Vuosi vaihtuu ja agility alkaa

Blogipäivityset ja koiran kanssa puuhailu on jäänyt vähemmälle työkiireiden vuoksi, ei olla paljon normilenkkejä kummoisempaa tehty. Nyt lähdetään neljäksi päiväksi mökille niin tulee ulkoiltua ihan urakalla ja työkiireetkin helpottaa lomalta palattua.

Valitettavasti Hukka-Putken mätsäri jää siis väliin sunnuntaina, mutta heti maanantaina alkaisi agilityn jatkokurssi I teoriaosuudella. Katselin jo tänään jos ottaisi yhden oman vuoron viikossa sen lisäksi, kun alkeiskurssikin kesällä keskeytyi juoksujen vuoksi niin kirimistä varmasti on.

Jalostuspäivien näyttelyyn en ole vielä ilmoittautunut, onhan siihen aikaa vielä 7.1. saakka.. Tammikuussa tapahtuu kaikkea muutakin jännää mutta niistä sitten tuonnempana.

Onnea ja menestystä vuodelle 2011!

Eläinkokeita

 Tänään keksin pitkästä aikaa heitellä Tuikulle lumipaakkuja pitkin tietä kun se tykkää juosta niiden perässä kuin mieletön. Se nousi mukavaan vireeseen siinä niin tein muutamat maahanmenot, kokeilin myös pientä välimatkaa. Pari metriä oli ihan ok vielä mutta viiden metrin etäisyydestä kun sanoin Tuikulle "Mmmaahan", istui se korvaansa lotkauttamatta paikoillaan ihan kuin olisin sanonut jotain täysin vierasta ja merkityksetöntä. Kun palasin pari metriä lähemmäs, käsky taas ymmärrettiin.

Lumipaakkujen saalistaminen on vaan niin kiihdyttävää puuhaa että Tuikku repeää helposti haukkumaan. Aikoinaan sai tehdä töitä ettei se haukkunut kuuroksi sillä välin kun kumartui poimimaan maasta lunta. Nyt se malttaa odottaa, mutta lumipaakku kädessä kävelyä se ei kestänyt, vaan tahditti askelia haukkumalla vaativasti "HEITÄ HEITÄ HEITÄ HEITÄ HEITÄ". Kokeilin sitten huvikseni kuinka kauan se oikeasti jaksaa haukkua, kun itse kävelen täysin passiivisena eteenpäin. Olettaa kun voisi että se jossain vaiheessa hoksaa ettei saavuta käytöksellään mitään. Parisataa metriä meni kevyesti, kuuli varmaan naapurustokin missä mentiin. Sitten se harhautui nuuskimaan jotain roskaa niin heitin kokkareen ja poimin uuden. Taas mentiin toiset parisataa metriä haukkua paukuttaen, kunnes se malttoi pysyä hiljaa useamman askeleen ajan.

Kolmannella kerralla se pysyi hiljaa alusta saakka, yhden katuvalovälin kävelin ennen kuin heitin sen sille. Sehän hoksasi nopeammin kuin uskoinkaan!

Koirapuiston ohi kävellessä tuli mieleen että kannattaisi varmaan pitää samat säännöt puistoon menossa olipa siellä koiria tai ei. Helposti kun antaa koiran mennä menojaan jos näkee ettei siellä ketään ole, mutta sitten kun on niin vaatii siltä seuraamista ja kontaktia ja odottamista. Onpahan taas jotain mihin kiinnittää enemmän huomiota.

Liikkeestä maahanmenoja

Aika hiljaista on ollut kun itseä tupannut väsyttämään, iltalenkillä on otettu esineiden etsimistä, noutamista ja kantamista. Eilen ja tänään tein liikkeestä maahanmenoja, koirasta on tullut ihme treenihirmu kun ensinnäkin se ihan haluamalla haluaa tehdä kaikennäköistä ja sitten se myös tekee kunnolla. Maahanmeno on aina ollut sen bravuuri mutta en silti odottanut että se noin helposti putoaa vauhdistakin. Maahanmenoonkin voisi jossain vaiheessa ottaa etäisyyttä että se tekisi sen myös kaukona, mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen miten hyvin se vierellä kulkemisesta putoaa. Palkkasin sen samantien siihen, pitää vähitellen jatkaa matkaa. 

Missään ohituksissa ei ollut ongelmia vaikka koiria tuli joka suunnasta ja vaikka minkä kokoista. Muutoinkin koira on tosi hyvin kuulolla. Ilmeisesti asiaan vaikuttaa aika paljon se, että namipussi roikkuu mukana..

Tammikuun alussa on 10 porokoiran tottelevaisuustreenit, voisi alkaa jo suunnitella mitä siellä haluaa harjoitella ja hinkata niitä jo nyt keskenään. Häiriön alla kun on taas ihan eri asia toimiiko ne vai ei.

Avustajakoira

Tuikku poimii nyt melko suurella varmuudella "pudonneet" lapaset ja muut tutut pehmeät esineet ja tuo ne minulle pyytämättä ilmeisesti vaikka kotiovelle asti jos en noteeraa sitä (tätä en ole uskaltanut vielä kokeilla, vaan olen palkannut sen heti kun on saavuttanut minut ja luovuttanut esineen - käteen, ei pudottamalla maahan!). Hiljalleen se oppii poimimaan muunkinlaisia esineitä: heijastin nousee ja tänä aamuna kokeilin poimiiko se pudottamani avainkaulanauhan, jossa roikkui mm. henkilökortti ja muuta kovaa sälää. Ei nostanut, nuuhkaisi kyllä. Kun kehotin sitä kääntymään takaisin ja kannustin sitä poimimaan, ravisteli se sitä villisti ja toi sen minulle pomppien kuin varsa kesälaitumella. En ole esineiden kaltoin kohtelusta kieltänyt, tosin edellisen kantotreenin jälkeen suklaalevy oli aika ryvettyneessä kunnossa kun halusin sen pitävän siitä kunnolla kiinni ja niin kauan että saan esineestä otteen, kun Tuikku nyt meinaa pudottaa sen heti kun ojennan kättä kohti. Esine toki vaihdetaan aina nameihin.

Noin muutenkin kuuliaisuus on lähestulkoon ensiluokkaista. Ohituksissa tai haukkumattomuuksissa ei ole ollut ongelmia ja koira jopa leikkii toisten kanssa. Kuinkahan nopeasti steriloinnin vaikutukset alkavat näkyä..?

ps. unohdin sen mätsärin ihan totaalisesti. Neljän aikaan iltapäivällä muistin että kymmeneltä aamulla olisi pitänyt olla siellä..