lauantai 27. syyskuuta 2014

Koiran unet

Muistan lukeneeni jostain artikkelin jossa väitettiin että koirat eivät pysty näkemään unia. Puppua sanon minä.

Kun päivällä tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa niin on aivan varmaa että illalla alkaa koiralla jalat vispaamaan nukkuessa ja riippuen mitä on tapahtunut, kuulumaan ääntä vaihtelevalla volyymilla. Jos päivällä nähdään jänis niin sitä ajetaan unessa vähän takaa. Jos tavataan uusia koiria joiden kanssa pääsee juoksentelemaan, juoksennellaan niiden kanssa myös unessa. Jos metsästä löytyy AARRE (tästä lisää myöhempänä) niin sitäkin tapahtumaa kerrataan illalla. Tai jos on ollut jännittävä päivä ja välillä vähän pelottanutkin, tulee nekin uniin.

Harvemmassa kuitenkin on ne kerrat että yöllä heräisin unihaukkumiseen tai ulvontaan. Kahdesti muistan Ledin ulvoneen unissaan oikein selkäpiitä karmivasti.

Niin se aarre. Tässä yksi päivä lähdin taas käyttämään koiraa lähimetsässä tarpeillaan kun huomasin että sillä alkoi häntä vispata vimmatusti ja selvästi haistoi jotain. Otin sen kiinni kun arvelin että siellä on siili tai jokin muu elävä (muttei jahdattava), ja kehotin näyttämään mitä se haistoi. Metsässä oli käsilaukku, Ledi teki oma-alotteista esine-etsintää!

Tutkin laukun taskut varovasti (olen oppinut poliisiohjelmia katsoessani varomaan huumeruiskuja!) todetakseni että kassi oli tyhjä, lukuun ottamatta kolikoita kolmen euron edestä. Ledi löysi siis ensimmäisen rahakätkönsä! Hurraa!

Harmitti kun se oli juuri edellisenä päivänä merkinnyt samalla tavalla tien toisella puolella pusikon, mutta en silloin laskenut sitä tutkimaan asiaa kun oli mukamas kiire. Käytiin tsekkaamassa sekin paikka mutta nyt koira ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa, kun edellisellä kerralla se häntä huiskien yritti vetää minut ojan yli tutkimaan hajun alkuperää.


Niin ja tulihan tänne aiemmin viikolla ensilumikin, useampi sentti. Ei onneksi jäänyt maahan että pääsi vielä kesärenkailla ajelemaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti