sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Siskotreffit

Viikonloppuna sekä minä että Ledi tapasimme siskomme. Pahoittelen jos tekstissä on kirjoitusvirheitä, kirjoittelin tämän kotimatkalla bussissa ja tie oli kovin pomppuinen.

Perjantaina säntäsin töistä kiireellä kotiin, heitin joitain vaatteita reppuun ja suunnattiin bussipysäkille. Lediä pitää aina ihan kieltää että se ei ryntäisi ensimmäisenä bussiin ja kaataisi paria mummoa mennessään, koska sen mielestä autoilu on yksi maailman parhaista asioista. Ledin riemuksi jatkettin matkaa vielä kaukoliikenteen bussilla kolmen tunnin ajan. Muilta matkustajilta se sai taas rapsutuksia ja kehuja, onneksi tällä kertaa bussi ei ollut ihan täysi. Saatiin paikka ihan takaa, ja Ledi kun päivysti vessan vieressä ei kukaan sinne enää uskaltautunut. Säästöä Kuopion liikenteelle kun ei kakkatankkia tarvitse tyhjentää niin usein.

Vessavahti
Perillä linja-autoasemalla oli monta autoa odottamassa vieraitaan ja Ledi oli menossa niistä jokaiseen. Onneksi myös se oikeakin auto löytyi ja jatkettiinTuikun luo maalle. Ja kyllä koirat nauttikin ulkona olosta! Lauantaiaamuna laskin koirat seitsemältä ulos ja illalla yhdentoista aikaan huhuilin että olisiko halukkaita sisälle nukkumaan. Parastahan siellä ollessa on ehtymätön keppivarasto jota Ledi häpeilemättä hyödyntää vaikka suoraan halkopinosta ottamalla. Myö koetettiim haravoida pihaa siistiksi ja Ledi vaan silppusi lisää roskaa, ja kivaa oli.

Koska päivällä oli niin aurinkoista ja lämmintä, uskalsin pestä Ledin arvellen että se ehtii kuivua ennen iltaa. Sen turkki alkoi pitkästä aikaa tuntua vähän likaiselle niin lainattiin yhden pesun verran Tuikun luomushampoota. Ilta alkoi kuitenkin viilenemään ja turkki oli vielä aavistuksen kostea, joten otin Ledin mukaan pihasaunaan lämmittelemään. Siinä se sitten maata lötkötti vesipadan vieressä ihan tyytyväisenä kunnes lähdettiin pois.


"Ai sisälle? Minä jään yöksi ulos leikkimään!"
Saunan jälkeen Ledi oli sitä mieltä että pieni tihkusadekaan ei haittaa ulkona yöpymistä, mutta malttoi se sitten kuitenkin tulla muutamaksi tunniksi sisälle koisimaan. Tuikku ei yksinään viihdy ulkona enää niin hyvin kuin joskus, mutta yhdessä niillä riitti puuhaa. Ledin tassut viipelsi nukkuessa siihen malliin että varmasti näkyi  jänniä unia päivän tapahtumista.


Tuikku oli koko viikonlopun ihmeen haluton poseeraamaan. Kun otin kameran esiin niin se alkoi samantien katsella muualle tai esittää kuollutta :D en jaksanut hakea ruokaa sisältä houkuttimeksi, joten tässä lauantain lahnakokoelma Tuikusta:




"Nyt se kamera hittoon siitä!!"
Vertailuksi lahna ja linssilude samassa kuvassa:


Sunnuntaina kylässä tuli käymään Ledin sisko Kina omistajineen. Koirat eivät olleet tavanneet toisiaan melkein pariin vuoteen, mutta hycinhän nuo juttuun tulivat. Kina on paljon pienempi ja todella ketterä ja nopea tapaus. Myös värieron huomasi hyvin kun koirat oli vierekkäin, Ledi on tuommoinen keltaisenharmaa ja Kinassa taas oli enemmän harmaan eri tummuusasteita. Kina rälläsi ympäri pihaa keppi suussa ja Ledi hölkötteli perässä sen minkä enää jaksoi. Liikkumisestakin huomasi että lauantain aktiviteettimäärä painoi vielä kropassa, saa nähdä meneekö koira vielä jäykäksi vai palautuuko se viikonlopusta ilman hierontaa. Ledi ei yleensä nartuista juuri välitä, mutta oma sisko tuoksuo nyt niin herkulliselta että sen selkään piti jopa yrittää, mitä se ei tee oikeastaan koskaan. Omistaja miettikin voisiko se tehdä jo uusia juoksuja, kun oli huomannut koiran itsensäkin nuolevan enemmän takapäätään. Tuikkua en ottanut ulos ollenkaan sisarustapaamiseen, kun se olisi kuitenkin vaan flipannut siitä että hänen pihallaan rällää vieras saksanpaimenkoira (yök!). Saksalaisilla oli kovin mukavaa keskenään, harmi että aikataulu oli meillä niin tiukka että ei ollut aikaa lähteä pienelle lenkille tai turista enempää. Kuvia laitan myöhemmin, kunhan niitä saan itselleni ja toki luvan niiden julkaisemiseen.

Sunnuntaina oli tarkoitus vielä jatkaa pihan siistimistä, ja Ledi sai jopa olla hyödyksi pensaiden karsimisessa. Se kun on nenineen menossa joka paikkaan, eikä ollut erityisen tervetullut mm. auton renkaiden vaihtoon tai avuksi lapsenvahtina oloon, niin puutarhurina se sai ahertaa ihan luvan kanssa. Se parturoi pari puskaa maan tasalle ja minä rahtasin oksat pois pihasta. Hyvä diili, kun vaan ehti kieltää ettei lähde kuljettelemaan oksia pitkin pihoja.






Ledi oli vieläkin kovin kiinnostunut kummipojasta, juoksennellessaan pihalla tai lenkillä se melko tiuhaaan kävi kääntymässä rattailla mutta malttoi kuitenkin useimmiten olla lipaisematta naamasta. Pihan siistimisen ohessa otin aurinkoa Tuikun kanssa vierekkäin köllien, mutta taas kun otin kameran esiin niin heti meni naama nuivaksi ja koira esitti kuollutta.

Tuikun lahnakokoelma sunnuntailta:






Kylläpä kaupunkiin paluu tuntui ankealta. Betonin keskelle. Kyllä se oma talo pitää saada jostain korvesta myös!
Takaisin kotikulmilla. Hurraa.

3 kommenttia:

  1. Tais Ledi useamman kerran keretä Lassia naamasta nuolaisemaan, poika laittaa silmät kiinni ja ottaa sukellusilmeen nykyisin aina kun Tuikku tulee lähelle :D

    VastaaPoista
  2. Nauroin ääneen noille Tuikun lahnakokoelmille! Eih miten vaivaantunut koira voi olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuikusta pitää ottaa salaa kuvia jos haluaa onnistuneita :) pitää ens kerralla koettaa panostaa jos olisi parempi kamera mukana että saa 10 metrin päästä napsittua ;)

      Poista