sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Koirien vaihto

Reissusta palattu suoraan juhlahumuun. Viikonloppu vietettiin mökillä sukukokouksen merkeissä ja myös koiravieraat olivat tervetulleita. Mukava olikin nähdä omia koiria reilun viikon tauon jälkeen! Ledihän oli Tuikun luona hoidossa reissun ajan, ja toimi siellä paitsi pihasuunnittelijana (suihkulähteen paikaksi on kaivantojen perusteella ehdotettu portaiden edustaa..) myös lapsenvahtina Tuikun kaverina. Nälkiintymäänkään ei päässyt kun lapsukainen syötti Ledille kaikkea kukista pikkukiviin.

Kukkia syömässä
Tuikunhan oli sitten myös kiinnostuttava poikien puuhista, että ei vaan tapahdu jotan luvatonta. Yleensähän Tuikku pitää mielellään pientä (tai suurempaakin) välimatkaa sekä toisiin koiriin, ihmisiin ja etenkin lapsiin koska ei ole tuppautuvaa sorttia, mutta nyt se oli kiertänyt kummipohjan selän taakse ja asettunut siihen tyynyksi. Hyvä Tuikku!


Ledillä oli ilmeisesti ollut niin aktiviteettirikas viikko että se oli kovin rauhallinen läpi juhlien. Kun tulin paikalle niin se sentään nousi vastaanottamaan mutta kävi kohta uudelleen makaamaan varjoon, koska päivä oli todella aurinkoinen ja kuuma.


Juhlissa oli myös äitini villakoira sekä tädin pikkukoira kävi näyttäytymässä, mutta ei jäänyt viikonlopuksi.

Kesäturkissa
Koirat olivat kuulemma leikkineet koko viikon ja vielä mökilläkin ne jaksoivat vielä vähän leikkiä. Mukava on kyllä katsella niiden telmimistä, koska Ledikään ei oikein muiden koirien kanssa leiki ja Tuikku ei senkään vertaa.




Ai niin, Ledillä oli käynyt hierojakin viikolla. Taas alaselästä läheltä lannerankaa oli löytynyt kipeä kohta, ja takajalkojen hermoissa on ilmeisesti jotain häikkää koska jalat eivät olleet vastanneet taivutteluun toivotusti. Takakäpälä oli siis taivutettu "nyrkkiin" ja koiran varatessa painoa jalalle sen tulisi huomata asia ja korjata tassu oikein päin, mutta Ledi ei ollut ilmeisesti hoksannut että jalka on ihan rutussa. Pitää tässä joku päivä soittaa hierojalle ja kysellä tarkemmin mistä oli kyse. Alla hieno kuva havainnollistamaan tuota asiaa, siitä vaan jokainen oman koiransa jalkoja testaamaan korjaako koira tassun oikein päin.

Kuulin että Tuikku on ollut melko korvaton ja kovasti riistan perään, niin sovittiin että otan Tuikun kurinpalautukseen ja läskileirille viikoksi ennen kuin Iisi tulee kotiin. Nyt illalla käytiin vielä vähän uimassa että Tuikulta alkaisi karva lähtemään vähän sukkelampaan tahtiin. Tuikku kyllä tottelee mutta aika suurella viiveellä, ja tämä viikko keskitytäänkin siihen että käskyihin tulee reagoida välittömästi edes korviaan heilauttamalla jos ei muuten. Iltalenkillä tätä harjoiteltiinkin jo hyvillä tuloksilla. Kieltämättä olen oppinut aika tarkaksi roikkujen heittäjäksi ajan kanssa: nytkin heitin hihnan pitkällä roikulla pusikkoa nuuskivan Tuikun taakse ja juuri ennen kuin hihna putosi sen viereen, hihkaisin "Mennään!" ja Tuikkuhan lähti samantien liikkeelle kun taivaalta yllättäen putoava objekti havahdutti sen haaveistaan. Myös lähellä olemiseen panostetaan, koska Tuikku saattaa jäädä nuuskuttelemaan hyvinkin 50 metriä taakse ja pahimmillaan kadota siitä mehevämpien hajujen perään. Tykkään että koira on maksimissaan 10-20 metrin päässä minusta irti ollessaan.

Lammelle lähtiessä otin frisbeen mukaan vaikka arvelin että saattaa mennä kahluuhommiksi meikäläiselle jos vesi on vielä kovin kylmää. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta kun Tuikku sanoo että haista huilu, käy itse hakemassa kun heititkin. Nytkin Tuikku oli aluksi haluton kastelemaan itseään ja vaati vähän sytyttelyä että se kiinnostui yhdessä tekemisestä ja noutamisesta. 

Ensin kahlasin edeltä ja kehuin kun Tuikku tuli veteen, ja kehotin menemään hakemaan frisbeen. Se kuitenkin meni liian syvälle joten hain sen itse kahluuetäisyydelle, ja kannustin sitä hakemaan.

"Käy hakemassa!"
"Hieno Tuikku, taitava!"


Frisbeetä oli kivaa repiä ja siitä Tuikku innostui vähän lisää! Harmi vaan ettei se juuri kestä retuuttamista, kun on lasten lelu eikä koirien.

"Ai miten vahva Tuikku!"
"Tule hakemaan!"


Välillä Tuikku myös teki U-käännöksen koska sitä ei sattunut huvittamaan hakea frisbeetä. Olihan se jo kerran sentään noutanut sen kahlaamalla.


Hakekoon itse.
Silloin Tuikkua piti ihan komentaa että Tuikku MENE ja näyttää suuntaa niin jo tuli frisbeekin rantaan.






"Hienotaitava Tuikku, hyvä!"
Kolmannella ja viimeisellä kerralla suunnan löytymisessä ei ollutkaan enää mitään ongelmaa, vaan Tuikku nouti frisbeen kerralla kuten pitikin. Kolme noutoa riitti ettei koiraa ala viluttaa (vaikka vesi oli yllättävän lämmintä itsellekin kahlata!) ja ettei se vallan tympäänny hommaan. Tuikulla on hyvä uintitekniikka joten sikäli ihmetyttää miksi se ei ui enempää.


Majavan häntä toimii peräsimenä käännöksissä


"Nyt riittää uiminen, kaivetaan!"
Olin kyllä todella tyytyväinen Tuikun käytökseen, koska rantaan tuli muitakin ihmisiä lapsineen mutta Tuikku keskittyi meidän omiin puuhiin. Ohittamillemme toisille koirille se ei sanonut mitään ja kantoi myös lompakon kiltisti kaupalle, ja juustopaketin kaupasta kotiin. Pari kertaa se meinasi kyllä lakkoilla koska juustopaketti oli liukas kantaa, mutta vaatimalla se kantoi sen kotiin saakka ja sai nokareen juustoa palkaksi. Kyllä, sekin vähennetään iltaruuasta kuten päivällä syödyt letut! Tuikku painaa nyt 21 kiloa ja sen pitäisi painaa korkeintaan 17 kg. Katsotaan saadaanko viikossa tulosta aikaiseksi, ja sen jälkeen Tuikun läskileiri jatkuu kaverillani juoksulenkkien muodossa. En ole koskaan laihduttanut koiraa, joten onkohan realistista odottaa edes puolen kilon painon pudotusta kahdessa viikossa? Nähtäväksi jää paljonko läskiä ehtii sulaa.


Niin ja siitä reissusta. Münchenissä ja Salzburgissa näkyi aika vähän koiria, mutta valtaosa nähdyistä oli irti kaupungin keskustassa ja mukana kahviloissa, kaupoissa yms. enkä nähnyt kenenkään käyttäytyvän huonosti. Melko rentoa puuhaa, taitaa ainakin osin olla totta ne puheet mitä olen heidän koirakulttuuristaan kuullut.

Viikonlopun juhlakuvia katsellessa kävi väkisinkin hymyilyttämään, sillä vähintään joka toisessa kuvassa näkyy joku koirista kokonaan tai pää, häntä tai edes kuono. Sellaisia ne koiraihmisten kokoontumiset taitaa olla :)


1 kommentti:

  1. Wilhon kilot on ainakin olleet tiukassa, vaikka sitä on laihdutettu jo ties kuinka kauan... Nyt olen kanssa lisännyt sille liikuntaa, se kun on tupannut vaan mönkiä jalan juuressa kaikki lenkitkin. Onhan siltä painoa lähtenyt ja nyt se on siinä 7,5-8 kg:n painoinen, joka sen tuleekin olla. Mutta helppo urakka se ei ole ja "raaka" täytyy olla noiden annoskokojen suhteen. Varsinkin pienillä koirilla pieni annos on niin säälittävä... Mutta siskotytöllä yleensä minunkin koirat on laihtuneet, se urheilija kun ei sääliä tunne ;)

    VastaaPoista