Raakaruokintakokeilua

Olen jo pitkään haaveillut barffauksen aloittamisesta, mutta asia on vaan venynyt ja venynyt kun asiaan pitäisi kuitenkin perehtyä ennen kuin alkaa syöttelemään omiaan, ettei koiralle pääse syntymään puutostiloja. Noh, koska en näköjään viimeisen seitsemän vuoden aikana ole saanut aikaiseksi perehtyä koiran ruokintaan ja sen tarvitsemiin ravintoaineisiin, ajattelin kokeilla ns. perse edellä puuhun -toimintatapaa. Eli aloin vaan syöttämään.

Aiemmat kokeilut ovat päättyneet vähän kehnosti, nyt on hyvä olla jälkiviisas että kuivaruokaa syöneen koiran maha ei varmaankaan äkkiseltään kestä raakaa naudanluuta kovin hyvin, ja ribuli on enemmän kuin todennäköistä. Koska nämä satunnaiset kokeilut kasvattivat pesulalaskua huomattavasti, jätin kokeilun senkin vuoksi myöhemmäksi.

Luulen että se oli Tuikun keväinen dietti jonka ansiosta löysin raakapakastemixit, kuten Musch ja Maukas. Mixipötköissä oli kaikenlaista jo valmiina ja kuulemma jos syöttelisi kaikkia vuorotellen niin koiran pitäisi saada kaikki ravintoaineet joita se tarvitsee. Jotta vatsa toimisi, jotkut koirista kuulemma tarvitsevat enemmän kasvista sekaan jottei maha mene liian kovaksi. Sain myös hyvän vinkin aloittaa broilerimikseistä, koska vaalea liha on kuulemma helpommin sulavaa ja sopii koirille usein paremmin alkuun kuin nauta.

Aloitin siis kanamixien syöttämisellä, mutta parissa päivässä huomasin että koiran on vaikeaa kakata, joten kasvista piti lisätä. Harmi vaan että Ledi kieltäytyi täysin syömästä ruokaa johon on laitettu kasvispötköä sekaan. Vihreä mönjä haisee aika pitkälti muussatulle tuorekurkulle, joten se ilmeisesti ei ainakaan Ledin makuhermoja helli. Yhden annoksen se alkuun suostui syömään osaksi, mutta sen jälkeen se jättää ruuan ennemmin syömättä kuin syö yhtään kyseistä kasvismömmöä, vaikka valtaosa ruuasta olisi mitä herkkua tahansa. Pitää ehkä kokeilla jotain toista merkkiä. Ihmisille tarkoitetut pakastevihannekset sen sijaan menee alas ihan sellaisenaan!

Iloisen värinen ruoka-annos

Koska koiran oli välillä vaikeaa kakata, saattoi käydä niin ettei aamulla ulos tullut mitään, mutta myöhemmin päivällä kun koira innostui kotiintulosta ja hyppelehti ympäri olohuonetta, kovat kakkakikkareet ikään kuin lipsahtivatkin yllättäen lattialle. Ne saattoivat myös tulla aivan varoittamatta (Ledi ei ole vieläkään oikein hyvä ymmärtämään koska sitä kakattaa...) esimerkiksi keskelle pihaa. No, kasvista ja/tai riisiä lisäämällä maha normalisoitui ja kakkayllärit jäivät pois. Ostin kuitenkin varmuudeksi hevoskuurin maitohappobakteereja tulevaisuuden ruokintamuutosten varalle.

Kahmin pakastealtaasta myöhemmin mukaan myös poron luita arvellen että ne olisivat maukkaampia kuin nauta, johon koirilla ei ole ollut juuri kiinnostusta aiemminkaan. Vielä mitä, Ledi jätti luut mätänemään kuppiin. Jos ei myöhemminkään kelpaa niin heitän ne hittoon viemästä tilaa pakastimesta.

Jotain kovaa koiran olisi kuitenkin hyvä syödä että hampaat pysyvät kunnossa, ja pakastealtaasta tarttui mukaan myös pitkulainen naudan rusto, joka meni kyllä alas hyvällä ruokahalulla. Halusin kuitenkin syöttää jotain kovaa purtavaa useamman kerran viikkoon, niin keksin että broilerin siivethän voisi sopia siihen tarkoitukseen hyvin, kunhan ensin opetan Ledin pureskelemaan niitä riittävästi. Ajatuksena hyvä, mutta pakastealtaasta sain sitten vain Möykyn.

Jäinen möykky toisiinsa liimautuneita broilerin siipiä. Todella kätevää syöttää vaikka joka päivä. Noh, pakasteitahan ei saisi sulattaa ja pakastaa uudelleen, mutta en keksinyt mitä muutakaan möykylle tehdä kuin sulatella sitä kuumalla vedellä sen verran että sain aina siiven tai pari revittyä irti möykystä omaan kasaansa, josta sitten pussittaisin ne pareittain ja laittaisin uudestaan pakkaseen.

Pakkaseen päätyi myös sekalainen seurakunta Maukas- ja Musch-pötköjä, en huomannut hinnoissa juurikaan eroa. Samoin siellä on sekalainen seurakunta erilaisia liha- ja mahapullia joita voi heitellä ruokiin sekaan. Ihmettelen kyllä miten joku väittää että raakaruokinta ei tulisi juurikaan kalliimmaksi kuin kuivaruuan syöttäminen. Ehkä jos ostaa kaikki lihat tukkuerissä ja saa niistä alennusta, tai jos on tottunut syöttämään kuivaruokaa joka maksaa 100 euroa säkki? Meikäläisellä on ainakin palanut rahaa melkoisesti jo lihoihin, kun en ole jaksanut suunnitella ostoksia sen kummemmin etukäteen enkä ole valjastanut toista pakastinta käyttöön että tilaisin suurempia eriä ennakkoon.

Ravintolisinä Ledi syö Nutrolinia (jukolise, litran pullo yli 60 euroa?) sekä Arthroflexin hevosversiota, koska tutulta oli jäänyt avattu pullo kesken. Ostin sitten pois, koska se pääsääntöisesti kuitenkin on samaa tavaraa kuin koirille tarkoitettu liuos.

Nyt sitten vaan katsotaan mihin kuntoon koiran saan tällä asiantuntemattomalla ruokinnallani. Tunnustettakoon että nyt lomien aikaan ostin myös pienen säkin Robur Maintenancea koska se on sulanut niin hyvin, mutta siitä kuitenkin saa kuitua ja varmaan niitä vitamiineja ja kivennäisiä joita ehkä ei muusta ruuasta saa. Mene ja tiedä, syöttelen sitä aina välillä lisukkeena mutta en kuitenkaan koskaan samaan aikaan kun luita, että luilla on aikaa sulaa vatsassa tehokkaasti. Raakaruokinta myös työllistää vähän enemmän reissuun lähtiessä, kun pitää pakata pakasteet mukaan ja varoitella jo vastaanottajaakin että pakastimesta olisi suotavaa löytyä parikymmentä litraa tyhjää tilaa viikon vierailuamme varten. Ledi nimittäin syö lihaa ainakin sen kilon päivässä tällä hetkellä, pitää katsoa saako se sillä massaa vai pitääkö lisätä rasvaisen lihan syöttämistä lisäksi. Se kun on aika ruipelo.

Pitää myös alkaa suunnittelemaan tuota ruokintaa vähän paremmin ja tilata tosiaan niitä isompia eriä kerralla, ja pitää kirjaa kuluista jotta saa laskettua kuukausiarvion. Sitten vasta pystyy vähän vertailemaan kuiva- ja raakaruokinnan hintaeroja. Voisi kuvitella että koirasta on mukavampaa saada ruokaansa vaihtelua, mutta Ledi kyllä söi kuivaruokaa ihan halukkaasti ja samalla lailla se vetää noita raakaruokiakin, paitsi jos kasvikset eivät satu miellyttämään.

Hurjaa oli muuten syötellä niitä kanansiipiä ensimmäisiä kertoja Ledille, puristin siiven nyrkkiini niin että siitä oli esillä purtavaksi vain vähän kerrallaan. Mietin siinä leukojen jauhaessa että nyt jos minulta sormi lipsahtaa tuonne hampaiden väliin niin se on kyllä samantien ihan tuhannen kappaleina ja koiran vatsassa, eikä siinä autaisi enää mikään. Hirmuinen puruvoima tuolla koiralla kyllä on. Sormet säästyi ja nyt Ledi saa syödä siipensä ihan ilman apua, nyt olen joka päivä antanut yhden tai kaksi. Nähtäväksi jää sekin millainen vaikutus niillä on hampaisiin, alkaako ne valkenemaan siitä ihan itsestään. Liian kauan syöttelin kuivaruoan turvotettuna tajuamatta tarjota luita purtavaksi. Tuikun kanssa asuin opiskelijakämpässä joka oli muutenkin vähän sieltä tännepäin, joten lattialla pyörivät luut ja tahraiset matot eivät haitanneet, mutta nyt ei ole tässä uudessä asunnossa tullut luita syöteltyä. Valjastankin pesuhuoneen luunsyöntipaikaksi jatkossa, niin ei tule sotkua ja koira saa riittävästi purtavaa keppiensä lisäksi.

Seuraan tilannetta ja kerron projektin etenemisestä! Jos jollakin on vinkkejä miten tästä selviää halvemmalla, niin niitä otetaan ilomielin vastaan.