Takapäätreeniä

Tässäpä pieni klippi Ledin takapääharjoitteesta, jossa tavoitteena on saada molemmat takatassut tyynyn päälle. Ledi tosin alkoi tehdä siitä "istutaan tyynylle" -temppua, mutta se nyt on minulle se ja sama kunhan takapäälle tulee töitä ja koiralla on puuhaa. Huomaa ettei ole tullut toviin naksuteltua kun oma ajoitus on mitä on, mutta siitä se kai taas lähtee..



Lenkillä Ledi liikkuu enimmäkseen puhtaasti kun sitä käy verryttelemässä metsäpohjalla ensin, sitten liikkuu tasaisellakin enimmäkseen ravilla. Muutoin se lähtee liikkeelle ihan satunnaisessa askellajissa.

Käytiin tänään pitkästä aikaa koirapuistossakin, hienosti meni sielläkin pikkukoirien ja pentujen kanssa, vaikkei leikkiä saanutkaan aikaiseksi. Sitä ennen otettiin taas pienet päiväunet töiden jälkeen, jostain syystä olen ollut tosi väsynyt viimeisen viikon aikana. Sohvalla on mukavan lämpöistä ja pehmoinen tyyny tässä seurassa.

Ei, meidän koirat eivät piere kiitos kysymästä.

Kuvat jossain matkalla

Soittelin päivällä Kennelliittoon, jossa ystävällisesti tarkistettiin että kuvat eivät ole heille vieläkään saapuneet, eivätkä ole myöskään saapuneen postin pinossa. Selitin että niitä on jo tovi odotellut, niin siellä ehdotettiin että laittavat lapulle ylös että kun ne vihdoin saapuvat, ne vietäisiin samana päivänä lausuttavaksi eikä laitettaisi tavalliseen jonoon odottamaan.

Soittelin klinikalle, josta kerrottiin että kuvat on lähetetty elokuun lisäksi ilmeisesti 16.11. ja uudelleen 23.11. mutta nyt ne ovat jossain matkalla. Agfan kuvahävityksestä oppineena pyytävät nyt Agfalta tarkistuslistan niistä kuvista, jotka on lähetetty Kennelliittoon. Lupasivat myös klinikalta ottaa yhteyttä sinne päin mikäli seuraavalla tarkistuslistalla (ensi viikolla) ei meidän kuvia näy. Eli nyt odotellaan pari viikkoa taas josko se lasku ja tulokset tulisivat.

Sikäli ei valittamista, koska kummastakin paikasta sain hyvää palvelua eikä kuvien hukkaaminen ole kummankaan putiikin vika, vaan kuvankehityspalvelun. Onneksi niillä kuvilla ei nyt ole niin väliä että tässä olisi harrastus- tai jalostusasioista kysymys, mutta kyllähän se harmittaa odotella.

Ledi on treenannut takapään käyttöä peruuttamalla olohuoneen poikki tyynykasojen yli ja asettamalla takatassunsa (tai vaihtelevasti kaikki tassut) sohvatyynyn päälle. Pitänee taltioida ensi kerralla.

Ei kuvia

Kuinka en ole tippaakaan yllättynyt, että Ledin luustokuvien lausuntoa ei näy vieläkään vaikka luvattu kaksiviikkonen on kulunut. Ei ole kyllä sitä laskuakaan tullut. Voi kilin kakka sentään, huomenna pitää taas soitella Kennelliittoon että joko ne nyt ovat edes sinne niille saapuneet vai annanko klinikalle kiukkuista palautetta.

Lähes terve

Jostain syystä blogin luetuin juttu on viikosta toiseen "Ledini on rikki". Muuta selitystä en sille ole keksinyt kuin että jotkut tulevat blogiin aina kyseisen linkin kautta, tai että ihmisiltä on hajonnut paljon LED-valoja, ja hakevat googlesta apua mutta päätyvätkin johonkin hemmetin koirablogiin.

Viime viikolla oli fysioterapia ja nyt tiistaina vesiterapia ja hieronta. Ledi jaksoi vähän paremmin kuin viimeksi, mutta kun juoksumaton nopeutta muutti niin Ledi alkoi helposti peitsaamaan, kun se on helpompaa niin. Siksi nopeutta vaihdeltiin sen mukaan että koira pysyi puhtaassa käynnissä. Nopeudet oli 2,6 ja 2,8, kuulemma ensi kerralla voidaan kokeilla jo kolmosta. Vettä on polveen saakka eli aika raskasta, tarkoitushan onkin saada koira käyttämään jalkojen koko liikerataa tehokkaasti. Nyt se polki molemmilla takajaloilla symmetrisesti etujalkojen jälkiin, kun viimeksi vasen takajalka oli vähän huonompi. Vastusta voi lisätä myös kallistamalla mattoa ylämäkeen.

Hieronnassa lantion alueella jossain kiinnityskohdissa oli pientä jumia joista Lediki ilmoitti päätään nostamalla. Muuten se ensimmäistä kertaa hieronnan aikana köllötteli silmät ummessa nautiskellen. Oli puhetta että Ledille voisi ottaa tehokuurin vesiterapiaa, kun ei sitä luntakaan ole kuulunut että voisi siinä kahluuttaa. Esimerkiksi kahdesti viikkoon kuukauden ajan niin takapään lihakset voimistuisivat nopeammin. Ajanvaraus vaan meinaa olla hieman haasteellinen, meille kun oikeastaan käy vain ilta-ajat joita on vain tiistaisin ja torstaisin, ja suurin osa niistä jo mennyt seuraaville parille viikolle. Suunnittelin myös vieväni Iisin hierontaan ensi kerralla jotta saa vähän käsitystä missä kunnossa se on, kun sekin välillä peitsailee, vaikkei muuten juuri oireile. Varasin nyt niitä aikoija mitä tälle vuodelle vielä oli vapaana, tammikuun ajanvaraus ei olekaan vielä auennut.

Tuikun tilassa ei ole kuulemma muutosta parempaan tai huonompaan. Se varmaankin ensi viikolla hierotaan uusiksi niin sitten ainakin tietää onko jumit yhtään sulaneet tällä välin. Kuulin myös (puhelimen välityksellä, valitettavasti koska kuuloni mahdollisesi vaurioitui hieman) että Tuikku taas lähti jäniksen perään MUTTA kääntyi huudosta takaisin! Mikähän höperyys siihen on iskenyt jos ei enää jänikset kiinnosta.

Ai niin ja hieroja sanoi että Ledille voisi opettaa pää alhaalla peruuttamista ja peruuttamisesta istumista, jotka vahvistavat takapäätä. Otetaan asialistalle.

Niin ja Ledi ei siis ollutkaan syönyt kenkää, kepo vaan oli raivannut suurimman osan riekaleista roskiin. Huh. Mutta se oli ihme juttu että Ledi oli syönyt kengän ihan normaalin työpäivän aikana, ollessaan Iisin kanssa kotosalla kuten aina. Liikaa virtaa todennäköisesti ja liian vähän älyllistä tekemistä.

Sanaton.

Jäin eilen töistä suoraan firman illanviettoon ja kepo lupasi hoitaa koirat kunnes lähtisi Iisin kanssa reissuun. Huomasin vasta nyt ulos lähtiessä ulko-oven vieressä jonkin epämääräisen tumman roskan. Ihmettelin että mikä--? kunnes valitettavasti tajusin kärjestä että sehän on mun kenkä. Tai mitä siitä nyt olikaan enää jäljellä.

En ollut käyttänyt noita kenkiä viikkoon enkä ole varma onko tuo riekale ollut siinä nurkassa jo useamman päivän ajan, koska kepo tykkää säilyttää siinä kenkiään. Tuhotyö on voinut tapahtua jo aiemmin ja kepo on vahingossa peittänyt todisteet. Luulen kuitenkin että tapahtumien kulku on ollut kutakuinkin sellainen, että lähtöä tehdessään Ledi on hinkunut mukaan ja se on komennettu toistuvasti pois lyöden lopulta ovi kiinni sen kuonon edessä ja sillä on jäänyt kierrokset päälle, ja se on napannut kenkähyllystä eteisestä lähimmän lohdukkeen puuhasteltavaksi.

Jos se sen sijaan olisi saanut jäädä vaikka syömään iltaruokaansa, en usko että olisi yhtäkkiä käynyt kenkiä syömään, koska se ei ensinnäkään ole koskaan tehnyt sitä, eikä muutenkaan ole 1,5 vuoteen tuhonnut mitään mikä ei sisällä nameja, tuoksu nameilta tai ole oikeasti ruokaa. Tuskin kenkäni ovat niin herkullisilta tuoksuneet, olisihan se muuten syönyt molemmat. Kepon vastausta odotellessa olen lähinnä hämmentynyt että miksi? Ei se kovin usein ole yksin joutunut jäämään mutta silloin tällöin nyt sentään, eikä silloinkaan mitään vastaavaa ole tapahtunut. Ei kai koira voi kaksivuotiaana kehittää itselleen eroahdistusta?

Sähköhoitoa ja nyrkkiä!

Raflaava otsikko keltaisen lehdistön tyyliin, Ledi kävi siis tänään fysioterapiassa ja samanaikaisesti Tuikku hierojalla Savonlinnassa. Fyssari onkin muuttanut 10 minuutin ajomatkan päähän Kunnonpaikkaan, ihan kätevä ajella sinne eteläisen Kuopion sijaan.

Kuukausi sitten vasen polvi rutisi, mutta ei rutissut enää joten se onneksi johtui väliaikaisesta rasituksesta kuten silloin arveltiinkin. Selkää hoidettiin taas aluksi sähkövirralla ja lopuksi lantiota ja takaraajoja käsin. Alaselässä on vielä jäykkyyttä, mutta on jo sen verran paremmassa kunnossa että ei tarvitse mennä sinne ellei jostain syystä mene huonompaan suuntaan! Kelkan vetämistä hän ei kuitenkaan suositellut ennen kuin koiran saa liikkumaan reippaasti ja puhtaasti ja takapäähän lisää voimaa, koska taakanvedolla saa kuulemma helposti koiran jumiin jos se liikkuu väärin tai jännittää koko ajan ja siksi liikkuu huonosti.

Tuikusta sen sijaan tuli huonompia uutisia. Oikea kyynärpää napsuu ja vasen ranne on remppa, liikkuu sivuttaissuunnassakin enemmän kuin pitäisi. Myös oikea kylki oli huomattavasti kipeämpi kuin vasen. Häntä on veltto, siitä on lihasjänteys kadonnut kuin sille olisi joskus sattunut jotain, jäänyt esimerkiksi oven väliin. En kyllä muista että sille olisi niin käynyt, joskus joku toinen koira on voinut koirapuistossa haukata hännästä mutta vetelä se on kyllä aina ollut. Tuikulle aletaan syöttämään nivelvalmisteita kuten Ledillekin ja uusi hieronta joskus parin viikon päästä. Tuikun häntä on aina ollut...eloisa, kamalan pitkä ja löysä ja vinksottaa milloin mihinkin suuntaan. Kyllähän siitä varmaan voi sanoa että se on vetelä, mutta ei se ennen ole ainakaan kokonaan löysä ollut kun se kippurassakin sitä on pitänyt VahtiKoirana? Ehkä sille sitten on pentuna sattunut jotain, en kyllä pysty muistamaan. Katselin valokuvia niin ihan sillä näyttää 7-viikkoisesta saakka olleen samanlainen häntä. Toivottavasti nivelvalmiste ja hieronta tuovat lisäpuhtia askeleisiin. Hierojaa sisko kehui kovasti, jos kellä on tarvetta koirahierojalle Savonlinnassa niin voin vinkata nimen. Alla Tuikun häntägalleria 2006-2012, alimpana kuva heinäkuulta. Häntä ei siis ole vääntynyt käppyräksi, vaan se on vaan niin löysä että menee vähän tuulen mukana. Rentona hännän pää yleensä osoittaa sivulle (en ole varma osoittaako aina samaan suntaan?) mutta onpa se joskus ihan suoranakin nähty. Näin sitä vielä kuuden vuoden jälkeen oppii katsomaan koiraansa uudella tavalla!

Ensi viikolla sitten Ledin kanssa taas vesijuoksumatolle!

Luustokuvat hukassa!

Ledihän kävi luustokuvissa jo elokuussa, ja kun ei Kennelliitosta kuulunut laskua niiden lausumisesta eikä Omakoiraan kirjautuminen onnistunut, niin soittelin sinne ja selvisi etten ole enää jäsen ja että lasku tulee postissa. Jaha. Mutka-veljen luustokuvien lasku tuli myös maapostissa parin-kolmen kuukauden viiveellä joten en ennen tätä ollut kovin huolissani. Nyt kuitenkin soitin Kennelliittoon.

Ystävällinen naisvirkailija tarkisti koiran tiedot ja ilmoitti, että kyseiset kuvat eivät ole koskaan saapuneet Kennelliittoon lausuttavaksi, ja kehotti ottamaan yhteyttä kuvanneeseen eläinlääkäriasemaan. Soitin KEK:iin ja sieltä ilmoitettiin että juuuuuuu, ne kaikki(?) elo-syyskuussa kehityspalvelu Aquaan/Akvaan/tms lähetetyt kuvat ympäri Suomen ovat kadonneet jonkun tietojärjestelmävian vuoksi, ja että klinikalta ovat koettaneet ilmoittaa asiakkaille ainakin Facebookin kautta. Juu en seuraa heidän FB-sivuaan koska siellä on lähinnä linkkejä uutisjuttuihin tai mukahauskoihin huumorikuviin.

En löytänyt tästä tiedotetta heidän kotisivuiltaan, en myöskään Kennelliiton sivuilta. Melko kehnoa asiakaspalvelua jos on todella ollut kyse noin laajasta viasta. Nyt kuvat lähetetiin uudelleen Kennelliittoon ja kuulemma parissa viikossa pitäisi tulla tulos. Kysyin vielä että tuleeko varmasti, vaikken edelleenkään pääse Omakoiraan. Juu juu, ei kuulemma tarvitse liittyä. Skeptisenä jään seuraamaan saanko tulokset ennen joulua.

Kiivaan etsimisen jälkeen löysin lopulta tämän Facebookista.

Edit. muualta selvisi että kyse on tosiaan vain osasta digiröntgenkuvista, jotka on lähetetty tulostettavaksi kyseiseen firmaan, jotta ne Kennelliitossa voidaan lausua. Kaikkien kuvat eivät ole kadonneet, ja perinteiset filmikuvat on lausuttu ihan normaalisti. Eniten ärsyttää se, että tästä mokasta en ole vieläkään nähnyt tiedotetta.

Edit 2. Ko. pulju on Agfa. Ledi oli tallilla mukana, tehtiin 1,5 tunnin maastolenkki ja Ledi oli mallikelpoinen reittiopas. Liukastui tosin jäätynyttä lätäkköä ylittäessään (taitava..) joten toivottavasti siinä ei nitkahtanut mitään. Huomenna sillä on fyssari ja Tuikulla hieronta, toivottavasti ei oo pahasti vikaa kummassakaan.

Hoitoja ja potkuttelua

Fysioterapeutti ilmoitteli itsestään, nyt on ylihuomiselle varattu uusi aika ja ensi viikolle uusi vesiterapia+hieronta. Viikonloppuna löysin Tuikulta kipeän kohdan niskasta/selästä, joten varasin sillekin ajan hierojalle Savonlinnaan jotta selviäisi onko kyseessä vain lihasjumi vai tarvitseeko muutakin hoitoa. Olen kovin toiveikas että Ledi saisi terveen paperit ja se pääsisi vetohommiin tänä talvena, kun se kicksparkkikin tuli ostettua kun halvalla sain. Vetovaljaita en ole uskaltanut ostaa ennen kuin fyssarilta tulee siunaus että voi alkaa hiljalleen vedättämään, mikäli fysiikka siihen antaa periksi. Kasvattaja ainakin arveli että voisi olla ihan hyvästä vahvistaa takapään lihaksia sillä, kun vaan aloittaa järkevästi. Voi olla kylmää kyytiä jos saan molemmat koirat opetettua vetämään haluamaani suuntaan!

Valjaiden vaarallisuudesta

Lähdimme viikonlopuksi maalle isänpäivää viettämään. Koirien(kin) mielestä siellä on parasta oma piha jossa saa juoksennella vapaasti, sekä ympäröivä metsä johon on helppo lähteä lenkille. Lauantailtana lähdimme taskulampun turvin metsään ja koirille toki heijastinliivit, koska alkumatkasta kävelimme myös tietä pitkin. Lenkissä nyt sikäli ei ollut mitään sen ihmeellisempää, Iisiä vähän jännitti vieraassa ja pimeässä metsässä mutta Ledi juoksenteli taskulampun valokeilan ulkopuolella partioimassa, kuitenkin lähettyvillä. Sitten se jäi jonnekin, ja vaikka sitä kutsui niin ei koiraa heti kuulunut. Pienen tovin kuluttua se tuli metsästä ilman heijastinliivejä, ja seuraavana päivänä varmistui että se oli tosiaan jäänyt heijastinliiveistään kiinni keppiin ja osin purrut, osin repinyt itsensä irti. Onneksi kyseiset heijastinliivit olivat sen verran kehnoa tekoa että antoivat periksi kohtuullisen helposti! Jäin vain miettimään olisiko koira jäänyt sinne jos sillä olisi ollut valjaat päällä? Meillä ei valjaita ole käytössä oikeastaan koskaan, korkeintaan vetohommissa. Toiset sen sijaan ulkoilevat metsässä ja koirapuistossa valjaat päälle. Siinä ne heijastinliivit roikkuivat kepin päässä saumoistaan revenneinä ja rikki purtuna.

Tuikulla on käynyt pari kertaa niin, että sillä on metsässä maata nuuskiessa luiskahtanu tassu löytänä roikkuvan puolikuristavan pannan sisään, ja sitten se on kellahtanut selälleen varvikkoon. Pienestä ininästä on sitten osannut lähteä suunnistamaan oikeaan suuntaan koiraa etsimään ja auttamaan. Ledistä sen sijaan ei kuulunut pihaustakaan, vaan se oli oma-alotteisesti käynyt syömään tietään vapauteen.Tuli vaan tuosta mieleen että olisi ihan kätevää alkaa vahvistaa "Hauku!" -käskyä myös kaukona, jotta saisi koiran pitämään meteliä jos se on joskus pulassa mutta sitä ei näy.

"Mihin halusittekaan tämän kuusentaimen?" t. Puutarhuri Ledi

Sunnuntaina lähdimme sitten jäljittämään talon ympärillä käyskennelleitä hirviä. Iisi kunnostautui taas hirvikoirana ja seisoi kuin pointteri siihen suuntaan josta hirven haju tuli. Sillä vaan on taipumuksena lähteä jäljestämään niitä väärään suuntaan :D edistyimme asiassa sen verran että löysimme makuupaikan, ja siitä pääsimme vielä sen verran lähemmäs että kuulin hirvien jymistävän kuusikon takaa kauemmas. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt niitä. Koiriin olen kyllä tyytyväinen, ne nuuskuttelivat jälkiä sopivalla mielenkiinnolla, mutta pysyivät käskemättä lähellä eivätkä lähteneet jahtiin. Ledin häntä paljastaa aina kun sillä on tuore jälki, ei ole merkitystä onko jälki siilin, hirven vai kanalinnun kun häntä alkaa huiskamaan. Vanhoilla jäljillä se ei heilu.

Lenkkien välissä koirat saivat puuhastella pihalla keskenään, ja sunnuntai-iltana kotona olikin jo kaksi aika pehmeässä kunnossa olevaa koiraa. Ledi oli niin uninen parkkipaikalla että näytti hetken aikaa siltä että se haluaa itsensä kannettavan sisälle. Väsynyt koira = tyytyväinen koira!

Fyssari peruttu

Tämän viikon fysioterapia peruuntui fysioterapeutin sairastumisen takia.

Koirapuistoilua

Meille ei mitään ihmeellistä kuulu, Ledin kanssa olen tehnyt hiljalleen pidempääkin lenkkiä ja viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa molempina päivinä, ettei sosiaaliset käytöstavat ihan kokonaan unohdu. Sekä Ledi että Iisi olivat molemmat hienosti, vaikka porukassa oli myös nuoria staffiuroksia sekä yleensä riitaa haastava seropinarttu. Ledi keskittyi tyttöjen vikittelyyn ja Iisi murahteli staffeille etteivät kävisi liian tuttavallisiksi. Iisi myös lähti hirmu hienosti pois tilainteista joissa riitanarttu tuli räykyttämään naaman eteen. Kaikki on ihan ok jälleen, keskiviikkona on seuraava fysioterapia joten sitten kuullaan tuomio olenko onnistunut miten koiran kuntouttamisessa.