Tänään hilpaisin koirapuistoon joka oli tyhjillään ja ajattelin joutessani tehdä parit esine-etsinnät ennen kuin jatkettaisiin matkaa. Ehdin kävellä alueen läpi kun puistoon alkoikin pukata porukkaa, ensin Maisa ja Väiski, heti perään joku satunnainen tyttökoira ja sen kanssa ihana porokoirauros Reetu! On Reetu toki minustakin mukava koira, mutta se on yksi Tuikun poikaystävistä aka bestiksistä. Oli ihan mielenkiintoista seurata ensinnäkin sitä kaaosta kun viisi koiraa vetää päätöntä rallia ympäriinsä ja selvittelevät arvojärjestystään, mutta myös muuta koirien välistä kommunikaatiota. Tuli sinne vielä kuudeskin koira sitten myöhemmin.
Tuikun ja Reetun leikkejä katsellessa pukkaa aina pahasti koirakuume päälle. Olisi se niin mukavaa kun Tuikulla olisi aina kaveri jonka kanssa leikkiä, se kun ei leiki kuin harvojen ja valittujen kavereidensa kanssa. Reetun se hyväksyi aikanaan ihmeen nopeasti, lie ovat niin samantyylisiä leikeissään (kuten lappalaiset usein tuntuvat olevan). Toisaalta se meteli oli myös melkoinen kun Tuikku ja wannabeporokoira Maisa haukkuivat komentaen toisia koiria ja Reetu ulvoi vieressä, puuttui enää muut puiston lappalaisvahvistukset Priita ja Arska väykyttämästä niin olisi ollut kunnon konsertti.
Alkukahinoitten jälkeen kuitenkin koirat löysivät parinsa kuka kenenkin kanssa saa leikkiä ja melutaso laski lähelle nollaa. Kotiin lähdettiin kun 1,5 tunnin ahkeran juoksemisen ja painimisen jälkeen koira oli sekä kuolassa että lumessa ja omistajan varpaat ja sormet jäässä paikallaan seisomisesta, mutta oli mukava taas jutustella toisen porokoiran omistajan kanssa ja ihmetellä että on ne melkoisia otuksia.
Yllättäen kello olikin jo yli kymmenen illalla kun tultiin kotiin joten ihan hyvä etteivät koirat enää viimeiseen tuntiin haukkuneet. Tuikku oli myös hienosti kuulolla puistossa, vaikka se oli häntä tötteröllä ja haukkuen ryntäämässä päinvastaiseen suuntaan toisia koiria komentamaan, tuli se ensimmäisestä kutsusta luokse - joka kerta. Malttoi jopa mielensä vaikka Maisa meinasi tulla osingoille, sillä kun sattumalta oli sama luoksetulosana niin en sitten enää myöhemmin käyttänyt.
Usein kun tulee marmatettua vain epäkohdista niin kerätään tähän nyt Tuikun arkipäivän taitoja:
- kulkee pyynnöstä sivulla hihna löysällä tai irti
- ei vedä hihnassa muutenkaan
- useinmiten käyttäytyy varsin fiksusti tilanteessa kuin tilanteessa
- tottunut reissaaja (auto, bussi, juna, pyörän rinnalla tai jalkasin)
- ei hauku kotioloissa ja on muutenkin huomaamaton
- ei ole koskaan tuhonnut mitään mainittavaa
- työskentelee mielellään ja oppii nopeasti.
Huomenna tuleekin äitin isovillakoira Wemppu hoitoon viikonlopuksi, päästään metsään retkeilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti