaus alkoi sujua kun älysin ilmoittaa sijaintini koiralle jo silloin kun se on putkessa, sekä pysäyttää tai edes hiljentää niitä radalla. Rimoja ei kyllä pudonnut kummaltakaan, mitä nyt Iisi kaatoi puoli estettä kerran.
Pussi on helppo nakki!
Riisenin kanssa tarvitsee etumatkaa jos meinaa pysyä vauhdissa
Iisin kanssa on kyllä hemmetin mukava treenata kun se on niin innoissaan ja tekee ihan täysillä hommia, mitä nyt meinaa sählätä välillä kun innostuu liikaa. Ledi taas ei ajattele liikaa itse ja sitä on helpompi ohjata paitsi siksi, myös sen takia että se on paljon hitaampi. Iisin kanssa pitää saada melkoisen paljon etumatkaa ja reagoida nopeasti, Ledin vauhti antaa enemmän anteeksi. Se mikä oli ihmeellisintä agilityssä näiden kanssa verrattuna Tuikkuun on se, että nämä molemmat olivat kentällä hiljaa vaikka innostuivat. Herkkua korville!
Ledi ohjaa ja minä hyppään esteet??
Näkeehän tuon jo kuvasta että ei se esteelle mennyt :) vaan minkäs teet kun omat kädet lepattaa kuin narut tuulessa.
Jossain vaiheessa en uskaltanut alkaa harjoittelemaan itsenäisesti oikein mitään lajia jos vaikka teenkin vahingossa väärin ja sitten niitä virheitä saa korjata vuosi kaupalla jos meinaa kisata. Nyt kun on käynyt aika selväksi etten aio kisata koirieni kanssa missään lajissa, on harrastamisesta (tai harrastelusta) tullut paljon rennompaa enkä ota stressiä jos koira oppiikin tekemään jotain omalla tavallaan. Nytkinhän tarkoitus oli vain aktivoida koiria, joten älkää katsoko liian kriittisesti :) Ledin viimeisestä ja parhaasta radasta ei valitettavasti ole videota kun tietysti unohdin käydä painamassa nauhoituksen päälle. Videon saat suuremmaksi ja paremman laatuiseksi klikkaamalla sen auki Youtubessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti