Ketteryyttä ja kelkkailua

Ilokseni Ledi tuntuu liikkuvan nykyään enimmäkseen puhtaaksi. Toki se saattaa välillä lähteä liikkeelle peitsillä, mutta korjaa sen yleensä itse. Metsässä on nyt aivan ihanteellinen pohja koiran liikuttamiseen, pohja itsessään vielä joustaa mutta vesi alla on jäätynyt, sekä sammalen päälle on satanut muutama sentti lunta. Vielä saisi tulla lunta vähän lisääkin että saadaan raskaampi alusta, mutta sillä välin kiipeillään mäkiä ylös takapään vahvistamiseksi. Iltalenkillä eteemme tuli kaatunut puu joka oli korkeudeltaan hieman reiteni puolivälin alapuolella (selkeästi ilmaistu!). Ledi katsoi tarkkaavaisena vieressä kun puhdistin lumet pois sen päältä ja harppasin ylitse. Hämmästykseni oli suuri kun se paikoiltaan loikkasi rungon päälle ja siitä alas. Minun iso, jäykkä ja kömpelö koiraniko alkaa olla ketterä?? Pyysin sitä toistamaan asian vielä pari kertaa ja se hyppäsi joka kerta ihan tasapainoisesti kapean rungon päälle ja siitä alas. Ihme homma! Minä kun ajattelin että se pujahtaisi ali, mutta yllättipäs mokoma.

"Isoja lokkeja täällä"

Lauantaina kokeilimme ensimmäistä kertaa myös portaiden peruuttamista ylös, harmi ettei meillä itsellä ole tässä lähellä sopivia portaita siihen. Tai no, kaupan pihassa toki voisi käydä harjoittelemassa betoniportailla mutta siellä on sitä muutakin häiriötä ehkä vähän liikaa äkkiseltään. Rappukäytävän portaat kun ovat liian liukkaat ja avoimet, jalka saattaa livetä läpi jos huonosti sattuu.

Unohdin aiemmin mainita itsenäisyyspäivän kelkkailuista. Alkulämmittelyjen jälkeen valjastin koirat kelkan eteen ensimmäistä kertaa ja lähdettiin potkuttelemaan. Koirat innostuivat sen verran että kiilasivat toisiaan ja kelkka törmäsi siihen ainoaan kiveen koko reitillä joka vielä pilkotti lumen alta. Olin varautunut ennalta sen verran että pidin koirien hihnaa kädessäni, joten saatoin laskea sen irti heti kun koirat tempaisivat sivuun. Itse kyllä lensin mukkelis makkelis ja kelkka vastakkaiseen suuntaan. Siitä viisastuneena jatkoin matkaa vain Ledin kanssa, Iisi ei muutenkaan suostunut vetämään kun se vilkuili taakse jäävää kepoa koko ajan ja huolestui ettei se pysy mukana.

"Jaa että joutsenia?"

Ledin kanssa potkuteltiin sitten hetki, en saanut sitä juurikaan vetämään ravilla vaan se halusi vetää laukassa. Kokeilin vain sen verran että näin haluaako se vetää, suotta ostan sille kalliita vetovaljaita jos se ei syty hommalle. Kokeilun perusteella voin ostaa! Pidän kuitenkin mielessä fyssarin varoitukset siitä että koiran saa helposti jumiin jos se vetää väärällä tekniikalla. Voimistamme siis takapäätä muilla keinoin ja vetohommia kokeillaan vain vähän kerrallaan. Iisinkin kanssa pitäisi kokeilla kahdestaan, kun se kuulemma on joskus ennen on kokeillut canicrossia ja siinä oli vetänyt ihan hyvin.

Torstaina Iisillä onkin hieronta jolloin selviää onko siinä jumeja. Ledillä on vesiterapia niin nähdään onko sen takapää voimistunut ja astuuko se yhä symmetrisesti alleen. Ja niiden luustokuvienkin kohtalo varmaan selviää viikon loppuun mennessä, vihdoin!