Olen miettinyt aika paljon nyt lemmikin lopetuspäätöstä, että koska sen aika on. Onko itsekästä koettaa ostaa koiralle vaikka puoli vuotta tai vuosi mahdollisesti kivuttomampaa elinaikaa uudella hoitomuodolla, kun siitä voikin tulla puoli vuotta nykyisten tai pahenevien kipujen kanssa elämistä? Onko itsekästä harkita koiran lopettamista jos koira pystyy kuitenkin jatkuvassa levossa ollessaan elämään kivuttomasti?
Aktiivisen treenaamisen olen toki jo jättänyt laskuista, mutta minusta koiralle elämisen arvoista elämää on sellainen että se pystyy ulkoilemaan ja liikkumaan kivuitta sekä saamaan erilaisia virikkeitä - nimenomaan kodin ulkopuolella. Jos koira joutuu makaamaan sisällä valtaosan elämästään ei se enää oikein ole koiran eikä ihmisenkään elämää sellainen.
Pahin skenaario on se, että en älyä tehdä päätöstä ajoissa vaan koira joutuu ärhentelemään ihmiselle kipujensa vuoksi tai ehtii muuttua passiiviseksi, elämään sumussa kivun kanssa.
Kultahippueläinlääkäri on seuraavan kerran tavoitettavissa 9.9. jolloin hän toivottavasti soittaa ja kertoo asiasta enemmän. Kaikkihan on oireiden lieventämistä, joten sillä olen miettinyt mikä on koiran hyvinvoinnin kannalta järkevää: laskea se pois nyt vielä kohtuullisen hyväkuntoisena, vai kokeilla vielä hoitoa jolla saa ehkä jokusen kuukauden lisää ja sitten on sama päätös edessä?
Ostin uuden satsin kipulääkkeitä, mennään niillä nyt ainakin seuraava kuukausi eteenpäin. Ja riippuen kultahippujutuista, saatan käydä cartrophenitkin hakemassa. Näkisipä joku tulevaisuuteen ja osaisi sanoa 100 % varmuudella mikä on oikea päätös juuri nyt.
Mielestäni on oikein pidentää koiran elämää sen verran kuin sen pystyy pitämään suht kivuttomana. Jos koiralta kysyttäisiin, se tuskin haluaisi kuolla ennen kuin todella kipeänä.
VastaaPoistaMielestäni lemmikkien suhteen ollaan joskus vähän hysteerisiä näiden juttujen kanssa. Kivitetään ihmisiä, kun koira ehti olla muutaman vuorokauden kipeä ennen kuin meni lopetettavaksi. Miksi kukaan ei kivitä ketään siitä, että koiralta vietiin elämästä päiviä, jotka se olisi voinut elää melko tyytyväisenä?
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Ei koiran eikä ihmisen. Se on osa elämää, että joskus on kipeä, vähän tai joskus paljonkin. Tärkeintä on, että koiraa ei jätä kärsimään pidemmän päälle vaan kykenee tekemään päätöksen viimeistään silloin, kun koira on selvästi kipeä.