Uusi rajapyykki ylitetty! Käytiin eilen koirapuistossa Ledin kanssa kahdestaan, ja Ledi oli irti koko matkan kantaen rakasta juurakkoaan (kyllä, kanto ja kaikki). En ottanut sitä edes käskyn alle lähestyessämme puistoa, vaan se itse tuli sivulle kävelemään ja vilkuili minua että enkös olekin taitava iso koira. Ja siinä rinnalla se kulki kiltisti ja hiljaa portille saakka, vaikka siellä kaksi koiraa telmi ihan täysiään. Ledi saikin ihailua osakseen että miten tottelevainen koira se on :) onhan sen eteen kaksi vuotta tehty töitäkin. Se oli myös saanut jo purkaa suurimmat energiansa metsässä temutessaan ja esineitä etsiessä, helppoa koiran aktivointia kun kulkiessaan pudottaa esineen ja myöhemmin lähettää koiran etsimään sen jälkeä pitkin. Omistajan kunto tässä aktiviteetissa ei tosin pääse nousemaan..
Yksi asia mitä olen ihmetellyt täällä muistaakseni ennenkin, on se että pentukoiralle ostetaan vedonestovaljaat kun ei ole aikaa tai hermoja kouluttaa pentua olemaan vetämättä. Luulisi että helpommalla pääsee sillä että viettää ensin puoli vuotta perusopetukseen ja nauttii seuraavat 10 vuotta työnsä tuloksista sen sijaan että koko koiran eliniän harmittelee sitä kun koira vetää. Luulisin että kiskovaa saksanpaimenkoiraakin olisi aika kurjaa talutella vaikka olisi minkälaiset vedonestovaljaat, ja tuskin ne keskikokoiset ovat sen mukavempia. Silti vaan tasaisin väliajoin tuolla ulkosalla kävellessä näkee pentukoiria erilaisissa vedonestovälineissä. Harmittaa niiden puolesta.
Osa taas ihmettelee että miten Ledi pysyy niin hyvin lähellä ollessaan irti, koska omien sanojensa mukaan jos he laskevat koiransa irti niin se ottaa lähdöt samantien. Opettaahan se sekin pitää, ja koska inhoan hihnalenkkeilyä niin mulla on koirat olleet pennusta saakka paljon irti. Olen toki valinnut asuinpaikkanikin laitakaupungilta niin että se on ollut mahdollista, jos asuu ja ulkoilee vain keskustassa niin varmasti on vaikeampi opettaa irti ulkoilua.
Koirapuistossa oli nuori tanskandoggi (joka muuten kulki kauniisti hihnassa) ja kylläpä Ledi näytti sen rinnalla pieneltä! Ihan mukavaa huomata välillä että niitä isompiakin koiria on, kun yleensä Ledi tuntuu niin kookkaalta. Tokihan se minulle on sopivan kokoinen koira, mutta ei kovin kompakti paketti kun pitäisi vaikka matkustaa julkisilla - viikonloppuna tämäkin on taas edessä kun lähdemme Tuikun luo kylään!
Loppuksi vielä "loppukevennys". Ilmeisesti jollain koiranomistajalla on ollut askeleet kortilla talvella, koskapa lumien sulettua tällainen paskavana johti mäen juurelta aina kerrostalon pihaan saakka. Luulisi että joku talon asukkaista olisi jo puuttunut asiaan tai edes lapioinut paskat metsään, mutta ilmeisesti ei liikuta niin paljoa. Minua kyllä ällötti kulkea tuosta, kun poikkeuksellisesti tuota kautta kuljin.
Ledi on liikkunut talven yli melko hyvin, mutta nyt takajalan askel on taas lyhentynyt ja se tuntuu liikkuvan eri ulkoilutuskerroilla kovin vaihtelevasti. Välillä ravaa ihan hyvin (joskin lyhyellä taka-askeleella), toisinaan takajalat vähän harallaan sahapukkimaisesti ja sitten kolmannella kerralla se saattaa peitsata. Se ei halua ravata kovaa ravia pitkällä askeleella, vaan vaihtaa mieluummin laukkaan.Käytiin siis kolmen kuukauden tauon jälkeen taas moikkaamassa Sannaa Viiksessä vesijuoksumaton ja hieronnan merkeissä.
Altaassa Ledi käveli ihan puhtaasti suoralla selällä ja hyvällä askeleella kovemmassakin nopeudessa, ainoastaan kun jyrkkyyttä muutettiin niin että takaosa joutui tekemään enemmän töitä, alkoi Ledi mennä tasakäyntiä. Kuitenkin kun jyrkkyys pysyi samana mutta vauhtia hiljennettiin, pystyi se taas kävelemään puhtaasti.
Hieronnassa ei löytynyt jumeja. Alaselässä oli molemmin puolin selkärankaa pientä kireyttä, joka suli samantien pois. Myös sisäreidet kiristivät hieman mutta nekin pehmeni käsittelyssä. Lihaksistosta ei löytynyt mitään jonka vuoksi Ledi liikkuisi huonosti, eikä myöskään löytynyt jumeja tai kireyttä jotka heijastaisivat jonkin alueen keventämistä. On kuulemma ihan hyvässä lihaskunnossa, takapäähän vaan voisi edelleenkin saada lisää voimaa. No, toukokuussa pääsee toivottavasti jo uimaan. Helpottavaa toki kuulla että ei ole alkanut jumiutua sen kummemmin talven aikana, mutta jos liikkuminen ei normalisoidu niin että se ravaisi valtaosan ajasta ja pidemmällä askeleella, pitää miettiä onko tarvetta käydä pitkästä aikaa fysioterapeutilla. Hieroja antoi myös siunauksensa suunnitelmalleni treenata Ledin hyppytekniikkaa ja kehon hallintaa jumppasarjalla, jossa on peräkkäin neljä matalaa (20 cm) estettä kuuden jalkaterän mitan päässä toisistaan, eli koira joutuu oikeasti keskittymään mihin jalkansa laittaa. Tätä ainakin luvassa seuraavalla agikenttävierailulla!
Käytin Ledin myös vaa'alla kun Viiksessä sellainen sattui olemaan, ihme kyllä Ledi painaa edelleenkin 36,5 kg? Ilmeisesti se ei sitten kuitenkaan ole saanut yhtään massaa talven aikana, kun se on punnittu viimeksi joskus loppusyksystä. No, parempi näin ettei tule liian painavaa koiraa.
Ledi on myös kunnostautunut kauppa-apulaisena. Tällä viikolla se muunmuassa kantoi litraisen mehupurkin kotiin asti niin varovaisesti ja pudottamatta että se säilyi ehjänä! Hyvä Ledi! Ja kantaa se Iisikin kyllä ihan yhtä hyvin ja ylpeänä, tottahan sillekin pitää samalla lailla antaa jotain suuhun. Mokomat työkoirat :)
Postauksissa muuten meni 200 kirjoituksen raja rikki. Tämä on postaus nro 201 joten pienet kuplivat sille!
Avustajakoira kantaa kauppaostokset tai vaikka lompakon kotiin
Sain jostain idean että käynpä tutustuttamassa koirat agilityesteisiin ja niin sitä tuli miltei samantien extempore lähdettyä agilityhallille. Tämä oli toki sikäli huono idea, että en ehtinyt juuri ennakkoon miettiä että mitä siellä tehdään, ja harjoitusten ennalta suunnittelu olisi kuulemma aika hyvä juttu. Tuikunkin kanssa taisin käydä viimeksi kolme vuotta sitten puuhastelemassa tämän lajin parissa joten itse olin hukassa, Ledi ei ole koskaan nähnytkään agiesteitä ja on ollut muiden koirien kanssa treeneissä tasan kerran, samoin tuollaisessa hallissa vain kerran aiemmin. Iisin kanssa on mahdollisesti ainakin kokeiltu agilityä edellisessä kodissa, mutta minä en ole sen kanssa ollut koskaan treeneissä, hallilla tai varsinkaan kokeillut agilityä. Kumpikaan koirista ei myöskään osaa hypätä tai kiertää käskystä. Lähtökohdat siis hyvät!
Ledi uskalsi mennä edes oviaukolle yksin, mutta sitten tuli liian pimeää kun ei nähnyt läpi
Iisin kanssa mörkötarkastuksella
Varasin kentän tunniksi itselleni ja ajattelin että Ledin kanssa voisi käydä läpi putken, pussin, puomin sekä joitain matalia hyppyjä. Sillä kun ei kyynärät ole priimaa ja selkäkin meinaa mennä jumiin niin korkea A-este ja isot hypyt on heti pois laskuista, samoin vauhdikas pujottelu. Iisin kanssa oli tarkoitus katsoa samat sekä riippuen siitä miten sujuu, mahdollisesti myös loput. Aika oli tarkoitus jakaa 30 minuuttia Ledille ja 30 minuuttia Iisille.
Iisi oli pussilla rohkeampi, ahneus palkitaan!
Varaamallani kentällä ei ollut puomia, keinua tai A-estettä niin en niitä jaksanut alkaa muualtakaan raahaamaan, eikä se yksin kyllä olisi onnistunutkaan. Ensiksi halusin testata miten koirat reagoivat putkeen, kun se valmiiksi oli kaarella niin ettei läpi nähnyt. Samoiten halusin testata pussia että kuinka rohkeasti ne lähtevät puskemaan läpi vai pitääkö pussin suu avata täysin. Ledi oli yllättävänkin hyvä! Ihan superhyvä oikeastaan kun otti huomioon että ohjasin miten sattuu ja koira oli ensimmäistä kertaa agikentällä. Iisille taas vaikeinta oli jättää ruokakuppi, se yritti useammankin kerran karata sille suoraan ja sen oli kovin vaikea kävellä poispäin siitä :D
Iisin mielestä lähdöstä voitaisiin mennä suoraan loppupalkinnolle
Tänne sitä soossia!
Molemmat teki kyllä hyvällä innolla hommia ja meillä kaikilla tuntui olevan hauskaa. Itse ainakin nauroin ihan kunnolla koirien ratkaisuille, toki korjasin jos meinasi ihan väärin mennä mutta en kieltänyt jos ne halusivat mennä putkeen oma-alotteisesti. Alkuperäinen aikataulutus tosin ei toteutunut koska Ledi näytti olevan tauon tarpeessa jo 10 minuutin jälkeen, koska kaikki oli niin uutta. Hain sitten Iisinkin autosta ja vuorottelin koiria noin vartin välein. Ärsyttää vaan kun Iisi ei malta odottaa hiljaa kentän laidalla niin osa ajasta menee sen komentamiseen, vaikka pitäisi keskittyä Lediin. Palkintona koirilla oli paistettua jauhelihaa, teki kauppansa paremmin kuin hyvin :) myös ohjaus alkoi sujua kun älysin ilmoittaa sijaintini koiralle jo silloin kun se on putkessa, sekä pysäyttää tai edes hiljentää niitä radalla. Rimoja ei kyllä pudonnut kummaltakaan, mitä nyt Iisi kaatoi puoli estettä kerran.
Pussi on helppo nakki!
Riisenin kanssa tarvitsee etumatkaa jos meinaa pysyä vauhdissa
Iisin kanssa on kyllä hemmetin mukava treenata kun se on niin innoissaan ja tekee ihan täysillä hommia, mitä nyt meinaa sählätä välillä kun innostuu liikaa. Ledi taas ei ajattele liikaa itse ja sitä on helpompi ohjata paitsi siksi, myös sen takia että se on paljon hitaampi. Iisin kanssa pitää saada melkoisen paljon etumatkaa ja reagoida nopeasti, Ledin vauhti antaa enemmän anteeksi. Se mikä oli ihmeellisintä agilityssä näiden kanssa verrattuna Tuikkuun on se, että nämä molemmat olivat kentällä hiljaa vaikka innostuivat. Herkkua korville!
Ledi ohjaa ja minä hyppään esteet??
Näkeehän tuon jo kuvasta että ei se esteelle mennyt :) vaan minkäs teet kun omat kädet lepattaa kuin narut tuulessa.
Jossain vaiheessa en uskaltanut alkaa harjoittelemaan itsenäisesti oikein mitään lajia jos vaikka teenkin vahingossa väärin ja sitten niitä virheitä saa korjata vuosi kaupalla jos meinaa kisata. Nyt kun on käynyt aika selväksi etten aio kisata koirieni kanssa missään lajissa, on harrastamisesta (tai harrastelusta) tullut paljon rennompaa enkä ota stressiä jos koira oppiikin tekemään jotain omalla tavallaan. Nytkinhän tarkoitus oli vain aktivoida koiria, joten älkää katsoko liian kriittisesti :) Ledin viimeisestä ja parhaasta radasta ei valitettavasti ole videota kun tietysti unohdin käydä painamassa nauhoituksen päälle. Videon saat suuremmaksi ja paremman laatuiseksi klikkaamalla sen auki Youtubessa.
Rasti seinään soittakaa paikallislehteen ja kutsukaa kuvaustiimi paikalle! Päästiin Ledin kanssa koirapuistoon löysällä hihnalla, rentona ja hipihiljaa! Pohjustetaampa tarinaa hieman.
Käytiin eilen taas molempien koirien kanssa Neulamäen koirapuistossa, kun sinne päin sattui muutenkin olemaan asiaa. Puistossa oli viisi muuta isoa koiraa, joka on poikkeuksellista koska lähipuitossa koirat ovat lähes aina kovin pieniä. Iisi meni edeltä mutta Ledille oli liian jännää, liikaa koiria ja vielä melko uusi paikka (onhan se pentuna siellä käynyt monesti, mutta lie aika tehnyt tehtävänsä). Tein siis niin että jos hihna kiristyi tai koirasta lähti ääntä, käännyin ympäri ja kävelimme sen aikaa poispäin että koira asettui. Koetettiin mennä puistoon noin 20 kertaa kunnes se lopulta onnistui kuten piti, joten vaivannäkö todella kannattaa. Ledi olikin sitten rauhallisessa mielentilassa kun se tuli portista sisään ja ei mölissyt muille. Muutenkin se tykkäsi kovasti kun toiset koirat olivat saman kokoisia, ja saivat vähän leikittyäkin.
Koirat eivät saa tulla makuuhuoneeseen, mutta Ledi käy välillä esittelemässä mitä kaikkea on löytänyt lattialta jos vaikka sattuisi saamaan huomiota jollain niistä :)
Tänään sitten lähdin lenkille Ledin kanssa kahdestaan, ja poikettiin lähipuistossa. Hämmästykseni oli suuri kun päästiin portille ensimmäisellä yrityksellä löysällä hihnalla ja ääneti! Asiaa toki auttoi se, että puistossa oli vain kaksi rauhallista koiraa jotka eivät hyppineet porttia vasten, mutta Ledi oli muutenkin rento eikä karvoja ollut yhtään pystyssä. Myös kun se tuli sisälle ja tervehti muita koiria, se oli ihan hiljaa. Wau! On tämän eteen tehtykin töitä, mutta sitkeys palkittiin jälleen :) se myös käyttäytyi kovin kohteliaasti pentukoiraa kohtaan ja pentu matki Lediä kuopan kaivamisessa ja lumen syönnissä. Ledi oli lähes koko lenkin irti ja kulki hienosti myös edelläni pysyen tien reunassa. Muita rajapyykkejä joita toivon saavuttavamme ovat irti lenkkeily niin että Ledi malttaa kulkea myös käskyn alla sivulla pidempiä pätkiä ilman että sitä täytyy muistuttaa asiasta niin usein, sekä että voisimme ohittaa myös toisia koiria irti. Nyt en ole luottanut siihen vielä niin paljon etttei tarvitsisi pelätä että toinen koirakko joutuu säikähtämään jos se käy haukkumaan. Ohitukset ovat menneet kyllä lähipäivinä läheltäkin löysällä hihnalla ja hiljaa, mutta parempi pelata varman päälle. Hieno Ledi!
Sain vihdoin aikaiseksi varata Ledille ajan vesiterapiaan ja hierontaan. Se enimmäkseen ravaa, mutta sitten taas välillä peitsaa tai juoksee takajalat harallaan ja takajalan liike on aina melko lyhyt. Ensi viikolla sitten saadaan kuulla mitä sieltä selästä tänä päivänä löytyy, kun edellinen kerta oli joulukuun alkupuolella vai jopa marraskuussa.
Onnistuin rikkomaan taas selkäni hevosten kanssa joten koirien kanssa ulkoilut rajoittuivat kävelyyn teillä ja jäällä. Käytiin lähimmässä koirapuistossa, vaan siellä ei ollut ketään eikä myöskään tullut. Sen sijaan sieltä löytyi tennispallo, jota sitten piiloteltiin koirille muutaman kerran (oikeastaan tässä kykkimisessä se selkä vasta ärtyikin). Tohkeissaan ne sitä etsivätkin. Sitten lähdettiin takaisin kotiin kun ei ketään näyttänyt tulevan ja saatiin sentään useampikin koiran ohitus kotimatkalla. Ledi oli hienosti eikä edes nostellut karvojaan, vaan meni löysällä hihnalla hyväntuulisesti ohi, tosin kädessäni olevalla pallolla saattoi olla vaikutusta asiaan.
Kotoa lähdin sitten samantien käymään vielä pitkästä aikaa Neulamäen koirapuistossa Ledin kanssa kun sinne oli sopivasti menevä kyyti tarjolla. Kun olimme menossa portista sisään, näin että toisesta portista oli koirakko poistunut juuri hetkeä aiemmin. Puoli tuntia oltiin siellä keskenämme ja kun lopulta lähdimme, näin että sinne meni vain hetki meidän jälkeemme joku. Mahtava tuuri siis tällä kertaa. Tulipahan Ledille ulkoilua kun se koko ajan puuhasteli ja nuuski vieraita hajuja, vaikkei muita koiria näkynytkään. Myös sieltä puistosta löytyi tennispallo, joten piilotin sitä vielä pari kertaa. Ledi alkoi olla jo aika löysässä kunnossa kun oltiin ulkoiltu niin kauan, mutta vielähän tuo viitsi etsiä.
Takaisin autoon päästyään se tuntui olevan niin väsynyt että olisi halunnut pitkälleen, mutta kun poikkeuksellisesti joutui olemaan etujalkatilassa, sanoin sille ettei se yksinkertaisesti mahdu siihen makaamaan, hyvä että mahtui kyytiin edes istuallaan. Vaan Ledipä näytti menevänsä yllättävän pieneen tilaan tarpeen tullen!
Kotona Iisi jo näytti omaa tyylinäytteensä nukkumisesta. Se on kyllä oikea prinsessa, ei riitä että se nukkuu sohvalla vaan sen pitää tehdä itselleen peti keskelle sohvatyynyjä tai peittoja. Joskus kuuluu pitkän aikaa kuopsutus kun se järjestelee tyynyjä mieleisekseen pediksi, ja lopulta pötkähtää untuvaunelmaansa.
Jotain hyvääkin selän pamahtamisesessa, Ledille on nyt paljon puuhaa kun sen pitää nostella mulle tavaroita lattialta. Pullonkorkeista ja kolikoista lähtien kaikki nousee kun avustajakoira auttaa : )
