Nyt kun tuota koiraa on kolme päivää narussa katsellut niin ilmeistä on että se ei edelleenkään ole kuin taikaiskusta oppinut ohittamaan isompia koiria lunkisti. Vaihtoehtoina nyt on siis joko ottaa se tiukkaan kontaktiin ohituksissa, tai sitten laiskan koiranomistajan vaihtoehto eli alkaa poimimaan siltä oikeaa käytöstä naksuttimella (joka on edelleen kadoksissa). Kontaktissa ohitus siivosti kyllä onnistuu mutta mie kun haluaisin että elämä olis helppoa ja huoletonta, niin sen vuoksi varmaan koetan alkaa poimia siltä oikeata ohitusmallia. Kiellettyä on mölyäminen ja tuijottaminen, kaikki jäykistelystä poikkeava käytös on plussaa. Maan nuuskuttelu tai kontaktin ottaminen jopa toivottavaa.
Huomasi taas senkin miten koira on korvattomampi kun sen kanssa ei ole kahdestaan, vaan kun jutustelee kaverin kanssa niin koira tuuma että "ei kuulu mulle" ja puuhastelee omiaan. Heti alkulenkistä sentään oli narusta jotain hyötyäkin, kun metsässä viipelsi orava/joku pieni petoeläin ja Tuikku sen perään sinkosi. Sai "EI MENE!!" -kielto vahvistusta kun oikeasti sai koiran pysäytettyä. Muutoin naru kapealla pururatapolulla lähinnä sotkeutui jalkoihin..
Pitää oikeasti etsiä se naksutin tai ostaa uusi, mitään "jes!" tms sanaa en viitsi alkaa opettamaan kun miulla se ei vaan toimi. Iltalenkille pitää tehdä suunnitelma että miten ohitukset hoidetaan, ehkä tiukassa kontaktissa kun sitä naksutinta kuitenkaan löydy. Joku päivä voisi laittaa Tuikun myös raahaamaan reppuaan kerta sellainen on ostettu. Viikolla voisikin tehdä eväsretken Vuorilammelle ja lyödä sapuskat koiran laukkuihin.
Se ihmetytti tämänpäiväisessä lenkissä että Tuikku ei nostanut yhtään jälkeä, pari kertaa veti vainua mutta ei kuitenkaan sitten yrittänytkään lähteä ajamaan sitä. Ilmeisesti se tuosta narusta kuitenkin hiffaa että se on kiinni ja ettei sellaiseen ole mahdollisuutta. Todennäköisesti koira olisi ihan yhtä hyvin tai huonosti hallussa ilman naruakin, kun sitä vaan sanallisesti kehottaisi pysymään 15 metrin säteellä ja estäisi poikkeamasta metsään. Sitäkin voisi joku päivä kokeilla, vaatii vaan skarppiutta etenkin koiran jäädessä selän taakse nuuskimaan.
Huomasi taas senkin miten koira on korvattomampi kun sen kanssa ei ole kahdestaan, vaan kun jutustelee kaverin kanssa niin koira tuuma että "ei kuulu mulle" ja puuhastelee omiaan. Heti alkulenkistä sentään oli narusta jotain hyötyäkin, kun metsässä viipelsi orava/joku pieni petoeläin ja Tuikku sen perään sinkosi. Sai "EI MENE!!" -kielto vahvistusta kun oikeasti sai koiran pysäytettyä. Muutoin naru kapealla pururatapolulla lähinnä sotkeutui jalkoihin..
Pitää oikeasti etsiä se naksutin tai ostaa uusi, mitään "jes!" tms sanaa en viitsi alkaa opettamaan kun miulla se ei vaan toimi. Iltalenkille pitää tehdä suunnitelma että miten ohitukset hoidetaan, ehkä tiukassa kontaktissa kun sitä naksutinta kuitenkaan löydy. Joku päivä voisi laittaa Tuikun myös raahaamaan reppuaan kerta sellainen on ostettu. Viikolla voisikin tehdä eväsretken Vuorilammelle ja lyödä sapuskat koiran laukkuihin.
Se ihmetytti tämänpäiväisessä lenkissä että Tuikku ei nostanut yhtään jälkeä, pari kertaa veti vainua mutta ei kuitenkaan sitten yrittänytkään lähteä ajamaan sitä. Ilmeisesti se tuosta narusta kuitenkin hiffaa että se on kiinni ja ettei sellaiseen ole mahdollisuutta. Todennäköisesti koira olisi ihan yhtä hyvin tai huonosti hallussa ilman naruakin, kun sitä vaan sanallisesti kehottaisi pysymään 15 metrin säteellä ja estäisi poikkeamasta metsään. Sitäkin voisi joku päivä kokeilla, vaatii vaan skarppiutta etenkin koiran jäädessä selän taakse nuuskimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti