Siskotreffit

Viikonloppuna sekä minä että Ledi tapasimme siskomme. Pahoittelen jos tekstissä on kirjoitusvirheitä, kirjoittelin tämän kotimatkalla bussissa ja tie oli kovin pomppuinen.

Perjantaina säntäsin töistä kiireellä kotiin, heitin joitain vaatteita reppuun ja suunnattiin bussipysäkille. Lediä pitää aina ihan kieltää että se ei ryntäisi ensimmäisenä bussiin ja kaataisi paria mummoa mennessään, koska sen mielestä autoilu on yksi maailman parhaista asioista. Ledin riemuksi jatkettin matkaa vielä kaukoliikenteen bussilla kolmen tunnin ajan. Muilta matkustajilta se sai taas rapsutuksia ja kehuja, onneksi tällä kertaa bussi ei ollut ihan täysi. Saatiin paikka ihan takaa, ja Ledi kun päivysti vessan vieressä ei kukaan sinne enää uskaltautunut. Säästöä Kuopion liikenteelle kun ei kakkatankkia tarvitse tyhjentää niin usein.

Vessavahti

Perillä linja-autoasemalla oli monta autoa odottamassa vieraitaan ja Ledi oli menossa niistä jokaiseen. Onneksi myös se oikeakin auto löytyi ja jatkettiinTuikun luo maalle. Ja kyllä koirat nauttikin ulkona olosta! Lauantaiaamuna laskin koirat seitsemältä ulos ja illalla yhdentoista aikaan huhuilin että olisiko halukkaita sisälle nukkumaan. Parastahan siellä ollessa on ehtymätön keppivarasto jota Ledi häpeilemättä hyödyntää vaikka suoraan halkopinosta ottamalla. Myö koetettiim haravoida pihaa siistiksi ja Ledi vaan silppusi lisää roskaa, ja kivaa oli.

Koska päivällä oli niin aurinkoista ja lämmintä, uskalsin pestä Ledin arvellen että se ehtii kuivua ennen iltaa. Sen turkki alkoi pitkästä aikaa tuntua vähän likaiselle niin lainattiin yhden pesun verran Tuikun luomushampoota. Ilta alkoi kuitenkin viilenemään ja turkki oli vielä aavistuksen kostea, joten otin Ledin mukaan pihasaunaan lämmittelemään. Siinä se sitten maata lötkötti vesipadan vieressä ihan tyytyväisenä kunnes lähdettiin pois.

"Ai sisälle? Minä jään yöksi ulos leikkimään!"

Saunan jälkeen Ledi oli sitä mieltä että pieni tihkusadekaan ei haittaa ulkona yöpymistä, mutta malttoi se sitten kuitenkin tulla muutamaksi tunniksi sisälle koisimaan. Tuikku ei yksinään viihdy ulkona enää niin hyvin kuin joskus, mutta yhdessä niillä riitti puuhaa. Ledin tassut viipelsi nukkuessa siihen malliin että varmasti näkyi  jänniä unia päivän tapahtumista.

Tuikku oli koko viikonlopun ihmeen haluton poseeraamaan. Kun otin kameran esiin niin se alkoi samantien katsella muualle tai esittää kuollutta :D en jaksanut hakea ruokaa sisältä houkuttimeksi, joten tässä lauantain lahnakokoelma Tuikusta:

"Nyt se kamera hittoon siitä!!"

Vertailuksi lahna ja linssilude samassa kuvassa:

Sunnuntaina kylässä tuli käymään Ledin sisko Kina omistajineen. Koirat eivät olleet tavanneet toisiaan melkein pariin vuoteen, mutta hycinhän nuo juttuun tulivat. Kina on paljon pienempi ja todella ketterä ja nopea tapaus. Myös värieron huomasi hyvin kun koirat oli vierekkäin, Ledi on tuommoinen keltaisenharmaa ja Kinassa taas oli enemmän harmaan eri tummuusasteita. Kina rälläsi ympäri pihaa keppi suussa ja Ledi hölkötteli perässä sen minkä enää jaksoi. Liikkumisestakin huomasi että lauantain aktiviteettimäärä painoi vielä kropassa, saa nähdä meneekö koira vielä jäykäksi vai palautuuko se viikonlopusta ilman hierontaa. Ledi ei yleensä nartuista juuri välitä, mutta oma sisko tuoksuo nyt niin herkulliselta että sen selkään piti jopa yrittää, mitä se ei tee oikeastaan koskaan. Omistaja miettikin voisiko se tehdä jo uusia juoksuja, kun oli huomannut koiran itsensäkin nuolevan enemmän takapäätään. Tuikkua en ottanut ulos ollenkaan sisarustapaamiseen, kun se olisi kuitenkin vaan flipannut siitä että hänen pihallaan rällää vieras saksanpaimenkoira (yök!). Saksalaisilla oli kovin mukavaa keskenään, harmi että aikataulu oli meillä niin tiukka että ei ollut aikaa lähteä pienelle lenkille tai turista enempää. Kuvia laitan myöhemmin, kunhan niitä saan itselleni ja toki luvan niiden julkaisemiseen.

Sunnuntaina oli tarkoitus vielä jatkaa pihan siistimistä, ja Ledi sai jopa olla hyödyksi pensaiden karsimisessa. Se kun on nenineen menossa joka paikkaan, eikä ollut erityisen tervetullut mm. auton renkaiden vaihtoon tai avuksi lapsenvahtina oloon, niin puutarhurina se sai ahertaa ihan luvan kanssa. Se parturoi pari puskaa maan tasalle ja minä rahtasin oksat pois pihasta. Hyvä diili, kun vaan ehti kieltää ettei lähde kuljettelemaan oksia pitkin pihoja.

Ledi oli vieläkin kovin kiinnostunut kummipojasta, juoksennellessaan pihalla tai lenkillä se melko tiuhaaan kävi kääntymässä rattailla mutta malttoi kuitenkin useimmiten olla lipaisematta naamasta. Pihan siistimisen ohessa otin aurinkoa Tuikun kanssa vierekkäin köllien, mutta taas kun otin kameran esiin niin heti meni naama nuivaksi ja koira esitti kuollutta.

Tuikun lahnakokoelma sunnuntailta:

Kylläpä kaupunkiin paluu tuntui ankealta. Betonin keskelle. Kyllä se oma talo pitää saada jostain korvesta myös!

Takaisin kotikulmilla. Hurraa.

Aivot saapuneet?

Uusi rajapyykki ylitetty! Käytiin eilen koirapuistossa Ledin kanssa kahdestaan, ja Ledi oli irti koko matkan kantaen rakasta juurakkoaan (kyllä, kanto ja kaikki). En ottanut sitä edes käskyn alle lähestyessämme puistoa, vaan se itse tuli sivulle kävelemään ja vilkuili minua että enkös olekin taitava iso koira. Ja siinä rinnalla se kulki kiltisti ja hiljaa portille saakka, vaikka siellä kaksi koiraa telmi ihan täysiään. Ledi saikin ihailua osakseen että miten tottelevainen koira se on :) onhan sen eteen kaksi vuotta tehty töitäkin. Se oli myös saanut jo purkaa suurimmat energiansa metsässä temutessaan ja esineitä etsiessä, helppoa koiran aktivointia kun kulkiessaan pudottaa esineen ja myöhemmin lähettää koiran etsimään sen jälkeä pitkin. Omistajan kunto tässä aktiviteetissa ei tosin pääse nousemaan..

Yksi asia mitä olen ihmetellyt täällä muistaakseni ennenkin, on se että pentukoiralle ostetaan vedonestovaljaat kun ei ole aikaa tai hermoja kouluttaa pentua olemaan vetämättä. Luulisi että helpommalla pääsee sillä että viettää ensin puoli vuotta perusopetukseen ja nauttii seuraavat 10 vuotta työnsä tuloksista sen sijaan että koko koiran eliniän harmittelee sitä kun koira vetää. Luulisin että kiskovaa saksanpaimenkoiraakin olisi aika kurjaa talutella vaikka olisi minkälaiset vedonestovaljaat, ja tuskin ne keskikokoiset ovat sen mukavempia. Silti vaan tasaisin väliajoin tuolla ulkosalla kävellessä näkee pentukoiria erilaisissa vedonestovälineissä. Harmittaa niiden puolesta.

Osa taas ihmettelee että miten Ledi pysyy niin hyvin lähellä ollessaan irti, koska omien sanojensa mukaan jos he laskevat koiransa irti niin se ottaa lähdöt samantien. Opettaahan se sekin pitää, ja koska inhoan hihnalenkkeilyä niin mulla on koirat olleet pennusta saakka paljon irti. Olen toki valinnut asuinpaikkanikin laitakaupungilta niin että se on ollut mahdollista, jos asuu ja ulkoilee vain keskustassa niin varmasti on vaikeampi opettaa irti ulkoilua.

Koirapuistossa oli nuori tanskandoggi (joka muuten kulki kauniisti hihnassa) ja kylläpä Ledi näytti sen rinnalla pieneltä! Ihan mukavaa huomata välillä että niitä isompiakin koiria on, kun yleensä Ledi tuntuu niin kookkaalta. Tokihan se minulle on sopivan kokoinen koira, mutta ei kovin kompakti paketti kun pitäisi vaikka matkustaa julkisilla - viikonloppuna tämäkin on taas edessä kun lähdemme Tuikun luo kylään!

Loppuksi vielä "loppukevennys". Ilmeisesti jollain koiranomistajalla on ollut askeleet kortilla talvella, koskapa lumien sulettua tällainen paskavana johti mäen juurelta aina kerrostalon pihaan saakka. Luulisi että joku talon asukkaista olisi jo puuttunut asiaan tai edes lapioinut paskat metsään, mutta ilmeisesti ei liikuta niin paljoa. Minua kyllä ällötti kulkea tuosta, kun poikkeuksellisesti tuota kautta kuljin.

Letkeä Ledi

Ledi on liikkunut talven yli melko hyvin, mutta nyt takajalan askel on taas lyhentynyt ja se tuntuu liikkuvan eri ulkoilutuskerroilla kovin vaihtelevasti. Välillä ravaa ihan hyvin (joskin lyhyellä taka-askeleella), toisinaan takajalat vähän harallaan sahapukkimaisesti ja sitten kolmannella kerralla se saattaa peitsata. Se ei halua ravata kovaa ravia pitkällä askeleella, vaan vaihtaa mieluummin laukkaan.Käytiin siis kolmen kuukauden tauon jälkeen taas moikkaamassa Sannaa Viiksessä vesijuoksumaton ja hieronnan merkeissä.

Altaassa Ledi käveli ihan puhtaasti suoralla selällä ja hyvällä askeleella kovemmassakin nopeudessa, ainoastaan kun jyrkkyyttä muutettiin niin että takaosa joutui tekemään enemmän töitä, alkoi Ledi mennä tasakäyntiä. Kuitenkin kun jyrkkyys pysyi samana mutta vauhtia hiljennettiin, pystyi se taas kävelemään puhtaasti. 

Hieronnassa ei löytynyt jumeja. Alaselässä oli molemmin puolin selkärankaa pientä kireyttä, joka suli samantien pois. Myös sisäreidet kiristivät hieman mutta nekin pehmeni käsittelyssä. Lihaksistosta ei löytynyt mitään jonka vuoksi Ledi liikkuisi huonosti, eikä myöskään löytynyt jumeja tai kireyttä jotka heijastaisivat jonkin alueen keventämistä. On kuulemma ihan hyvässä lihaskunnossa, takapäähän vaan voisi edelleenkin saada lisää voimaa. No, toukokuussa pääsee toivottavasti jo uimaan. Helpottavaa toki kuulla että ei ole alkanut jumiutua sen kummemmin talven aikana, mutta jos liikkuminen ei normalisoidu niin että se ravaisi valtaosan ajasta ja pidemmällä askeleella, pitää miettiä onko tarvetta käydä pitkästä aikaa fysioterapeutilla. Hieroja antoi myös siunauksensa suunnitelmalleni treenata Ledin hyppytekniikkaa ja kehon hallintaa jumppasarjalla, jossa on peräkkäin neljä matalaa (20 cm) estettä kuuden jalkaterän mitan päässä toisistaan, eli koira joutuu oikeasti keskittymään mihin jalkansa laittaa. Tätä ainakin luvassa seuraavalla agikenttävierailulla!

Käytin Ledin myös vaa'alla kun Viiksessä sellainen sattui olemaan, ihme kyllä Ledi painaa edelleenkin 36,5 kg? Ilmeisesti se ei sitten kuitenkaan ole saanut yhtään massaa talven aikana, kun se on punnittu viimeksi joskus loppusyksystä. No, parempi näin ettei tule liian painavaa koiraa.

Ledi on myös kunnostautunut kauppa-apulaisena. Tällä viikolla se muunmuassa kantoi litraisen mehupurkin kotiin asti niin varovaisesti ja pudottamatta että se säilyi ehjänä! Hyvä Ledi! Ja kantaa se Iisikin kyllä ihan yhtä hyvin ja ylpeänä, tottahan sillekin pitää samalla lailla antaa jotain suuhun. Mokomat työkoirat :)

Postauksissa muuten meni 200 kirjoituksen raja rikki. Tämä on postaus nro 201 joten pienet kuplivat sille!

Avustajakoira kantaa kauppaostokset tai vaikka lompakon kotiin

Rakit esteillä!

Sain jostain idean että käynpä tutustuttamassa koirat agilityesteisiin ja niin sitä tuli miltei samantien extempore lähdettyä agilityhallille. Tämä oli toki sikäli huono idea, että en ehtinyt juuri ennakkoon miettiä että mitä siellä tehdään, ja harjoitusten ennalta suunnittelu olisi kuulemma aika hyvä juttu. Tuikunkin kanssa taisin käydä viimeksi kolme vuotta sitten puuhastelemassa tämän lajin parissa joten itse olin hukassa, Ledi ei ole koskaan nähnytkään agiesteitä ja on ollut muiden koirien kanssa treeneissä tasan kerran, samoin tuollaisessa hallissa vain kerran aiemmin. Iisin kanssa on mahdollisesti ainakin kokeiltu agilityä edellisessä kodissa, mutta minä en ole sen kanssa ollut koskaan treeneissä, hallilla tai varsinkaan kokeillut agilityä. Kumpikaan koirista ei myöskään osaa hypätä tai kiertää käskystä. Lähtökohdat siis hyvät!

Ledi uskalsi mennä edes oviaukolle yksin, mutta sitten tuli liian pimeää kun ei nähnyt läpi

Iisin kanssa mörkötarkastuksella

Varasin kentän tunniksi itselleni ja ajattelin että Ledin kanssa voisi käydä läpi putken, pussin, puomin sekä joitain matalia hyppyjä. Sillä kun ei kyynärät ole priimaa ja selkäkin meinaa mennä jumiin niin korkea A-este ja isot hypyt on heti pois laskuista, samoin vauhdikas pujottelu. Iisin kanssa oli tarkoitus katsoa samat sekä riippuen siitä miten sujuu, mahdollisesti myös loput. Aika oli tarkoitus jakaa 30 minuuttia Ledille ja 30 minuuttia Iisille.

Iisi oli pussilla rohkeampi, ahneus palkitaan!

Varaamallani kentällä ei ollut puomia, keinua tai A-estettä niin en niitä jaksanut alkaa muualtakaan raahaamaan, eikä se yksin kyllä olisi onnistunutkaan. Ensiksi halusin testata miten koirat reagoivat putkeen, kun se valmiiksi oli kaarella niin ettei läpi nähnyt. Samoiten halusin testata pussia että kuinka rohkeasti ne lähtevät puskemaan läpi vai pitääkö pussin suu avata täysin. Ledi oli yllättävänkin hyvä! Ihan superhyvä oikeastaan kun otti huomioon että ohjasin miten sattuu ja koira oli ensimmäistä kertaa agikentällä. Iisille taas vaikeinta oli jättää ruokakuppi, se yritti useammankin kerran karata sille suoraan ja sen oli kovin vaikea kävellä poispäin siitä :D

Iisin mielestä lähdöstä voitaisiin mennä suoraan loppupalkinnolle

Tänne sitä soossia!

Molemmat teki kyllä hyvällä innolla hommia ja meillä kaikilla tuntui olevan hauskaa. Itse ainakin nauroin ihan kunnolla koirien ratkaisuille, toki korjasin jos meinasi ihan väärin mennä mutta en kieltänyt jos ne halusivat mennä putkeen oma-alotteisesti. Alkuperäinen aikataulutus tosin ei toteutunut koska Ledi näytti olevan tauon tarpeessa jo 10 minuutin jälkeen, koska kaikki oli niin uutta. Hain sitten Iisinkin autosta ja vuorottelin koiria noin vartin välein. Ärsyttää vaan kun Iisi ei malta odottaa hiljaa kentän laidalla niin osa ajasta menee sen komentamiseen, vaikka pitäisi keskittyä Lediin. Palkintona koirilla oli paistettua jauhelihaa, teki kauppansa paremmin kuin hyvin :) myös ohjaus alkoi sujua kun älysin ilmoittaa sijaintini koiralle jo silloin kun se on putkessa, sekä pysäyttää tai edes hiljentää niitä radalla. Rimoja ei kyllä pudonnut kummaltakaan, mitä nyt Iisi kaatoi puoli estettä kerran.

Pussi on helppo nakki!

Riisenin kanssa tarvitsee etumatkaa jos meinaa pysyä vauhdissa

Iisin kanssa on kyllä hemmetin mukava treenata kun se on niin innoissaan ja tekee ihan täysillä hommia, mitä nyt meinaa sählätä välillä kun innostuu liikaa. Ledi taas ei ajattele liikaa itse ja sitä on helpompi ohjata paitsi siksi, myös sen takia että se on paljon hitaampi. Iisin kanssa pitää saada melkoisen paljon etumatkaa ja reagoida nopeasti, Ledin vauhti antaa enemmän anteeksi. Se mikä oli ihmeellisintä agilityssä näiden kanssa verrattuna Tuikkuun on se, että nämä molemmat olivat kentällä hiljaa vaikka innostuivat. Herkkua korville!

Ledi ohjaa ja minä hyppään esteet??

Näkeehän tuon jo kuvasta että ei se esteelle mennyt :) vaan minkäs teet kun omat kädet lepattaa kuin narut tuulessa.

Jossain vaiheessa en uskaltanut alkaa harjoittelemaan itsenäisesti oikein mitään lajia jos vaikka teenkin vahingossa väärin ja sitten niitä virheitä saa korjata vuosi kaupalla jos meinaa kisata. Nyt kun on käynyt aika selväksi etten aio kisata koirieni kanssa missään lajissa, on harrastamisesta (tai harrastelusta) tullut paljon rennompaa enkä ota stressiä jos koira oppiikin tekemään jotain omalla tavallaan. Nytkinhän tarkoitus oli vain aktivoida koiria, joten älkää katsoko liian kriittisesti :) Ledin viimeisestä ja parhaasta radasta ei valitettavasti ole videota kun tietysti unohdin käydä painamassa nauhoituksen päälle. Videon saat suuremmaksi ja paremman laatuiseksi klikkaamalla sen auki Youtubessa.

Yksi rajapyykki ylitetty!

Rasti seinään soittakaa paikallislehteen ja kutsukaa kuvaustiimi paikalle! Päästiin Ledin kanssa koirapuistoon löysällä hihnalla, rentona ja hipihiljaa! Pohjustetaampa tarinaa hieman.

Käytiin eilen taas molempien koirien kanssa Neulamäen koirapuistossa, kun sinne päin sattui muutenkin olemaan asiaa. Puistossa oli viisi muuta isoa koiraa, joka on poikkeuksellista koska lähipuitossa koirat ovat lähes aina kovin pieniä. Iisi meni edeltä mutta Ledille oli liian jännää, liikaa koiria ja vielä melko uusi paikka (onhan se pentuna siellä käynyt monesti, mutta lie aika tehnyt tehtävänsä). Tein siis niin että jos hihna kiristyi tai koirasta lähti ääntä, käännyin ympäri ja kävelimme sen aikaa poispäin että koira asettui. Koetettiin mennä puistoon noin 20 kertaa kunnes se lopulta onnistui kuten piti, joten vaivannäkö todella kannattaa. Ledi olikin sitten rauhallisessa mielentilassa kun se tuli portista sisään ja ei mölissyt muille. Muutenkin se tykkäsi kovasti kun toiset koirat olivat saman kokoisia, ja saivat vähän leikittyäkin.

Koirat eivät saa tulla makuuhuoneeseen, mutta Ledi käy välillä esittelemässä mitä kaikkea on löytänyt lattialta jos vaikka sattuisi saamaan huomiota jollain niistä :) 

Tänään sitten lähdin lenkille Ledin kanssa kahdestaan, ja poikettiin lähipuistossa. Hämmästykseni oli suuri kun päästiin portille ensimmäisellä yrityksellä löysällä hihnalla ja ääneti! Asiaa toki auttoi se, että puistossa oli vain kaksi rauhallista koiraa jotka eivät hyppineet porttia vasten, mutta Ledi oli muutenkin rento eikä karvoja ollut yhtään pystyssä. Myös kun se tuli sisälle ja tervehti muita koiria, se oli ihan hiljaa. Wau! On tämän eteen tehtykin töitä, mutta sitkeys palkittiin jälleen :) se myös käyttäytyi kovin kohteliaasti pentukoiraa kohtaan ja pentu matki Lediä kuopan kaivamisessa ja lumen syönnissä. Ledi oli lähes koko lenkin irti ja kulki hienosti myös edelläni pysyen tien reunassa. Muita rajapyykkejä joita toivon saavuttavamme ovat irti lenkkeily niin että Ledi malttaa kulkea myös käskyn alla sivulla pidempiä pätkiä ilman että sitä täytyy muistuttaa asiasta niin usein, sekä että voisimme ohittaa myös toisia koiria irti. Nyt en ole luottanut siihen vielä niin paljon etttei tarvitsisi pelätä että toinen koirakko joutuu säikähtämään jos se käy haukkumaan. Ohitukset ovat menneet kyllä lähipäivinä läheltäkin löysällä hihnalla ja hiljaa, mutta parempi pelata varman päälle. Hieno Ledi!

Sain vihdoin aikaiseksi varata Ledille ajan vesiterapiaan ja hierontaan. Se enimmäkseen ravaa, mutta sitten taas välillä peitsaa tai juoksee takajalat harallaan ja takajalan liike on aina melko lyhyt. Ensi viikolla sitten saadaan kuulla mitä sieltä selästä tänä päivänä löytyy, kun edellinen kerta oli joulukuun alkupuolella vai jopa marraskuussa.

Viikonlopun ulkoiluja

Onnistuin rikkomaan taas selkäni hevosten kanssa joten koirien kanssa ulkoilut rajoittuivat kävelyyn teillä ja jäällä. Käytiin lähimmässä koirapuistossa, vaan siellä ei ollut ketään eikä myöskään tullut. Sen sijaan sieltä löytyi tennispallo, jota sitten piiloteltiin koirille muutaman kerran (oikeastaan tässä kykkimisessä se selkä vasta ärtyikin). Tohkeissaan ne sitä etsivätkin. Sitten lähdettiin takaisin kotiin kun ei ketään näyttänyt tulevan ja saatiin sentään useampikin koiran ohitus kotimatkalla. Ledi oli hienosti eikä edes nostellut karvojaan, vaan meni löysällä hihnalla hyväntuulisesti ohi, tosin kädessäni olevalla pallolla saattoi olla vaikutusta asiaan.

Kotoa lähdin sitten samantien käymään vielä pitkästä aikaa Neulamäen koirapuistossa Ledin kanssa kun sinne oli sopivasti menevä kyyti tarjolla. Kun olimme menossa portista sisään, näin että toisesta portista oli koirakko poistunut juuri hetkeä aiemmin. Puoli tuntia oltiin siellä keskenämme ja kun lopulta lähdimme, näin että sinne meni vain hetki meidän jälkeemme joku. Mahtava tuuri siis tällä kertaa. Tulipahan Ledille ulkoilua kun se koko ajan puuhasteli ja nuuski vieraita hajuja, vaikkei muita koiria näkynytkään. Myös sieltä puistosta löytyi tennispallo, joten piilotin sitä vielä pari kertaa. Ledi alkoi olla jo aika löysässä kunnossa kun oltiin ulkoiltu niin kauan, mutta vielähän tuo viitsi etsiä.

Takaisin autoon päästyään se tuntui olevan niin väsynyt että olisi halunnut pitkälleen, mutta kun poikkeuksellisesti joutui olemaan etujalkatilassa, sanoin sille ettei se yksinkertaisesti mahdu siihen makaamaan, hyvä että mahtui kyytiin edes istuallaan. Vaan Ledipä näytti menevänsä yllättävän pieneen tilaan tarpeen tullen!

Kotona Iisi jo näytti omaa tyylinäytteensä nukkumisesta. Se on kyllä oikea prinsessa, ei riitä että se nukkuu sohvalla vaan sen pitää tehdä itselleen peti keskelle sohvatyynyjä tai peittoja. Joskus kuuluu pitkän aikaa kuopsutus kun se järjestelee tyynyjä mieleisekseen pediksi, ja lopulta pötkähtää untuvaunelmaansa.

Jotain hyvääkin selän pamahtamisesessa, Ledille on nyt paljon puuhaa kun sen pitää nostella mulle tavaroita lattialta. Pullonkorkeista ja kolikoista lähtien kaikki nousee kun avustajakoira auttaa : )

Koirien vuosikulut

Essi oli blogissaan laskenut koiranpennun kulut ensimmäiseltä vuodelta. Saksanpaimenkoiran pennulle kertyi hintaa ensimmäisenä vuonna 3560,68 € (pennun ostohinta 1000 €). Kuulosti sen verran hurjalta summalta, että piti ihan itsekin miettiä paljonko Lediin on mennyt rahaa. Kyseessähän oli Ledin toinen vuosi, enkä ole pitänyt paperikirjanpitoa joten täytyi tyytyä Osuuspankin mainioon sovellukseen nimeltä Oma talous, johon voi määritellä eri kuluille yhteisen nimittäjän kuten Koirat, ja se laskee jatkossa nimetyt korttiveloitukset (eläinkaupat, eläinlääkärit..) ja tilisiirrot (laskujen maksut kuten hieroja, nettitilaukset) sen otsikon alle. Koiriin menevistä kuluista kun ei voi eritellä Ledin kuluja, niin lasketaan nyt sitten paljonko on mennyt yleensäkin koiriin vuoden 2012 aikana, kun laskuri ei yllä vuoteen 2011 asti. Koirien ostohintoja ei siis huomioida. Laitan osan kulujen kohteista linkeiksi, jos kiinnostaa vilkaista tarkemmin mihin ne rahat ovat menneet.

Sain koiriin käyttämäkseni summaksi 1180 €. Siihen sisältyy ruoat, pannat ym. varusteet, eläinlääkärit, hieronnat, vesiterapia, koirahoitola, luustokuvat, MH-luonnekuvaus ja mitähän kaikkea. Sen sijaan siihen ei ole laskettu matkakuluja, vakuutusmaksuja tai  apteekista ostettuja lääkkeitä, ja fysioterapiatkin piti maksaa käteisellä ja samoin häkki. Pesulalaskun voisi toki liittää näihin kuluihin kun koirien takiahan ne matot piti pesulaan viedä :D lisätään siis tuohon summaan karkea arvio käteisostoista ja muista erittelemättömistä kuluista, en muista enää edes ihan tarkkoja summia tai en osaa arvioida esim. polttoaineita tarkemmin:

Ledin fysioterapia 130 € 

Apteekkilääkkeet 40 €

Häkki 60 €

Vakuutukset 130 €

Pesula 60 €

Polttoaineet 100 €

Ruoat, luut, namit yms. muualta kuin eläinkaupasta: 50 €

Potkukelkka Kickspark: 90 €

Kulut koiriin yhteensä 1840 €

Tuotot yhteensä 270 € (palautus Ledin ostohinnasta luustokuvien jälkeen)

Loppusumma koirien kuluihin vuonna 2012: 1570 €

Aika karkeat arviot tosiaan nuo yllä listatut, ja voihan olla että autuaasti olen unohtanut jonkun menoerän.  Koiralehtiä ja seurojen jäsenmaksuja en ole tuohon laskenut, koska en totta puhuen edes tiedä minkä seurojen ja yhdistysten jäsen tällä hetkellä olen ja tuleeko minulle enää mitään koiralehtiä (luulisin että Canis tulee yhä). En kuitenkaan jaksa alkaa selvittämään noita asioita, joistain kympeistä varmaankin puhutaan. Ruokakustannuksia laskee se että meitä koiranomistajia asuu taloudessa kaksi, joten usein ostetaan vuorotellen ruuat koirille. Tuikun kulujen osuus taitaa olla muutamassa kympissä, kun se asustelee edelleenkin toisessa taloudessa.

Tokihan jos Ledi olisi ollut terve niin summat olisivat olleet useita satalappusia pienemmät, mutta luustokuvissa olisin sen joka tapauksessa käyttänyt, joskin todennäköisesti kuitenkin vasta seuraavana vuonna. Jos tuosta vähentää muiden koirien menot ja kuvittelisi että Ledin ei olisi tarvinnut asioida eläinlääkärissä rokotuksia kummemmilla asioilla, niin kustannukset olisivat vain joitain satasia vuodessa, lähinnä ruokaan ja varusteisiin (lelut, pannat jne). Aina ei kuitenkaan mene kuten Strömössä, joten olin ehkä ihan fiksu etten ottanut saksanpaimenkoiraa opiskeluaikoina. Silloin tosin epäilin että koira SYÖ niin paljon ettei mulla ole varaa pitää sellaista, mutta on ne rahat nyt tainneet johonkin muuhun mennä kuin ruokaan.

Kuitenkin, vertailun vuoksi ratsastukseen olen saanut näköjään kulumaan suunnilleen saman verran kuin koiriin, ja väittävät ratsastusta kalliiksi harrastukseksi? Enkä minä harmittele kumpaankaan menneitä rahoja, kovin olisi elämä ollut hiljaista ja ankeaa ilman noita elikoita. Vaan jos rahasta on tiukkaa niin koiran ottaminen on kyllä riskipeliä jos haluaa sen hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Terveen koiran saaminen kun tuntuu olevan lottovoitto! Toisekseen eihän tuo summa kuitenkaan tee kuin vähän reilut 4 € päivässä, sen hinnan raaskin maksaa milloin vain noista turjakkeista :) toki kuitenkin toivon että tänä vuonna kustannukset jopa puolittuisivat koirien pysyessä terveempinä.

Askarruttaako jokin?

Askarruttaako jokin asia koiriin tai blogiin liittyen? Lisäsin yläpalkkiin UKK sivun, eli usein kysytyt kysymykset vastauksineen. Lisäilen vastauksia sitä mukaa kun uusia askarruttavia asioita ilmenee!

http://reenit.blogspot.fi/p/ukk.html

Kuvanmuokkausta

En ole mikään velho kuvanmuokkausohjelmien kanssa ja harvoin jaksan kuvia käsitelläkään ennen julkaisua. Joskus eteen kuitenkin sattuu mieleinen kuva joka olisi vielä hienompi ilman taustalla näkyviä ihmisiä, autoa, rojua yms. Onneksi ne saa joistain kuvista poistettua ilman ylenpaattisia photoshoppaustaitoja. Gimp taipuu siihen vallan mainiosti ja se on ilmainen ohjelma. Alla yksi harvoista kuvista josta jaksoin poistella ylimääräisiä rojuja.

Alkuperäinen kuva vasemmalla, pikaisesti siistitty versio ilman peräkärryä ja puhelintolppaa oikealla.

Jos kiinnostaa tietää kuinka, simppeli ohjevideo löytyy esim. täältä ja paljon muuta vaikkapa täältä.

Alla vielä kuva "luonnevikaisesta" Ledistä ja kummipojastani. En ole vieläkään päässyt jututtamaan sitä naapuriani tuosta koiran nimittelystä, mutta en anna asian myöskään unohtua! Hmph!

Ulkoasua ja yöpymistä autossa

Pidemmän aikaa on ollut tarkoitus vähän uudistaa blogin ulkoasua, mutta onko nuo koirien tiedot mitenkään käytännölliset tuossa vasemmassa laidassa kuvan kera, vai pitäisikö säilyttää koirien sivut tuossa vihreässä yläpalkissa? Mielipiteensä voi ilmaista äänestyksen kautta. Kuvat toki voi vaihtaa paremmiksikin, mutta näin yömyöhällä en enää silmät ristissä jaksanut muokata niitä enempää.

Jäi muuten mainitsematta että koirat tosiaan yöpyivät la-su yön autossa, vaikka ulkona oli -10 C tai vähän enemmänkin pakkasta yöllä. Iisillä oli toki takkinsa päällä kun se on niin karvaton, mutta Ledi ei tarvinnut. Auton sisätilalämmitin hönki pienellä teholla lämmintä ilmaa keulasta kohti perää ja kun illalla sekä varhain aamulla kävin autossa fiilistelemässä niin sisäilma oli varsin optimaalinen: ei liian lämmin muttei yhtään viileäkään, ja yllättäen ei yhtään kostea jota se varmasti olisi ollut ilman lämppäriä, kun kaksi isoa koiraa hönkii ikkunoihin kuusi tuntia. Suosittelen moista ratkaisua, jos koiria ei joskus ole mahdollista majoittaa sisätiloihin. Olettaen toki että ne ovat autossa muutenkin viettäneet paljon aikaa ja niillä on riittävästi tilaa nukkumiseen.