Tuikku tuli tänään kotiin parin viikon hoitoreissultaan kun itse olin tutustumassa Sveitsin koiranpitokulttuuriin. Kuulin ettei T ollut malttanut käyttäytyä aina ihan kunnolla niin uteliaana lähdin koiran kanssa ulos. Ensin otin kaapista 15-20 metriä pyöreää narua josta toisen pään sidoin vyölenkkiin ja toisen pään koiran pantaan (harmi kun sille ei ole valjaita). Tarkoituksena oli siis lähinnä vain tarkkailla miten koira toimii ulkoillessaan "irti" ja palkata kun tulee sivulle pyytämättä, sekä estää sitä jäämästä liian kauas jälkeen. Toiveissa oli siis ettei sille tarvitisi juuri puhua lenkin aikana, mutta rakas naksutin on kadoksissa (pitäisi muutenkin kyllä ostaa uusi, joten ei kamalasti harmita) joten piti ainakin kehujen verran ääntään avata.
Heti kun päästiin ovesta ulos niin joku olikin juuri kulkenut koirineen meidän pihan läpi niin sille piti sanoa hurr durrr kun yllättyi, mutta ei sinkoillut sinne päin vaan ihan komentamatta lähti mukaan oikeaan suuntaan. Kohta tulikin pikkukoira vastaan ja Tuikku hidasti vauhtiaan palautuen sivulle pitäen katseen kuitenkin koirassa. Välimatkaa ollessa enää kolmisen metriä se kääntyi katsomaan minua pyytäen toimintaohjeita, josta se toki palkattiin. Pikkukoira meni räyhäten ohitse.
Toisen pikkukoiran kohdalla sama juttu, mielenkiintoista seurata koiransa reaktioita "ulkopuolisena" kun ei anna koiralle toimintaohjeita mutta sen tarvittaessa saisi kuitenkin pysäytettyä narusta. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin huomauttaa koiraa tuntemattomille että olen Tuikkua ulkoiluttanut enimmäkseen irti viimeiset kolme vuotta joten luotto koiran toimintaan ja tottelevaisuuteen on aika kova, ei tässä sentään ohitusongelmaista raivohärkää olla ulkoiluttamassa.
Toinen pikkukoira jähmettyi ja aloitti rähinän heti meidät nähtyään. Tuikku vastasi jäykistelyyn ja nosti hännän korkealle ylös pitäen katseen koirassa (ja jättäytyi taas sivulleni). Meidän ollessa enää parin metrin päässä Tuikku ylläen naksautti päänsä toiseen suuntaan ja pudottautui nuuskimaan tienpiennarta, josta se palkittiin. Siinä ei taatusti mitään mielenkiintoista hajua ollut, mutta T tekee toisinaan noin laukaistakseen ohitustilanteet jos sille ei ohjeistusta minun puolelta anneta. Sivusilmällä se kuitenkin seuraa meneekö toinen ohi vai tuleeko se päälle.
Muuna aikana Tuikku alkoi muutenkin aika mukavasti itse hakeutua sivulle (jossa se kyllä normaalistikin lenkit kulkee ellei anneta lupaa edetä). Aina välillä se vilkaisi saadakseen luvan mennä ohitseni mutta palkkasin kuitenkin siinä pysymisestä ja kontaktin ottamisesta. Harmitti vielä enemmän kun se naksutin oli hukassa, Tuikun aktiivisuus on ihan toista luokkaa naksuttimen kanssa. Huomasi tosin jo tällä lenkillä että pitää jo ennakkoon määritellä itse hyvin tarkkaan mistä palkitsee: siitä että koira tulee sivulle vai siitä että koira ottaa kontaktia, mennäänkö ohi vapaasti vai kontaktissa, palkataanko hiljaa olemiststa vai hiljaa olemisesta ja kontaktista..?
Koirapuistossa poiketessamme tapasimme Reinon joka on.. iso koira, en vaan kuollaksenikaan muista sen rotua. Doobermannia isompi mutta tanskandoggia pienempi. Reinokin ulkoilee aina irti, koska se on niin hyvin koulutettu että ei tarvitse kenenkään, paitsi koiraa tuntemattomien, pelätä että se sieltä tulee tutustumaan. Juteltiin omistajan kanssa tovi koirankoulutuksesta mutta koska koirat eivät tosistaan juuri välittäneet niin jatkettiin sitten harjoittelua vielä yksi lenkki. Se on kyllä jännä että kun haluaisi ohitella toisia koirakoita niin niitä ei näy missään, mutta sillon kun niitä haluaisi välttää tulee niitä vastaan koko ajan..
Poikkesin Salen pihan poikki ja pujoteltiin pylväitä ihan vaan nähdäkseni hoksaako Tuikku narua ja että sen pitäisi kulkea samalta puolen pylvästä. Kerran se lähti edistämään sen verran että lipsahti väärälle puolelle, mutta se on niin symppis kun sille ei tarvitse sanoa kuin pehmeästi "eeei.." niin sitten se korjaa toimintaansa. Yhtenä esimerkkinä kun Sanna leikki porolelulla Tuikun kanssa ja porosta oli irronnut joulusukka siihen lattialle. Kysyin sitten Tuikulta että missä tossu on? vaikka ei sille sellaista sanaa ole opetettu. Se nappasi poron suuhunsa ja kun sille sanoi että "Eei se.." niin se laski irti ja nappasi joulusukan suuhunsa sen sijaan :) huomautettakoon että tuo pehmeästi sanominen ei toimi koiran perseillessä.
Salen pihasta lähtiessä näin että ohitse on menossa joku spanieli niin kiiruhdin sitten kohtaamaan ne risteyksessä (tulivat oikealta). Oletuksena oli että Tuikku ei ehkä osaa käyttäytyä kun ohitustilanne ei ole normaali me-mennään-tätä-laitaa-ja-te-omaanne vaan koirakko tuli ensin oikealta meidän eteen ja sitten kääntyi siitä meitä kohti. Tämän olisi toki halutessaan voinut ennakoira ottamalla koiran haltuun mutta kyseessä oli tarkkailulenkki, niin sitten katsoin mitä tulee. Haukkuhan siitä karkasi ja hyppäsi pönöttämään niiden eteen mielessään ilmeisesti mennä tutustumaan spanieliin. Käännyin kuitenkin jo haukun kohdalla ympäri ja korjasin koiraa sanomalla sille "tästä!" joka yleensä tarkoittaa että TÄHÄN suuntaan eikä sinne. Tulihan se sieltä toisella huomautuksella, harmittaa vaan jos spanielinomistaja ehti säikähtää kun oma siihen jäi pöllöilemään parin metrin päähän.
Jatkettiin uusien koirakoiden etsimistä ja koirapuistotiellä tulikin vastaan pari pienehköä koiraa joten nyt oli mahdollisuus vielä saada onnistunut ohitus lenkin päätteeksi. Ei siinä ongelmia ollutkaan vaikka omistajan huomio herpaantuikin hieman, sillä toinen ohitettavista koirista näytti melkoisesti porokoiran pennulta. He menivät koirapuistoon niin poikkesin sitten perään kun Tuikku ei toisten koirien kanssa ollut saanut muutamaan viikkoon leikkiä. Meillähän edelleenkin on voimassa sääntö että koirapuistoon mennään ääntäkään päästämättä ja minun tahtiini, eikä niin että sinne portille rynnätään omia aikojaan louskuttamaan. Harmi vaan että kun Tuikku oli sivullani istumassa ja odottamassa että ensimmäiset kaksi koiraa pääsevät puistoon, niin portilta kuului vaan että "mä lasken tän jo irti" ja kun sieltä sinkosi meitä kohti se porokoiran näköinen otus niin vapautin sitten Tuikunkin sivulta vastaamaan tervehdykseen. Lopulta pääsivät aidan sisäpuolelle mutta jouduin Tuikkua kieltämään seuraamasta koska se oli edelleen siinä parikymmenmetrisessä narussa..
Tuo "päällekarkaus" nostatti tietysti hieman kierroksia joten meidän piti ottaa portille lähestyminen uusiksi ja hakea vauhtia uudestaan tieltä. Nyt sitten onnistuikin kulkea hiljaa sivulla, istua pannan ottamisen ajan ja odottaa että kävelen portille ja kutsun sen sisään. Nyt tosin asiaa vaikeutti että se porokoiran näköinen otus oli siinä portilla ja odotti vain tilaisuutta pujahtaa ulkona odottavan Tuikun luokse.. mutta propsit Tuikulle että se tosiaan malttoi odottaa ihan rauhassa ja hiljaa vaikka se väkkärä minun jaloissani pyöri! Tuollaiset tilanteet vaan nostattaa Tuikun kierroksia että melkein voi arvata että sisään päästyään se pistää toiset ojennukseen näiden huonon käytöksen vuoksi. Se väkkärä oli nuori narttu ja omistaja sitä komensi että riittää jo, ei saa tapella. Hänen koiransa oli vuoden ikäinen niin sanoin että ei lie huolta kun oma on kohta jo viiden, ei luulisi olevan epäselvyyksiä arvojärjestyksessä. Sen kyllä saatoin myös arvata että jossan vaiheessa nartut varmaan rähisee, mutta kun Tuikulla ei ole tapana tapella kuitenkaan niin eikun vaan rallaavat. Toinen koirista oli Tuikun kokoinen urospentu, tämän väkkärän paras kaveri niin vielä suurempi varmuus että nartuille tulee erimielisyyttä kumpi sen kanssa saa leikkiä. Ei mennyt kauaakaan kun akat kalisteli hampaitaan ja röyhysi, aikani sitä katsoin ja sitten karjaisin että riittää niin se loppui siihen. Tuommoiset kalistelut lopetan yleensä sen vuoksi että toisen nartun omistaja todennäköisesti on enemmän huolissaan ja toisekseen eipähän ainakaan ehdi yltyä vakavaksi, mutta mielellään annan koirille tovin aikaa selvitellä järjestystään.
Tovin koirat vielä leikkivät keskenään (tytöt pojan kanssa vuorotellen..) mutta sitten jatkettiin matkaa kotia että kaveruksetkin saivat jäädä kahdestaan riehumaan. Kotimatkalla ehdittiin vielä ohittaa kaksi collieta, Tuikun suosikkipojat mutta T ei noteerannut niitä mitenkään vaikka pojat huutelikin että HAU HAU! Omistaja on iloinen.
Heti kun päästiin ovesta ulos niin joku olikin juuri kulkenut koirineen meidän pihan läpi niin sille piti sanoa hurr durrr kun yllättyi, mutta ei sinkoillut sinne päin vaan ihan komentamatta lähti mukaan oikeaan suuntaan. Kohta tulikin pikkukoira vastaan ja Tuikku hidasti vauhtiaan palautuen sivulle pitäen katseen kuitenkin koirassa. Välimatkaa ollessa enää kolmisen metriä se kääntyi katsomaan minua pyytäen toimintaohjeita, josta se toki palkattiin. Pikkukoira meni räyhäten ohitse.
Toisen pikkukoiran kohdalla sama juttu, mielenkiintoista seurata koiransa reaktioita "ulkopuolisena" kun ei anna koiralle toimintaohjeita mutta sen tarvittaessa saisi kuitenkin pysäytettyä narusta. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin huomauttaa koiraa tuntemattomille että olen Tuikkua ulkoiluttanut enimmäkseen irti viimeiset kolme vuotta joten luotto koiran toimintaan ja tottelevaisuuteen on aika kova, ei tässä sentään ohitusongelmaista raivohärkää olla ulkoiluttamassa.
Toinen pikkukoira jähmettyi ja aloitti rähinän heti meidät nähtyään. Tuikku vastasi jäykistelyyn ja nosti hännän korkealle ylös pitäen katseen koirassa (ja jättäytyi taas sivulleni). Meidän ollessa enää parin metrin päässä Tuikku ylläen naksautti päänsä toiseen suuntaan ja pudottautui nuuskimaan tienpiennarta, josta se palkittiin. Siinä ei taatusti mitään mielenkiintoista hajua ollut, mutta T tekee toisinaan noin laukaistakseen ohitustilanteet jos sille ei ohjeistusta minun puolelta anneta. Sivusilmällä se kuitenkin seuraa meneekö toinen ohi vai tuleeko se päälle.
Muuna aikana Tuikku alkoi muutenkin aika mukavasti itse hakeutua sivulle (jossa se kyllä normaalistikin lenkit kulkee ellei anneta lupaa edetä). Aina välillä se vilkaisi saadakseen luvan mennä ohitseni mutta palkkasin kuitenkin siinä pysymisestä ja kontaktin ottamisesta. Harmitti vielä enemmän kun se naksutin oli hukassa, Tuikun aktiivisuus on ihan toista luokkaa naksuttimen kanssa. Huomasi tosin jo tällä lenkillä että pitää jo ennakkoon määritellä itse hyvin tarkkaan mistä palkitsee: siitä että koira tulee sivulle vai siitä että koira ottaa kontaktia, mennäänkö ohi vapaasti vai kontaktissa, palkataanko hiljaa olemiststa vai hiljaa olemisesta ja kontaktista..?
Koirapuistossa poiketessamme tapasimme Reinon joka on.. iso koira, en vaan kuollaksenikaan muista sen rotua. Doobermannia isompi mutta tanskandoggia pienempi. Reinokin ulkoilee aina irti, koska se on niin hyvin koulutettu että ei tarvitse kenenkään, paitsi koiraa tuntemattomien, pelätä että se sieltä tulee tutustumaan. Juteltiin omistajan kanssa tovi koirankoulutuksesta mutta koska koirat eivät tosistaan juuri välittäneet niin jatkettiin sitten harjoittelua vielä yksi lenkki. Se on kyllä jännä että kun haluaisi ohitella toisia koirakoita niin niitä ei näy missään, mutta sillon kun niitä haluaisi välttää tulee niitä vastaan koko ajan..
Poikkesin Salen pihan poikki ja pujoteltiin pylväitä ihan vaan nähdäkseni hoksaako Tuikku narua ja että sen pitäisi kulkea samalta puolen pylvästä. Kerran se lähti edistämään sen verran että lipsahti väärälle puolelle, mutta se on niin symppis kun sille ei tarvitse sanoa kuin pehmeästi "eeei.." niin sitten se korjaa toimintaansa. Yhtenä esimerkkinä kun Sanna leikki porolelulla Tuikun kanssa ja porosta oli irronnut joulusukka siihen lattialle. Kysyin sitten Tuikulta että missä tossu on? vaikka ei sille sellaista sanaa ole opetettu. Se nappasi poron suuhunsa ja kun sille sanoi että "Eei se.." niin se laski irti ja nappasi joulusukan suuhunsa sen sijaan :) huomautettakoon että tuo pehmeästi sanominen ei toimi koiran perseillessä.
Salen pihasta lähtiessä näin että ohitse on menossa joku spanieli niin kiiruhdin sitten kohtaamaan ne risteyksessä (tulivat oikealta). Oletuksena oli että Tuikku ei ehkä osaa käyttäytyä kun ohitustilanne ei ole normaali me-mennään-tätä-laitaa-ja-te-omaanne vaan koirakko tuli ensin oikealta meidän eteen ja sitten kääntyi siitä meitä kohti. Tämän olisi toki halutessaan voinut ennakoira ottamalla koiran haltuun mutta kyseessä oli tarkkailulenkki, niin sitten katsoin mitä tulee. Haukkuhan siitä karkasi ja hyppäsi pönöttämään niiden eteen mielessään ilmeisesti mennä tutustumaan spanieliin. Käännyin kuitenkin jo haukun kohdalla ympäri ja korjasin koiraa sanomalla sille "tästä!" joka yleensä tarkoittaa että TÄHÄN suuntaan eikä sinne. Tulihan se sieltä toisella huomautuksella, harmittaa vaan jos spanielinomistaja ehti säikähtää kun oma siihen jäi pöllöilemään parin metrin päähän.
Jatkettiin uusien koirakoiden etsimistä ja koirapuistotiellä tulikin vastaan pari pienehköä koiraa joten nyt oli mahdollisuus vielä saada onnistunut ohitus lenkin päätteeksi. Ei siinä ongelmia ollutkaan vaikka omistajan huomio herpaantuikin hieman, sillä toinen ohitettavista koirista näytti melkoisesti porokoiran pennulta. He menivät koirapuistoon niin poikkesin sitten perään kun Tuikku ei toisten koirien kanssa ollut saanut muutamaan viikkoon leikkiä. Meillähän edelleenkin on voimassa sääntö että koirapuistoon mennään ääntäkään päästämättä ja minun tahtiini, eikä niin että sinne portille rynnätään omia aikojaan louskuttamaan. Harmi vaan että kun Tuikku oli sivullani istumassa ja odottamassa että ensimmäiset kaksi koiraa pääsevät puistoon, niin portilta kuului vaan että "mä lasken tän jo irti" ja kun sieltä sinkosi meitä kohti se porokoiran näköinen otus niin vapautin sitten Tuikunkin sivulta vastaamaan tervehdykseen. Lopulta pääsivät aidan sisäpuolelle mutta jouduin Tuikkua kieltämään seuraamasta koska se oli edelleen siinä parikymmenmetrisessä narussa..
Tuo "päällekarkaus" nostatti tietysti hieman kierroksia joten meidän piti ottaa portille lähestyminen uusiksi ja hakea vauhtia uudestaan tieltä. Nyt sitten onnistuikin kulkea hiljaa sivulla, istua pannan ottamisen ajan ja odottaa että kävelen portille ja kutsun sen sisään. Nyt tosin asiaa vaikeutti että se porokoiran näköinen otus oli siinä portilla ja odotti vain tilaisuutta pujahtaa ulkona odottavan Tuikun luokse.. mutta propsit Tuikulle että se tosiaan malttoi odottaa ihan rauhassa ja hiljaa vaikka se väkkärä minun jaloissani pyöri! Tuollaiset tilanteet vaan nostattaa Tuikun kierroksia että melkein voi arvata että sisään päästyään se pistää toiset ojennukseen näiden huonon käytöksen vuoksi. Se väkkärä oli nuori narttu ja omistaja sitä komensi että riittää jo, ei saa tapella. Hänen koiransa oli vuoden ikäinen niin sanoin että ei lie huolta kun oma on kohta jo viiden, ei luulisi olevan epäselvyyksiä arvojärjestyksessä. Sen kyllä saatoin myös arvata että jossan vaiheessa nartut varmaan rähisee, mutta kun Tuikulla ei ole tapana tapella kuitenkaan niin eikun vaan rallaavat. Toinen koirista oli Tuikun kokoinen urospentu, tämän väkkärän paras kaveri niin vielä suurempi varmuus että nartuille tulee erimielisyyttä kumpi sen kanssa saa leikkiä. Ei mennyt kauaakaan kun akat kalisteli hampaitaan ja röyhysi, aikani sitä katsoin ja sitten karjaisin että riittää niin se loppui siihen. Tuommoiset kalistelut lopetan yleensä sen vuoksi että toisen nartun omistaja todennäköisesti on enemmän huolissaan ja toisekseen eipähän ainakaan ehdi yltyä vakavaksi, mutta mielellään annan koirille tovin aikaa selvitellä järjestystään.
Tovin koirat vielä leikkivät keskenään (tytöt pojan kanssa vuorotellen..) mutta sitten jatkettiin matkaa kotia että kaveruksetkin saivat jäädä kahdestaan riehumaan. Kotimatkalla ehdittiin vielä ohittaa kaksi collieta, Tuikun suosikkipojat mutta T ei noteerannut niitä mitenkään vaikka pojat huutelikin että HAU HAU! Omistaja on iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti