perjantai 12. syyskuuta 2014

Hevostelua ja aktiivipalloa

Hyviä uutisia, sain Ledille ajan Lahden Univetiin maanantaille 29.9. jolloin koiraan upotetaan 24 karaatin kultaa enemmän kuin mulla on kultakoruja yhteensä :) kultahippuhoidosta on lyhyt artikkeli Univetin Kamu-lehdessä. Kasvattajan syysleiri jää siis meiltä väliin, mutta toivotaan että saataisiin hoidosta apua. Toimitan luustokuvat klinikalle ennakkoon tutustuttavaksi.

StarMarkin aktivointipallo on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Ostin sen maaliskuussa ja se on jäänyt aika vähälle käytölle, mutta nyt elo-syyskuussa otti uutta starttia kun Ledi hoksasi miten sitä pitää käyttää. Aiempaa Trixien aktivointipalloa on pitänyt vain vierittää ympäriinsä että siitä on saanut nameja, mutta tätä pitää purra lujaa niin että pallo litistyy ja namiaukko aukeaa - olettaen että reikä sattuu olemaan alaspäin, muuten ei heru mitään.


Päädyin tähän palloon kyseltyäni myyjältä mikä olisi saksanpaimenkoiran kestävä lelu, ja onhan tuo toistaiseksi puremista kestänyt ilman mitään vaurioita! Noita aukkoa peittäviä nystyjä voisi halutessaan leikata lyhyemmiksi helpottaakseen namien tippumista, mutta veikkaan että eräskin buhund saisi varmasti oma-alotteisesti nyrsittyä niítä pois jos oikein haluaisi.

Tuikku on edelleen vähän nuhjake, sisko oli kysynyt eläinlääkäriltä mielipidettä ja tämä epäili että taannoinen antibioottikuuri saattaa edelleen vaikuttaa vatsan toimintaan ja nipistellä. Hoitona parin viikon maitohappobakteerikuuri jota se sai antibioottien aikanakin, vaikutuksen pitäisi kuulemma näkyä muutamassa päivässä. Jos olo ei parane niin sitten pitää mennä tarkempiin tutkimuksiin, verikokeisiin sun muihin että onko siellä vatsassa tai sisäelimissä alkavaa tulehdusta.

Aiemmin Tuikku oli ollut mukana maastolenkillä sulattelemassa läskiä, sikäli vallan mahtava saavutus että oli mennyt haukkumatta ja hölmöilemättä koska Tuikku vähän arastelee hevosia erään pentuaikaisen takaa-ajoepisodin vuoksi (hevostarhaan ei kannata tulla jos kielletään), eikä se ole ollut aikoihin hevosten kanssa tekemisissä eikä muistaakseni koskaan maastolenkillä mukana.




Otin itsekin Ledin mukaan tallille eilen, ratsastin itsekseni ensin ja vasta lopetettuani otin koiran mukaan raivaamaan esteet pois kentältä ja sisälle talliin iltakaurojen jakoon. Se arkailee edelleenkin hevosten hajussa (saatuaan ison tällin sähkölangoista talvella) ja säpsähti jokaista kolahdusta. Tuli se siitä huolimatta karsinan ovelle katsomaan hevosen ruokailua ja nuuski varusteita varovasti.

Päätin itse lopettaa ratsastuksen ainakin talveksi, pitää katsoa minkä harrastuksen sitä keksii tilalle. Koirankaan kanssa kun ei kummemmin voi harrastella ainakaan mitään liikunnallista niin tekisi mieli treenata kolmesti viikkoon jotain, mutta sitten taas kun koira on jo työpäivän yksin kotona niin ei viitsi jättää enää sitä illaksikin yksin. Ehkä alan harrastamaan Ledin kanssa kävelyagilitya jossa mennään rata mahdollisimman rauhallisesti ja hyppyjen sijaan kävellään kavaletteja takajalkojen koko liikeradan aktivoimiseksi ja voimistetaan takaosaa kiipeilemällä puomille? Pitää kehitellä jotain että koira ei vallan tympääntyisi.

Viimeksi kun nurisin Norocarpien hintavuudesta, niin niitä kuulemma tosiaan saa myös 100 tabletin pakkauksina. Kaikki apteekit vaan ovat sanoneet että heillä on vain 20 kpl pakkauksia, mutta jos vielä tarvitsee niin pitää pyytää tilaamaan / selvittää tuleeko halvemmaksi eläinlääkärin kautta. Ei mennyt hukkaan sekään ihmettely siis :) tosin toivon toki että kultahoidon jälkeen ei enää kauaa tarvitse käyttää kipulääkkeitä. Nähtäväksi jää, mutta varovaisen toiveikkaana jälleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti