Ledi on ollut nyt omassa mittakaavassaan tukevalla kipulääkityksellä viikon, nappi Norocarpia aamuin illoin. Sillä se on kestänyt kivuttomana ainakin kun ei olla lenkkeilty, ja on sisällä ollut mukavan puuhakas ja virkeä oma itsensä. Kun katson telkkaria se kantaa leluja syliin ja leikkii niillä itsekseenkin, eikä ole laisinkaan vaisu kuten kipeänä ollessaan. Ainoastaan vasenta rannetta se on yhä nuollut, mikähän siinäkin on.
Soittelin kultaimplanttihoitoa tekevälle eläinlääkärille ja hän kertoi että osa koirista on saanut 2-3 vuoden hyödyn hoidosta ja sen jälkeen vaikutus on hiipunut niin että kipulääkkeitä on taas tarvinnut, tai on laitettu uutta kultaa. Mitä useammassa nivelessä on vaivaa sen hankalempi on hoitaa, ts. Ledin tapauksessa tuskin niin pitkästä ajasta kannattaa haaveilla kun vikaa on polvissa, kyynärissä ja ilmeisesti ranteissa, jännä nähdä prakaako C:n lonkatkin jossain välissä. Lonkkien kanssa kullasta on saatu hyviä tuloksia, polvet ovat vähän kinkkisempi mutta menestystä on ollut niidenkin hoidossa kuulemma.
Töissä viljeltiin vähän mustaa huumoria, että kun koiraan nyt laitetaan kultaa 600 euron edestä niin sitten joskus kun se tuhkataan, pitää olla paikalla siivilän kanssa että saa omansa pois ja voi sulattaa niistä hipuista itselleen kihlasormuksen kun ei muuten ole enää varaa.
Mutta se ajanvaraus sitten. Haaveissa oli päästä 19.9. Lappeenrantaan menomatkalla kasvattajan syysleirille, mutta eläinlääkäri onkin silloin keikalla Lahdessa ja kaikki ajat on jo varattu. Lappeenrantaan saisi aikoja vain keskeltä viikkoa, joka on taas itselleni vaikea järjestää töistä vapaaksi lähiviikoille. Lahdessa seuraava mahdollinen päivä olisi 29.9. mutta eläinlääkäri ei ole vahvistanut keikkapäivääm joten sinne ei voi vielä varata aikoja. Toivon että jotenkin ihmeessä saataisiin peruutusaika tuolle 19.9. että pääsisin osallistumaan leirillekin, koska minun ei ole mahdollista ottaa molempia päiviä vapaaksi työkiireiden vuoksi.
Viikonloppu nautiskeltiin auringon lämmöstä, istuskeltiin naapurien kesken pihalla juttelemassa ja grillaamassa. Ledi ihastui välittömästi ruoholla kellivään vauvaan ja hakeutui makaamaan tämän lähelle aina kun mahdollista. Vauvasta Ledin iso kuono ja kieli olivat riemastuttavia, ja se nauraa rätkätti ihastuksissaan ja välillä huitoi märkää kieltä kauemmaksi. Heillä itsellään on pienempiä koiria niin siksi ei arastellut yhtään Lediäkään :) lauantaina myös 2v kummipoika pyörähti tässä ja niillä oli Ledin kanssa myös ihan omat leikkinsä. Koiralla taitaa olla enemmän hoivaviettiä kuin omistajallaan, hyvä emo olisi tullut tuosta!
Vaan katsellaan miten tuon kultahoidon kanssa nyt käy. Pitää viikonloppuna koettaa tehdä Ledin kanssa pieni lenkki että kestääkö se lääkityksellä kävellä pari kilsaa kipeytymättä, jos ei niin sitten pitää vielä miettiä onko siitä kultauksestakaan vastaavaa hyötyä. Saa sillä ehkä virkeän sohvaperunan?
Niin ja hintavertailuna 20 tabletin pakkaus Norocarpia maksaa about 23 € ja kestää 10 päivää, eli voi laskea että kipulääkkeet maksavat 2,30 € päivässä. Jos lääkitystä joutuisi jatkamaan päivittäisenä, tekisi se vuodessa 840 €. Sikäli 600 euroa edes vuoden saati kahden kivuttomuudesta ei lopulta ole niin iso summa, etenkin jos Tapiola korvaa osuuden siitä (hyvällä tuurilla maksettavaa jää ehkä 200 €). Eikä tarvitse miettiä lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia. Mutta katsellaan. Niin ja Tuikkukaan ei kuulemma ole ihan kunnossa. Huokaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti