torstai 20. syyskuuta 2012

Hoidoksi saunomista

Tänään käytiin eläinlääkärissä. ELL huomasi että koira "niiaa" jo kun tultiin vastaanottohuoneeseen. Mentiin siitä sitten taas pihalle juoksemaan edestakaisin ja kiinnitin itsekin huomiota siihen miten Ledin kynnet ripisee asfalttiin. Eläinlääkäri taivutteli ja venytteli kaikki jalat, takajalkojen venyttäminen tuntui epämiellyttävältä ja koira jännitti jalkaa vastaan. ELL kokeili selkälihakset ja takapäähän päästessään koira aina putosi istumaan. ELL sanoi että koko selän pitkät lihakset on ihan kivikovat, ja niin jumissa että painavat jo hermoja jonka takia takapää ei toimi kunnolla. Tuumasi myös että joku toinen koira olisi käynyt häneen jo kiinni tuossa vaiheessa, kun käsittelyn täytyy tuntua todella epämiellyttävältä.
Ledi (??) pitkiä selkälihaksia tunnusteltaessa ja oireet viittaavat selkälihasten kramppiin.
Koiralle tulee kuukauden urheilukielto: ei äkkiliikkeitä tai kovaa rasitusta. Kevyt liikunta ja esim uinti tai pehmeällä alustalla käyskentely on suotavaa liikuntaa. Lisäksi annetaan pitkä tulehduskipulääkekuuri reseptin ohjeen mukaisesti. 
Revähtäneelle lihasalueelle olisi hyväksi lämpöhoito. Esim. kevyt hieronta saunassakäynnin yhteydessä tai sen jälkeen, tai kauratyyny joka on lämmitetty mikroaaltouunissa 1-2 minuuttia. Lisäksi suosittelen tulehduskipulääkekuurin jälkeen koirallenne fysioterapeutin hoitoa.
Kaupan päälle koiralla oli alkava korvatulehdus, jonka huomasin onneksi eläinlääkärissä ettei tarvinnut enää uudestaan lähteä sen takia. ELL sanoi että jos koira jostain syystä ei kuntoudu tai menee huonompaan suuntaan, on seuraava askel magneettikuvaus. Mitä luultavammin kuitenkin korjautuu kun saadaan lihasjumit auki. Saunaa mulla nyt ei ole mutta pitää lämpötyynyllä helliä sitä ja hieroa samalla kun kattelee telkkaria. Onneksi heti takametsä on sammalpohjainen niin voi siellä talutella rekkua. Kuukauden. Sanoi se kyllä että irkin saa jaloitella kun ei vaan säntäile minkään perään.

Ledillä olikin huippukiva aamu kun pääsi lähtemään mukaani ja matkustamaan peräti neljässä eri bussissa. Eipähän ainakaan ole ongelmaa matkustamisen kanssa. Tultuani töistä tutustuttiin ekaa kertaa myös naapurin tipsuihin, jotka olivat kovin epäluuloisia isoja koiria kohtaan. Onnistuttiin sentään naapurin kanssa vaihtamaan kuulumisia normaalilta keskusteluetäisyydeltä niin että molempien koirat ovat hiljaa ja rauhassa.

Niin ja epäileville tuomaksille: olemme käyneet kyseisellä eläinlääkärillä nyt reilun vuoden päivät ja hän on erikoistunut ortopediaan ja traumatologiaan eli todennäköisesti tietää mistä puhuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti