torstai 31. heinäkuuta 2014

Hengenpelastusharjoitus

Lähdin Ledin kanssa uimaan pienen lahdukan yli eilen, ja vastarannalla kiipesin hengähtämään isolle rantakivelle. Laskeutuessani siitä takaisin veteen, tunsin että jokin nirhaisee nilkkaa ja sain heittäydyttyä vähän sivuun ettei kävisi köpelömmin, kun kivi oli sen verran jyrkkä etten pystynyt pysäyttämään laskeutumista. Vedessä koetin nostaa jalkaa sen verran pinnalle että näkisin millainen naarmu siihen tuli, kun huomasinkin että nilkassahan on ihan ammottava REIKÄ. Keppi, kivi tai lasi oli siis uponnut nilkkaan. Great.

Lähdin uimaan takaisin aloituspaikkaan kun metsän läpikään ei huvittanut lähteä tarpomaan. Tuntui kuitenkin sen verran ilkeältä että kutsuin edellä uivan Ledin takaisin, tartuin sitä hännästä (kuten olemme harjoitelleetkin, toinen vaihtoehto ottaa säästä tukea) ja pyysin vetämään lahdukan yli rantaan. Ja sehän veti :)


Rannassa kokeilin kestääkö jalka kävellä ja vuotaako se miten katastrofaalisesti verta. Kestihän se ja ei pulpunnut, niin lähdettiin nilkuttamaan pari kilometriä kotiin. Kävin tikkauttamassa jalan päivystyksessä ja kotiin tultua annoin koiralle ekstraruokaa ja rapsuja kiitokseksi, ei niin että se ymmärtäisi mutta kuitenkin. Ei se ihan henkeä pelastanut mutta onpahan turvallisempi oli jatkossakin uida koiran kanssa kahdestaan kun voi luottaa että siitä on apua. Ja toki minäkin olen sille lähellä jos sille vuorostaan tulee kramppi.

Onni onnettomuudessa että Ledi ei viiltänyt jalkaansa samaan mikä olikaan, kun samassa rannassa kävi kääntymässä. Nyt jääkin seuraavan viikon ajaksi uimahommat kokonaan Ledin vastuulle ennen kuin saan tikit pois. Mahtava otus!


2 kommenttia:

  1. Auts tuota jalkaasi! :( Mutta tykkään että teillä on onnistumisen fiiliksiä Ledin kanssa ja Ledi näyttääkin aika tyytyväiseltä itseensä tuossa kuvassa, oikea Baywatch-tyyppi! ;)

    VastaaPoista