Ruuan peittämistä ja ulvomista

Perinteisesti kissat ovat niitä jotka nirsoilevat ja monen mielestä mielenosoituksellisesti peittävät kelpaamattoman ruokakupin kuopimalla etutassullaan lattiaa kuin asioidessaan hiekkalaatikolla. Koirat sen sijaan vain hautaavat herkullisia luita myöhempää käyttöä varten.

Noin siis yleistäen, koska onhan nirsoja koiriakin ja ahneita kissoja. Ledi on ollut kova poika kätkemään luita pennusta saakka, enkä oikein edes ymmärtänyt että miksi se tekee niin. Syömisen sijaan se samantien kätki luun esimerkiksi lumipenkkaan, ja näytti sitten reppanalta kun Tuikku söi omaa luutaan. Joskus se on myös piilottanut puruluita sisällä mm. sohvan ja maton alle. Kumpikaan noista ei ole sen suurta herkkua, jostain syystä se ei pidä naudan luista ja puruluut eivät varmaan maistu kun on saanut oikeitakin luita. Mutta jostain syystä se ei myöskään pahemmin välitä naudanlihasta.

Tänään annoin ruuaksi toisen puolikkaan Oscar-naudanlihapötköstä, kun puolet siitä meni eilen illalla. Lisäksi siihen toki kasviksia ja muuta oheistavaraa. Arvelinkin ettei ruoka ole sitä suurinta herkkua, enkä enää juuri ostakaan nautaa kun se saattaa jopa jäädä syömättä. Tänään kuitenkin ensimmäistä kertaa näin Ledin peittävän ruokakippoaan, se yritti kuonollaan tuuppimalla saada kuppia peitettyä ja lopulta saikin alla olevan kumimaton käännettyä kupin päälle. Sitten se söi kupista vähän ja peitti uudelleen. Tätä tapahtui jonkin aikaa, ja sen jälkeen se lähti paikalta.

Mahdollisia selityksiä:

• koira ei ollut kovin nälkäinen ja ajatteli jemmata ruuan myöhemmäksi, koska se ei myöskään ollut kovin herkullista että viitsisi ahtaa
• ei kovin todennäköistä, koska ennenkin on vaan jättänyt ruuan syömättä peittelemättä sitä
• naudanliha on alkanut tehdä totaalisen stopin, ja etenkin yön yli sulanut pakaste tökkii
• satunnainen mielenhäiriö

En äkkiseltään netistä etsimällä löytänyt mitään järkevää selitystä tuolle, mutta eiköhän tuokin ratkea sillä että lakkaa vaan syöttämästä nautaa. Naudan maha menee kyllä ihan moitteetta, mutta luut ja liha ei.

Ledi löysi myös uuden äänialan tuossa viime vuoden puolella, nimittäin ulvonnan. Melkein kolme vuotta siinä menikin! Aluksi se alkoi päästää sen kaltaisia ääniä ollessaan hämmentynyt kuullessaan tuttujen ihmisten puhetta ja omia ääniään nauhalta, kun katsoin joitain omia videoita. Se muorusi ensin ja sitten saattoi päätyä ulvomaan pienesti.

Nyt se saattaa lähteä ulvomaan kun minä tai ystäväni laulaa, vieraiden lauluun se ei ole reagoinut jos vaikka nauhalta soittaa. Minusta tämä on oikein suloinen ja hauska piirre, koska olen koettanut saada Lediä ulvomaan jo pidemmän aikaa (tämä tosin saattaa lukeutua niihin asioihin joita EI kannata opettaa koiralleen..). Kämppiksestäni, joka siis opintojensa vuoksi joutuu harjoittelemaan paljon biisejä myös kotona, piirre ei ehkä ole ihan niin viehättävä kun saksalainen alkaa jolisemaan laulun päälle :D

Terveyspuoli on mietityttänyt kovasti, aika usein olen miettinyt onko koiralla leposärkyä koska se vaihtaa makuupaikkaa useasti, nuolee ja kaluaa jalkojaan / nyt uutena myös lonkan seutua ja joinain päivinä myös örisee normaalia enemmän. Kipulääkkeellä se on sitten mielestäni asettunut. Huomenna meillä on taas fyssari, hän voisi katsoa koiran taas läpi ja sitten varmaan lähdetään eläinlääkäriin ja kuvataan koiralta ranteet, kyynärät, olat, selkä ja lonkat nyt ainakin. Miksei polvetkin. Olisi kiva löytää syy lihasten jumiutumiselle ja mahdolliselle kivulle, vaikkei se tietysti tietämällä paranekaan.

Toisaalta kun ne uudet nivelmömmöt nyt tulisi postissa, niin voisi syötellä niitä pari viikkoa ja katsoa helpottaako. Sillä ei sikäli ole merkitystä onko jossain nivelessä nivelrikko pahentunut, jos se lisäravinteilla lakkaisi oireilemasta. Jos ei, niin kävisi sitten kuvissa. Onneksi koiran valoisa luonne ei ole kadonnut mihinkään.