Ledi luonnetestiin

Ilmoitin Ledin luonnetestiin Maaningalle 14.7. josko se vaikka olisi jo riittävän aikuinen silloin. Testi on tosin täynnä, mutta ollaanpahan ensimmäisellä varasijalla joten olen toiveikas että päästään mukaan. Jos ei, niin on noita syksyllekin tulossa : ) aiemmin en halua vielä viedä, kasvakoon ja viisastukoon, kun itsevarmuutta saisi tulla vielä lisää.

Kun koira haukkuu ovikelloa

Kun saksanpaimenkoira haukkuu ovikelloa niin harmittaa paitsi naapureita kun ikkunat helisee, myös asukkaita itseään kun joutuu säikähdyksen vuoksi vaihtamaan jälleen yhdet kalsarit.

Ledi ei näytä yhdistäneen hyökkäystä varsinaisesti toisiin koiriin. Olen ulkoillut sen kanssa ja tehneet ohituksia erikokoisten koirien kanssa ihan läheltäkin, ja se on käyttäytynyt erinomaisesti, ehkä jopa vältellyt katsekontaktin ottamista toiseen koiraan. Pelokas se ei kuitenkaan ole, vaan on ottanut iloisesti kontakktia minuun jos olen pyytänyt,

Sen sijaan se on yhdistänyt hyökkäyksen jotenkin ulko-oveen ja etenkin ovikelloon, vaikka näillä ei ole oikein loogista yhteyttä tapahtuneen kanssa. Koirat hyökkäsivät sen kimppuun alaovella, ei omalla koviovellamme. Kukaan ei tietääkseni myöskään soitellut ovikelloa tapahtumahetkellä. Siitä huolimatta Ledi on ollut torstaista saakka herkkä reagoimaan rappukäytävän äänille ja ovikellosta on tullut arkkivihollinen. Perjantaista lähtien olen soitellut ovikelloa sekä kotiin tullessani, että kotona ollessani nauhalta soitettuna.

Alla olevassa videossa keskivertoreaktio.

Toisaalta masentavaa että on jo viides päivä menossa, mutta jotain edistystäkin on havaittavissa. Enää haukkuminen ei ole enää yhtä räjähtävää ja se laantuu vähän nopeammin. Reaktiot myös vaihtelevat, tarpeeksi kun jaksaa rimputella niin koira ei enää juuri reagoi sen päivän aikana - ainakaan seuraavaan tuntiin, kunnes asia on taas unohtunut.

Soittelen siis ovikellon ääntä, mutta en sano koiralle mitään tai reagoi siihen millään lailla. Kun tulen kotiin, soittelen ovikelloa sen aikaa että haukkuminen lakkaa ja tulen vasta sitten sisään. Vieraatkin saavat ihan rauhassa rimputella kelloa, ei meillä avata ennen kuin koira rauhoittuu. Sen jälkeen voi ovelle mennä kurkkaamaan kuka on tulossa, tai jos on soitettu nauhalta niin koira voi todeta ettei siellä ollutkaan mörköjä.

Alla olevassa videossa jo vähän lievempi reaktio.

Naapurin koirien kanssa emme ole sattuneet yhtäaikaa ulos, joten en tiedä miten Ledi niihin reagoi. Naapuri ei ole vastannut kun kysyin haluaako hän vielä käydä yhteisellä lenkillä, ettei koirille jäisi mitään hampaankoloon. Liekö loukkaantui, kun pyysin häntä ottamaan miehensä mukaan ellei hän ole aivan varma että pystyy ja jaksaa hallita koiransa, jos se jostain syystä päättäisikin hyökätä uudelleen. Minusta ei voi moittia jos en ole kovin vakuuttunut hänen koirankäsittelytaidoistaan..

Vaan jatkamme ovikelloharjoituksia ja toivon että kun koiralla on päässään peruspalikat kunnossa, ei tästä jää meille ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Kunhan vaan naapureilla riittää ymmärrystä korjaustoimenpiteiden ajaksi..

Ledin monet kasvot

Mie romahan! Liikaa joutoaikaa + iPadin Photobooth = much fun.

Kojootti

Chihuahua

Nokkaeläin

Chihu2

Ankka

Bodari

"Ehkä söin, ehkä en"

Pentukoira

Kojootinpoikanen

Aavikkokettu

Kuinka koira viestii?

Vastauksena otsikkoon, Ledi ainakin viestii toisinaan hyvin selvästi. Jostain syystä se nimittäin ei syö poron lihaa eikä luita. Kaikki muut eläimet on tähän mennessä kelvannut paitsi poro. En tiedä miksi. Yritin nyt kuitenkin taas saada pakastimeen ostettuja poronluita menemään, laitoin ne kuppiin illalla jotta rouskuttelisi ne omia aikojaan. Kävi Ledi niitä nuokeskelemassa, mutta aamulla odottikin sitten melko selkeä viesti mitä koira OIKEASTI haluaisi kuppiinsa saada :D

I shit you not, se oli kuljettanut possukkansa ruokakuppiin kuin viestien että SITÄ HERKULLISTA POSSUA LISÄÄ KIITOS! Ja koiriako muka vaikea tulkita.. :)

Mietin myös että mistä tuo porovastaisuus on voinut saada alkunsa, ja mieleeni tuli eläin(näyttelijöiden)kouluttaja Tuire Kaimion kertomus sudesta joka pelkäsi porkkanoita. Alla ote luettavaksenne mainiosta kirjasta nimeltä Tuikun eläinkoulu, kuvat saat luettavan kokoisiksi klikkaamalla niitä.

Vielä sananen siitä torstain hyökkäyksestä. Sen jälkeen Ledi on murissut ja haukahdellut rappukäytävän äänille, sattuihan episodi heti ulko-ovella. Ovikelloon se suhtautuu sen sijaan lähes raivoisasti, koko talo helisee kun se karjuu perkeleitä ovelle. Laitoin rappukäytäviin laput naapureille että tällainen välikohtaus sattui ja sen vuoksi koira nyt metelöi, pahoittelen asiaa ja toivottavasti löytyy ymmärrystä siksi aikaa kunnes tapa saadaan karsittua. Ajattelin viikon katsoa tasoittuuko koira, koska aiemmin parhaita tuloksia on tullut sillä, ettei itse reagoi ovikelloon tai koiran haukkumiseen millään lailla vaan menee ovelle vasta kun koira on hiljaa ja rauhoittunut. Jos viikossa ei näy muutosta parempaan tällä menetelmällä, pitää haukkumiseen varmaankin puuttua sitten ihan vaan tiukasti kieltämällä.

Päivystäjä vahtipaikassaan ovella

Niin ja loppuun vielä kuva viehkeistä koirapainipolvistani. On se vaan onni etten satu olemaan missi tai muuten minihametyöläinen, saattaisi keikat olla vähän vähissä.

Rotukorjaus ja kuulumiset

Käytiin kumpikin, sekä koira että omistaja lääkärissä. Lediltä löytyi kaulan ja lavan alueelta pehmytkudosturvotusta, eli on kerännyt nestettä puremakohtiin. Muutama päivä kipulääkettä niin pitäisi alkaa helpottamaan. Kuunneltiin myös sydän ja keuhkot, tarkastettiin korvat ja limakalvot ja kaikki oli kunnossa. Pyysin toisen osapuolen korvaamaan eläinlääkärikulut, hukkaan menneen osteopatian ja rikki menneet farkut, reilun parin sadan euron lasku siitä sitten tuli. Ilmeisesti edellinen eläinlääkärikerta oli jotenkin pelottava (joutui selälleen operaatiopatjalle ja nivusalue ajeltiin ja ultrattiin), koska nyt käsittely pisti takajalat tutajamaan. Saattoihan se toki osaksi johtua siitäkin, että eläinlääkäri tunnusteli kipeitä alueita.

Kiitos Facebookin, selvisi että ensimmäisenä hyökännyt oli pitbull ja toinen pitin ja amstaffin sekoitus. Omistajat treenaavat koiriensa puruvoimaa sitomalla köyden tai moporenkaan roikkumaan johonkin, ja koira hyökkää siihen roikkumaan koko painollaan. En ole jäänyt seuraamaan kuinka kauan ne yleensä roikkuvat ilmassa repimässä saalistaan. Niillä myös vedätetään taakkaa jotta ne saisivat lisää voimaa. Alla video tuosta purutreenistä, video on Youtubesta eikä siinä ole siis kyseinen koira vaan joku satunnainen amstaffi, toisessa pitbull. Yhden videon kuvaus oli "Superfunny!!", mutta mua ei kyllä naurattanut eilen yhtään. Eikä vieläkään.

Kun katselin heidän koiriensa kuvia niin mua pelottaisi ihan saakelisti ajatus että sellainen kävisi oman koiran kimppuun, enkä ajatustasolla uskaltaisi mennä väliin. Ei sitä näköjään järjellä ajattele kun omaansa suojelee, ja luojan kiitos koirat eivät purreet minua tai Lediä sen pahemmin. Ei kuitenkaan ihme että mulla on lihakset kipeänä niiden kanssa painimisesta. Miksihän tuo puruvoiman vahvistaminen on jotenkin in juttu noilla roduilla?

Yksi jännä piirre hyökkäyksessä oli myös se, että hyökkäävät koirat olivat aivan äänettömiä koko tapahtuman ajan. Kysyin vielä silminnäkijältä että oliko todella niin että ne eivät haukkuneet koko aikana? Ne olivat kuolemanhiljaisia ja minulla niskalenkissä ollessaankin tuijottivat vaan ääneti Lediä milloin pääsevät uudelleen kimppuun. Hyrr.

Koetan olla alkamatta silti roturasistiksi, mutta kyllähän tuollainen aiheeton ja vakava hyökkäys mieleen jää. On varmasti mukaviakin pittejä ja amstaffeja, mutta kun näiden puruvoimaa on tarkoituksella treenattu niin mikä hiton järki siinäkin on ollut?

Kävin kuitenkin vielä tapahtumailtana pyörähtämässä näyttelytreeneissä, ja Ledin suhtautuminen toisiin koiraan ei ollut yhtään erilainen. Se kyllä haki minusta turvaa ja tukea poikkeuksellisen paljon ja oli vähän huolissaan, mutta ei rähissyt toisille tai ollut pelokas. Suuri helpotus. Toivottavasti ei omassakaan pihassa irvistele tapahtuneen takia muille, ainakin rappukäytävän äänille se on nyt ollut paljon herkempi tapahtuneen jälkeen, sattuihan se episodi aivan ulko-ovella. Toivotaan taas parasta! Seuraava fysioterapia on muistaakseni 10.3. joten ruhjeetkin ehtii siihen mennessä parantua, että kärsii käsitellä. Toivotaan että vastapuoli tosiaan maksaa kulut siihen mennessä, kuten lupasi!

Päällekarkaus ja rikosilmoitus

Kirjoittelen tätä 8½-sormijärjestelmällä, koska kahta sormea kolottaa sen verran ettei kehtaa näppistäkään oikein takoa. Puolikas siitä että toista koskee vähemmän.

Näissä taloissa on jonkun verran koira-asukkeja, eikä varsinaisia terroristeja ole muut kuin pikkuräyskyt jotka pitää flekseissään kamalaa metakkaa. Viereisessä talossa (alle 10 metriä kotiovelta) on kuitenkin kolme koiraa, jotka vaikuttavat kyllä hyvin koulutetuilta ja omistajilla on pieniä lapsiakin joten en niitä kauhean vaaarallisina ole pitänyt. Kuulin toki että joku niistä oli joskus pari vuotta sitten käynyt "pöyhäyttämässä" toisen naapurin koiraa. Kaksi koirista on miehen ja ilmeisesti näiden pentu (nyt jo aikuinen) on naisen. Omistajat ulkoiluttavat koiriaan usein irti, ja laskevat ne jopa vapaaksi metsänlaitaan poltellessaan itse röökiä aidatulla takapihallaan - koirat aidan toisella puolella.

En haluaisi mustamaalata mitään rotua, mutta mainitaan nyt että toinen koirista on pitbull ja toinen ilmeisesti pitin ja amstaffin sekoitus.

Tuoreessa muistissa oli videot jotka katsoin eilen illalla dogo argentinoista, presa canarioista ja pitbulleista, kuinka ne repivät saalistansa tai purevat ihmisiä huvikseen. Ei siis naurattanut kun tapahtui siis seuraavaa:

Kello oli puoli yhdeksän aamulla, siihen aikaan on jo valoisaa. Astun kotiovesta ulos kun kuulen naisen huutavan jotain ja näen koiran juoksevan meitä kohti. Koska koirat ovat tosiaan vaikuttaneet hyvin koulutetuilta ja perheessä on lapsia, en ole pitänyt niitä vaarallisina. Virhe.

Laitan Ledin selkäni taaksen ja pysäytän tämän vaalean, nuorimmaksi tunnistamani koiran. Virhe! Olisi pitänyt olla luottamatta koiraan (tai ainakin naisen auktoriteettiin toisen koiran suhteen) ja paeta takaisin rappukäytävään. Koira pysähtyykin, mutta samalla naisen luota syöksyy myös ruskea koira suoraan Lediin kiinni, jolloin myös nuorempi koira hyökkää. Molemmat koirat olivat siis tarkoituksella irti ilman kaulapantoja tai mitään, kun oli taas ilmeisesti laskemassa niitä tarpeilleen metsänlaitaan.

Kun koirat purivat Ledin niskaan kiinni, ei se onneksi käynyt tappelemaan vastaan vaan oli aloillaan. Koirat eivät onneksi repineet, vaan näyttivät pitävän Lediä otteessaan. Niiden omistaja meni ilmeisesti entistä pahemmin paniikkiin ja huusi vain miestään apuun sisältä. Sain revittyä koirat irti ja olin polvillani maassa, koiran pää kummassakin kainalossa kuristusotteessa. Yritin koirien haukunnan yli huutaa naiselle, että hän laittaisi Ledin sisälle turvaan. Ilmeisesti hän ei kuullut, vaan pyysi että irrottaisin otteeni toisesta koirasta. Laskin otteen (VIRHE!!) ja nainen vei koiran sivumpaan ja selätti sen, mutta koira pääsi jotenkin uudelleen karkuun ja kävi taas Ledin kimppuun!

Tässä vaiheessa Ledi otti ritolat ja lähti juoksemaan karkuun metsään koira perässään. Mulla oli niskalenkissä vielä ruskea, aggressiivisempi koira jota EN aikonut enää laskea irti, niin raahasin sen rappukäytävän tuulikaappiin oven taakse, ettei se enää pääse karkaamaan. Sen jälkeen lähdin juoksemaan metsään koirien perään, sieltä ei kuulunut enää mitään. Helppo muuten korkeakorkoisilla nahkasaappailla juosta kovaa liukkaalla lumella pitkin metsäpolkuja!!

Huutelin Lediä ja sen haukku vastasikin muutaman kymmenen metrin päästä. Koirat olivat vastakkain mutta eivät toisissaan kiinni. Ledi lähti tulemaan luokseni ja toinen koira seurasi perässä. Otin Ledin kiinni ja toiseen käteen toisen koiran (siis sama joka alussakin pysähtyi, eikä hyökännyt ensimmäisenä) ja pidin niitä aloillaan kunnes nainen alkoi saada meitä kiinni. Toinen koira ei enää hyökkäillyt, siinä se seistä tönötti hiljaa vieressäni vaikken pitänyt kiinnikään enää ja ihmetteli varmaan itsekin että mitä tapahtui. Lediä asia järkytti vielä selvästi ja se ei meinannut saada haukahteluaan loppumaan, ymmärrettävää toki. Seisoi se ihan rauhassa paikoillaan mutta oli vähän pois tolaltaan.

Nainen kutsui koiraansa joka ei totellut vieläkään, mutta antoi kiinni kun nainen tuli luokse. Hän pahoitteli asiaa ja sanoi että maksaa kyllä eläinlääkärikulut jos niitä tulee. Kerroin että se on toki hyvä asia, mutta enemmän tässä tulee koulutukselle takapakkia ja koiran terveydelle (mielenterveydelle ja fyysiselle), kun muutenkin on ollut sen kanssa liikaa asiaa eläinlääkäriin ja fyssarille. Sanoin lisäksi että toivon että en enää koskaan näe sen koiria irti. Tässä vaiheessa myös mies tuli ulos ja huusin hänelle metsästä että hakee sen koiransa rappukäytävästä ettei se aiheuta vahinkoa enää muille.

Jatkoin siitä suoraan aamupissatukselle Ledin kanssa, ja se näytti liikkuvan ihan hyvin ja ravisti loputkin jännitykset pois niskastaan. Sisällä tarkastin koiran mutten löytänyt siitä reikiä, joten ajattelin seurata tilannetta hetken ja tarvittaessa mennä seuraavana päivänä lääkäriin jos näyttää kipeytyvän. Töihin lähtiessä annoin kipulääkettä varmuuden vuoksi. Minulta meni farkut ja kengät rikki siinä hietikolla naapurin koirien kanssa painiessa, polvet on kipeät ja mustana ja pariin sormeenkin purtiin kun väänsin ruskean koiran leukoja irti Ledin niskasta. Lähdin kesken päivän töistä kun en pystynyt oikein enää olemaan ja huoli Ledistäkin oli kova, ja kävin samalla vielä tuon naapurin juttusilla.

Kerroin mitä Ledille oli käynyt ja varmistin että hänen koiriaan ei oltu purtu. Kertasimme vielä mahdolliset eläinlääkäri- ja fysioterapiakulut, ja totesin että asia on sillä kunnossa jos koirat eivät jatkossa ole vapaana. Jos näen ne vielä irti tai edes kuulen muilta naapureilta että ne ovat olleet irti, niin sitten teen asiasta rikosilmoituksen.

Nainen myös ehdotti että kunhan varmistuu että Ledikin on terve, niin voisimmeko lähteä ulkoilemaan koirien kanssa hallitusti niin että hänellä olisi oma nuori koiransa (joka siis aluksi ei hyökännyt) mukanaan. Sopiihan se minulle, voisi Ledillekin tehdä ihan hyvää. Pitää ensi viikolla vaikka sopia joku ilta. Jostain syystä kuitenkin poikkeuksellisesti haluan että koirat ovat hihnassa :)

Mutta sellainen aloitus päivään meillä. Toivon kovasti että Ledi selviäisi mustelmilla eikä muistelisi tapahtunutta liikaa. Tapauksella on onneksi silminnäkijäkin jos asia jostain syystä riitautuisi. Hän oli tullut ikkunaan katsomaan kun oli kuullu Ledin hätääntyneen haukun pihalta ja myöhemmin mennyt varmistamaan ettei kukaan laske tuulikaappiin teljettyä koiraa pihalle.

Eniten ihmettelen tässä että miksi ulkoiluttaa koiria irti, jos tietää että nuorempi ottaa vaikutteita vanhemmasta ja alkaa käyttäytymään uhoavasti tai aggressiivisesti? Miksi ulkoiluttaa toisen koiraa, jos se ei tottele? Miksi pitää irti koiria, joista ilmeisesti toinen on jo käynyt koiran kimppuun? Miksi sellaisella ihmisellä, joka menee paniikkiin koirien rähinöistä, on iso ja mahdollisesti koira-aggressiivinen koira? Miksi tällainen omistaja, joka on kykenemätön toimimaan hätätilanteessa, pitää koiraa irti? Jos minä en olisi minä ja Ledi olisi pienempikokoinen koira, niin siltä olisi todennäköisesti henki pois. Se ei missään vaiheessa provosoinut toisia koiria, ehdittiin vaan astua ovesta ulos. Sen iso koko ja se, ettei se tapellut vastan sekä se että minä sain revittyä koirat irti JA pidettyä ne erossa Ledistä, sillä välin kun omistaja juoksee ympyrää ja huutaa kuin palosireeni.

Käymme ehkä illalla köpöttelemässä pienen lenkin jossa tulisi vastaan muita koiria, niin pääsee samantien korjaamaan aiheutunutta vahinkoa toisten koirien kohtaamisen suhteen. Ja eilisen osteopatian jälkeen kun piti olla kaksi rauhallista lepopäivää...

Kolme vuottahan tuota selvittiinkin ilman tällaista välikohtausta! Lediltä kyllä hatunnoston arvoinen suoritus kun ei käynyt tappelemaan vaan alistui tilanteeseen ja antoi minun auttaa, väisti tilanteesta heti kun mahdollista ja kun ei ollut mahdollista väistää enää niin lähti karkuun. No joo, huonompi homma jos ne olisi juosseet kilometrin päähän ja tapelleet siellä verissäpäin, mutta nyt oli tilanteeseen sopiva reaktio. Arvostan!

edit. korjattu koirien rodut

Kraniosakraaliterapiaa osteopaatilla

Varasin Ledin fysioterapeutin suosituksesta ajan osteopaatille, vaikken tiennyt mitä osteopatia oikeastaan on. Enkä tiennyt tänään siellä käytyänikään, joten kotiin tultua piti vähän tehdä taustatyötä ja selvittää mitä ihmettä hän hommaili, kun en kehdannut enää enempää tentata kuin mitä jo kyselin. Fysioterapeutin puheista sain sen käsityksen, että osteopaatti lähtee siitä näkökulmasta että monet tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat ovat lähtöisin selästä. Oletin siis että hän varmaan manipuloi selkärankaa jotenkin havaitakseen siellä olevat mahdolliset poikkeavuudet, mutta kovinpa olin väärässä.

Siksi aloin lähinnä ihmettelemään hänen tekniikkaansa, kun hän näytti vain pitävän käsiään kevyesti koiran iholla, toinen käsi selässä ja toinen milloin missäkin. Katsoin että hän ei edes paina sormillaan mitään akupisteitä. Kysyin mitä hän tekee, niin kuulemma kuunteli kranioliikennettä joka kulkee selkärankaa pitkin edestakaisin. Alkoi kuulostaa jo energiahoitohommeleilta, joten kysyin vielä että onko se kyky vai taito jonka voi opetella, niin enemmän kuulemma kyky, jota voi kyllä myös harjaannuttaa. Tässä siis taustatyöni tuloksia, OLETAN että tästä oli kyse:

Ostepatia

Osteopaatti auttaa kehoa parantamaan itsensä, löytämään tasapainotilan, poistamalla paranemisen esteitä. Osteopaatti käsittelee kehon eri kudoksia: luita, lihaksia, sidekudoksia ja kalvoja. Hoitotekniikat osteopaatti valitsee potilaan ja vaivan mukaan esimerkiksi hyvin pehmeästä (mutta tehokkaasta) kraniaalisesta hoidosta voimakkaamman oloiseen manipulaatioon.

Myös eläimiä voi hyvin hoitaa osteopatialla, kunhan tuntee kunkin lajin anatomian ja fysiologian erilaisuuden. Hoitotavoista käytetään yleensä pehmeitä ja epäsuoria tekniikoita, manipulaatiota käytetään hyvin harvoin jos lainkaan. 

Kraniaali sakraaliterapia / kraniosakraaliterapia / cranio sacral theraphy

Craniosacral Therapy on John E. Upledgerin kehittämä hoitomenetelmä, jonka juuret ovat osteopatiassa. Menetelmän lähtökohtana on ns. craniosacral-järjestelmän manipulaatio. Craniosacral-järjestelmä on aivokopan ja selkärangan muodostama toiminnallinen kokonaisuus, jonka tehtävänä on tuottaa, kierrättää ja uudelleen imeyttää aivo-selkäydinnestettä. Tämä hydraulinen järjestelmä toimii dura mater -kovakalvon sisällä, joka ympäröi aivojen ja selkärangan sisäpuolta. CSF:n kierrätys duran sisällä aiheuttaa järjestelmään rytmistä paineenvaihtelua.

Tämän paineenvaihtelun aiheuttama ns. craniosacral-rytmi on tunnettavissa kaikkialla kehossa. Kyseessä on siis kehon fysiologinen tapahtuma, joka on yhtä konkreettinen kuin hengitys tai sydämen lyönnit. 

Menetelmän lähtökohtana on kehon ongelmakohtien löytäminen craniosacral-systeemin toimintaa havannoimalla. Rytmiä palpoidessa eli tunnustellessa kiinnitetään huomiota se tiheyteen, voimakkuuteen. symmetriaan ja laatuun. 

---

Eli osteopaatti siis kuulosteli tuon selkäydinnesteen kulkua, ja sehän takkusi samassa kohdassa kuin mistä fyssari ja hierojakin aina löytää jumin: rintarangan ja lannerangan liittymästä. Vaikka hän kosketti kevyesti ja piti käsiään aloillaan, Ledi reagoi hoitoon kuten fyysisessäkin manipulaatiossa: nosti päätään tai äännähteli aina kun löytyi kipeämpi kohta, ja rentoutui loppua kohti kun olo alkoi helpottaa. Missään raajoissa ei tuntunut säteilyä, joten ainoa "tukko" oli siinä selän jumissa. Hoito kesti 20 minuuttia ja sen jälkeen koira oli taas vetreässä kunnossa.

Osteopaatin mukaan ongelmat tuskin johtuvat jalkojen nivelistä, vaan jos vika ei ole eturauhasessa niin sitten selkä kannattaa vielä tutkia eläinlääkärin toimesta kuvaamalla. Seuraamme nyt onko hoidosta apua pidemmäksi aikaa kuin fysioterapiasta, jonka vaikutukset yleensä katoavat jo viikossa. Jos on, niin hoito uusitaan ja seurataan helpottuuko olo eturauhasen rauhoittumisen myötä. Hoidon jälkeen pitää koiralla olla pari lepopäivää, mutta eipä tässä muutenkaan olla riehumaan tai rehkimään päästy. Ihan mielenkiintoinen kokemus!

Viljelyn tulokset

Muistin vihdoin soittaa Ledin virtsanäytteen tulokset. Viljelyssä ei ole kasvanut mitään mörriäisiä, joten virtsatietulehdusta ei ainakaan ole vaikka sitä epäiltiin. Kuulemma eturauhastulehdusta ei kuitenkaan tästä voida havaita, joten nyt pitää kuulemma seurata auttaako hormonipistokset ja ilmeisesti sitten kuun lopussa kun haetaan toinen pistos, ultrataan eturauhanen uudelleen että onko se rauhoittunut. Jos ei, niin sitten se on tulehtunutkin? Tuntuu vähän pöljältä jos tulehdusta ei voi nopeammin havaita. Luulisi että otettaisiin verikokeet tms. ja niissä näkyisi, mutta eipä nuo ainakaan ehdottaneet silloin moista. No, katsellaan. Huomenna onkin aika osteopaatille. Tulehduskipulääkekuuri loppui sunnuntaina niin nyt on muutenkin vähän jännä seurata miten koira liikkuu ilman niitä.

Suunnitelmia vuodelle 2014

Mielessä on alkanut pyöriä Ledin vieminen luonnestestiin, kunhan se ensin olisi terve ja toisekseen kyllin kypsä testitilanteeseen. Sillä on vieläkin ollut harvakseltaan outoja mörköilyjä tietyissä tilanteissa (esim. joku vieras seuraa meitä samaan rappuun, melko epäilyttävää!) joten ihan aikuisen harkintakykyä sillä ei vielä ole. KPSH kuitenkin järjestää testejä vuonna 2014 seuraavasti:

Paikka Haukkumaja, Maaninka
10.-11.5.2014 Luonnetesti
14.7.2014 Luonnesti (Yhden päivän luonnetesti, 10 koiraa, luonnetesti alkaa klo 12)
16.-17.8.2014 Mh-luonnekuvaus
18.-19.10.2014 Luonnetesti
25.-26.10.2014 Mh-luonnekuvaus

Nuorelle koiralle tarkoitettu MH-luonnekuvaus on jo suoritettu aiemmin, joten nyt olis hyvä että koira olisi luonnetestiin mennessään jo järkiintynyt aikuisen mittoihin. Ennen kuin sain tietooni nämä päivämäräät, mietin jo että aikaisintaan toukokuussa voitaisiin mennä. Ehkä mieluummin kuitenkin vasta heinäkuussa, ja jos ei sattuisikaan mahtumaan mukaan niin sitten olisi kuitenkin vielä lokakuussa mahdollisuus päästä. Tuikkuhan oli kolmen kun se testattiin ja tulos oli kyllä ihan koiran näköinen, mutta se kyllä kypsyikin paljon nopeammin kuin Ledi.

Nyt kun mahdollisesti löytyi syy Ledin kipuiluihin niin uskalla alkaa jo varovaisesti suunnittelemaan erilaisia aktiviteetteja tälle vuodelle. Vesipelastusta olisi mukavaa päästä jatkamaan touko-kesäkuussa keleistä riippuen, sekä aloittaa Ledin kanssa haku tai pelastuskoiratoimintaakin. Myös BH-kokeeseen voisi alkaa treenaamaan kesällä jos voisi olla varma että koira on kivuton, koska nyt siltä ei ole voinut vaatia kun ei tiedä onko se haluton tai hidas kivun vuoksi vai muista syistä.

Ei kuitenkaan pitäisi vielä liikaa innostua, hormonipiikin vaikutus ei näy heti ja voidaan helposti olla huhti-toukokuussa ennen kuin voi olla varma johtuiko kipuilut eturauhasesta vai jatketaanko vian etsintää. Toivotaan että ei tarvitse enää etsiä! :)

Olen myös harkinnut myisinkö pois terveysongelmista johtuen käyttämättömänä lojuneen Kickspark Eslan kun muuttokin on tiedossa, mutta josko sitä vielä kesän säilöisi jos hyvinkin ensi talvena vihdoin pääsisi terveen koiran kanssa potkuttelemaan. Mene ja tiedä. Jos ei uuteen varastokoppiin mahdu niin poishan se on myytävä, ostaa sitten uuden jos näyttää että tarvetta on.

Ps.Olipahan kirjoittajalta turskahtaa jogurtit nenästä kun lueskelin blogin tilastoista hakusanoja, joilla blogiin on löydetty. Enimmäkseen siellä toki on nivelvalmisteisiin ja raakaruokintaan liittyviä hakuja, mutta nyt oli kyllä jo jotain ihan uuttakin :D

"näin kaverista seksiunta"
"pojan erektio"
"teini-ikäisellä seisoo"

Morjens, ovat tainneet joutua pettymään blogin sisältöön : )

Tilastoja saksanpaimenkoirien terveydestä

Surffailin pitkästä aikaa Saksanpaimenkoiraliiton keskustelupalstalle,  jossa harvemmin tulee käytyä kun se ei kovin aktiiviselta vaikuta (rakkaat lukijat, millä foorumeilla saksanpaimenkoiraihmiset juttelevat??). Terveyspuolella oli kuitenkin mielenkiintoisia kirjoituksia, ensiksi törmäsin terveyskyselyyn ja sitten löysin tilastoja sakujen yleisimmistä terveysongelmista vakuutusyhtiön näkökulmasta.

Ilmeisesti saksanpaimenkoirien vuoden 2014 jalostuksen tavoiteohjelmaan on otettu terveystietojen kerääminen, ja siihen tarkoitukseen on avattu nettiin kaikille avoin kysely. Sinne voi kovinkin laajasti kirjata millaisia terveysonglemia koiralla on tai ei ole ollut. Jännä nähdä millainen riita tuosta vielä nousee, kun ilmeisesti kuka tahansa voi käydä muokkaamassa minkä tahansa saksanpaimenkoiran tietoja! Ainahan näitä kiusanhenkiä ja muita vitopäitä kuitenkin löytyy. Sivulla ei ole vielä avoinna muuta mahdollisuutta kuin tietojen syöttö, mutta tulossa on myös selailumahdollisuus muiden koirista.

Toinen ihan mielenkiintoinen luettava oli Ruotsissa tehty tutkimus saksanpaimenkoirien sairauksista ja kuolinsyistä. Usein kun tulee sakujen terveys puheeksi, monet (lähes kaikki!) mainitsevat että niin, ne lonkat. Tilaston mukaan muihin rotuihin verrattuna enemmän eläinlääkärissä ravataan kuitenkin esimerkiksi iho- ja immunologisten ongelmien vuoksi, mutta kyllä se lonkkaniveldysplasiakin toki näkyy sakujen yleisimpien kuolinsyiden listan ykkösenä. No, lukekaa lisää SPL:n foorumilta.

Herrasmiesvaivoja

Eläinlääkäri Saelassa käyty. Eläinlääkäri katsoi ensin liikkeet ulkona käynnissä ja ravissa, eikä niissä näkynyt epäpuhtautta muutoin kuin että takajalat vähän harottaa. Näkemänsä ja kuulemansa perusteella hän päätti lähteä tutkimaan eturauhasta, jonka myös kasvattaja pyysi tarkastuttamaan. Lämpö oli normaali ja virtsanäyte laitettiin pyörimään linkoon.

Ledille iski kateus kun puudelikin sai olla sohvalla, ja kiipesi itsekin.

Koira pötkäytettiin paksulle patjalle selälleen karvojen ajelua varten, jotta eturauhanen voitaisiin ultrata. Peräaukon kauttakin voi kuulemma tunnustella, mutta siitä ei selviä muuta kuin onko eturauhanen normaalikokoinen vai laajentunut, kystat tai muut voi kuulemma jäädä huomaamatta.

Karvat ajeltiin vehkeen molemmin puolin, Ledi on tottunut olemaan hierojalla ja fysioterapeutillakin hoidettavana niin ei tarvinnut rauhoittaa toimenpidettä varten. Eläinlääkäri ultraili ja ensin epäili että kuvassa voisi näkyä kysta eli nesterakkula, mutta toisaalta saattaa olla myös karvaa tai muuta välissä joka vaan näkyy tummana läiskänä. Eturauhanen on kuitenkin suurentunut, joten sitä lähdetään hoitamaan hormonipistoksilla, tulehduskipulääkekuurilla ja tarvittaessa antibioottikuurilla mikäli virtsanäyteviljelyssä havaitaan kasvua. Nauratti vähän kun eläinlääkäri kysyi annetaanko Rimadylia jota meillä on ennenkin ollut, vai laittaako hän mukaan Norocarpia joka on vähän edullisempi rinnakkaislääke. Olin nimittäin äskettäin lukenut roiskuvan kokemuksen Norocarpista, mutta rohkeana lähdin sitä kokeilemaan kun Ledin vatsa ei erityisen herkkä ole.

Ledihän ei ole koskaan ollut narttujen perään, kyllähän se ulkona toki nuuskii ja välillä nuoleekin hajuja mutta ei mitenkään erityisen paljon verrattuna esimerkiksi Tuikkuun, joka tekee ihan samaa ja on kuitenkin narttu. Eläinlääkäri tosin sanoi että se on yksilöllistä mikä kenellekin on "liikaa", ja miten ne oireet sitten ilmenvät. Eturauhanenkin saattaa vaivata enemmän silloin kun on joku narttu kiimassa lähellä, ja olla oireettomampi kiimattomina aikoina. Meidän lenkkipoluilla liikkuu kyllä niin paljon koiria, että sitä rauhallisempaa aikaa ei varmaankaan kauheasti ole.

"Ledi on lenkkien jälkeen ollut selvästi kipeä, selkä menee jumiin, eikä rtg-kuvissa ole löytynyt selkeää syytä. Yleistutkimuksessa Ledi liikkuu puhtaasti käynnissä ja ravissa, takajalkoja vähän levittäen. Virtsanäytteen tutkiminne, näytteessä runsaasti siittiöitä, punasoluja, muutama strukviittikide ja leukosyyttejä. Näyte viljeltiin, soittakaa tuloksesta torstaina. Viljelyn perusteella valtaan antibiootti.

Ultraäänitutkimuksessa todetaan suurentunut eturauhanen, halkaisija 4-5 cm, eturauhasessa muutamia pieniä kystia. Hoitona Ledi sai hormonipistoksen (Tardak), jonka vaikutusaika on 3-4 viikkoa. Hormonipistos tulisi toistaa n. 3 viikon kuluttua, jolloin samalla kontrolloitaisiin virtsanäyte.

Mikäli oireet helpottavat, suosittelen kastraatiota."

Tämän perusteella peruin loppukuun eläinlääkäriajan, seurataan ensin tilannetta näiden tietojen pohjalta kevät ja mikäli oireet eivät helpota, sitten katsotaan sitä magnettikuvausta uudelleen. Toivon kovasti että nämä viimeaikaset selkä- ja muut  vaivat johtuisivatkin vain eturauhasesta! Toki nivelvalmisteiden käyttöä jatketaan, koska nivelrikko on jo todettu. Mutta kunpa se olisi kivuton nivelrikko nykyisillä valmisteilla, ja nyt jos viimeisin vika olisi todella eturauhasessa ja se saadaan kuntoon niin Ledin kanssa ehkä voisi alkaa harrastaakin vihdoin jotain!

Lediä ei ole kastroitu koska sille ei ole ollut syytä, mutta jos hormoonipistokset vievät oireet pois niin kyllähän ne pallit sitten lähtee. Käväistään kuitenkin vielä siellä osteopaatilla ensi viikolla, oppiipahan itse ainakin toivottavasti taas jotain uutta koirista, kuten tänäänkin. Ja jos oireet ei häviä niin sitten uutta aikaa vaan ja Cartprophenia ja magneettikuvausta kehiin.

Varovaisen toiveikkaana kevääseen!

Koiran magneettikuvaus Kuopiossa!

Totta se vaan juutas on. Ilmeisesti KEK tekee yhteistyötä Lasaretin kanssa, kun magneettikuvattavat eläimet kuulemma viedään satamaan. Tuskin siellä laitetta joutavanakaan rahtikontissa nököttää odottamassa asiakkaita. Käytäntö ei ilmeisesti ole mitenkään tavaton, koska myös Oulun eläinklinikka vie kuvattavat eläimet Terveystalolle. Tämä on mahtava uutinen koko Itä-Suomelle, koska tähän saakka lähin mahdollisuus on ollut Oulussa tai Kouvolassa, enkä Kouvolastakaan ole varma onko siellä enää.

Varasin ajan Pekka Haloselle kuun loppuun, hän arvioi magneettikuvauksesta saatavan hyödyn alustavan tutkimuksen perusteella ja kuvaus sovitaan myöhemmälle ajankohdalle. Toki toiveenani on että ei tarvitsisi kuvata koska halpaa se ei tule olemaan, mutta olisihan se vika hyvä löytää. Hinta-arvion saan sitten eläinlääkäriltä kun käydään.

Noista uusista nivelvalmisteista en osaa sanoa onko ollut hyötyä vai ei. Tavallaan joo koira on ulkona liikkunut joustavammin jäykästä alaselästä huolimatta, mutta alan epäillä ettei lihasten jumiutuminen johdu nivelrikosta vaan vika on jossain muualla (selässä?) ja silloin mitkään nivelmömmöt eivät luonnollisesti tilanteessa auta. Tokihan koira voisi paljon huonompikin olla jos tässä ei oltaisi noita lisäravinteita syötetty, mistäs sen tietää.

Sotasuunnitelma on siis seuraavanlainen: tiistaina tarkastetaan eturauhanen, aloitetaan cartrophen-kuuri + tulehduskipulääkkeet mikäli tarpeen, viikon päästä osteopaatti ja näiden pohjalta arvioidaan tilanne uudelleen kuun lopussa Halosen kanssa, ja tarvittaessa kuvataan jos vikaa ei ole vielä löytynyt. En toisaalta usko että esimerkiksi välilevy oireilisi, koska koira kuitenkin mielellään liikkuu ja loikkii. Ja jos olisikin, niin ei sitä käsittääkseni kuitenkaan voisi korjata, ainoastaan lievittää oireita fysioterapialla ja lääkityksellä kuten tähänkin saakka. Jännä nähdä! Onpahan mitä odottaa, paistaa se aurinko välillä risukasaankin : )

2012

Ei pelkkää kurjuutta

Moni joka Ledin näkee ulkona pitäisi sitä varmaankin ihan terveenä. Onhan se oma hyväntuulinen ja puuhakas itsensä, ravaa enimmäkseen puhtaasti ja välillä peitsaa, tarkempisilmäinen voi huomata että alaselkä on jumissa. Eikä se ulkona näytäkään kipuilevan, kun siellä on niin paljon kaikkea mukavaa puuhaa. Itse en enää oikein jaksa luottaa siihen että koira olisi kunnossa, kun on nähnyt että se painaa menemään yhtä iloisena ja vauhdikkaasti vaikka sitten kolmella jalalla jos yhtä ei kärsi käyttää. Vasta sisällä sitten voi nähdä että kaikki ei ole kunnossa, kun koira nousee makuulta kuin vanhus, saattaa horjahtaa eikä varaa painoa kunnolla oikealle. Mörisee, vaihtaa makuupaikkaa usein ja nuolee sekä pureskelee jalkojaan. Mutta. Jotta blogi ei menisi ihan masisteluksi, niin tässä pari videota tältä päivältä. Ei se kipeältä näytä - ulkona. Ja jälkimmäisessä videossa ryntää riemuiten syliin kaataen kameramiehen niin että kamera humpsahti komeasti hankeen, vaan toimiihan tuo vielä. Pieni hassu.

Ps. googlailin tuossa kuitenkin magneettikuvauspaikkoja. Onko todella näin että Kuopion eläinlääkärikeskus on hankkinut vihdoin magneettikuvauslaitteiston? Nimittäin jos näin on, niin sitten ei varmaankaan kuvailla tiistaina perusröntgenillä täällä Savonlinnassa vaan kysellään omalta eläinlääkäriltä mielipidettä mitä kuvissa voisi näkyä, kannattaako. Huomenna siis soittelemaan sinne!