Olipahan turha lenkki sinällään että tarkoitus oli treenata ohituksia mutta tietenkään niitä ohitettavia ei silloin tule vastaan. Valkea pikkukoira ja suomenlapinkoiran pentu ohitettiin, wau. Tehtiin sitten pari paikallaoloa ja halusin myös katsoa hoksaako Tuikku merkitä esineet joita pudotan kulkiessani, tai jopa palauttaa ne minulle.
Ensimmäisen kerran kun pudotin lapasen koiran jäätyä taakse nuuskimaan, ehti se nuuskia niin kauan että naru kiristyi ja veti sen lumihangesta mukaan ja lapanen tuli sille vähän yllättäen eikä se ehtinyt sitä juuri nuuhkaista. Kun lähetin sen hakemaan niin sitten se hoksasi jutun juonen ja loppulenkillä toi itsenäisesti lapasen joka kerta, vaikka en sille siitä mitään sanonut vaan kävelin eteenpäin. Avaimet sen sijaan oli erilaiset ja epämiellyttävät suussa, niin niille piti taas lähettää takaisin noutamaan ne.
Halusin myös katsoa onko Tuikulla miten hyvin mielessä operaatio Hiljaa koirapuistoon, joka oli menestystarina jo yhdessä välissä. Eipä ole enää, ilman koiran ohjeistusta pomppi se haukkuen portille ja vissiin viidennellä tai kuudennella kerralla päästiin sisään. Tässäkin tosin mokasin kun olin jo käsi portilla kun Tuikku sanoi "muf." ja laiskuuttani laskin sen silti sisään. Eli edelleen pitää päättää tarkkaan se toiminta josta palkkaa, ja se on meillä hiljaa istuminen portin ulkopuolella kunnes annetaan lupa tulla sisään. Asiaa helpottaakseni jätän Tuikun istumaan muutaman metrin päähän portista ettei toiset koirat ihan nenän edessä huutele aidan takaa. Jos koirat eivät olisi portilla ei olisi meilläkään ongelmia äänenkäytön kanssa, mutta onpahan tekemistä! Joskus kun vielä saisi rajoitettua sitä haukkumista aidan sisäpuolella.. mutta sen verran reilu pitää olla että ei se tuttujen koirien kanssa hauku, vieraat ja huonosti käyttäytyvät (tai pelottavat) vaan.
Se oli kyllä mukavaa lenkissä että Tuikku otti paljon itse kontaktia ja kääntyi jo pari metriä edistettyään ottamaan uudelleen kontaktia ja jäi sivulle. Helppohan se tosin oli käyttäytyä kun ei niitä vastaantulijoita ollut..
Pitää nyt miettiä sitäkin että mennäänkö koirapuistoon natsikurissa vai opetellaanko sitä hiljaa olemista kuten tänäänkin, lähtemällä poispäin portilta aina kun ääntä alkaa kuulua. Natsikuri kun ei auta jos puistossa on joku iso tumma koira tai muuta ihmeellistä ja vähän jännääkin, mutta turhan pöllöilyn se karsii. Ainakin kun taskussa on kalkkunaleikettä.
Ensimmäisen kerran kun pudotin lapasen koiran jäätyä taakse nuuskimaan, ehti se nuuskia niin kauan että naru kiristyi ja veti sen lumihangesta mukaan ja lapanen tuli sille vähän yllättäen eikä se ehtinyt sitä juuri nuuhkaista. Kun lähetin sen hakemaan niin sitten se hoksasi jutun juonen ja loppulenkillä toi itsenäisesti lapasen joka kerta, vaikka en sille siitä mitään sanonut vaan kävelin eteenpäin. Avaimet sen sijaan oli erilaiset ja epämiellyttävät suussa, niin niille piti taas lähettää takaisin noutamaan ne.
Halusin myös katsoa onko Tuikulla miten hyvin mielessä operaatio Hiljaa koirapuistoon, joka oli menestystarina jo yhdessä välissä. Eipä ole enää, ilman koiran ohjeistusta pomppi se haukkuen portille ja vissiin viidennellä tai kuudennella kerralla päästiin sisään. Tässäkin tosin mokasin kun olin jo käsi portilla kun Tuikku sanoi "muf." ja laiskuuttani laskin sen silti sisään. Eli edelleen pitää päättää tarkkaan se toiminta josta palkkaa, ja se on meillä hiljaa istuminen portin ulkopuolella kunnes annetaan lupa tulla sisään. Asiaa helpottaakseni jätän Tuikun istumaan muutaman metrin päähän portista ettei toiset koirat ihan nenän edessä huutele aidan takaa. Jos koirat eivät olisi portilla ei olisi meilläkään ongelmia äänenkäytön kanssa, mutta onpahan tekemistä! Joskus kun vielä saisi rajoitettua sitä haukkumista aidan sisäpuolella.. mutta sen verran reilu pitää olla että ei se tuttujen koirien kanssa hauku, vieraat ja huonosti käyttäytyvät (tai pelottavat) vaan.
Se oli kyllä mukavaa lenkissä että Tuikku otti paljon itse kontaktia ja kääntyi jo pari metriä edistettyään ottamaan uudelleen kontaktia ja jäi sivulle. Helppohan se tosin oli käyttäytyä kun ei niitä vastaantulijoita ollut..
Pitää nyt miettiä sitäkin että mennäänkö koirapuistoon natsikurissa vai opetellaanko sitä hiljaa olemista kuten tänäänkin, lähtemällä poispäin portilta aina kun ääntä alkaa kuulua. Natsikuri kun ei auta jos puistossa on joku iso tumma koira tai muuta ihmeellistä ja vähän jännääkin, mutta turhan pöllöilyn se karsii. Ainakin kun taskussa on kalkkunaleikettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti