Ledi kaupunkilaistui tänään jälleen kun siskoni tiputti sen minulle töihin ohikulkumatkallaan. Koska en sitä toimistoon voinut ottaa, kiikutin sen kesken palaverin parkkihalliin ja takakonttiin odottelemaan työpäivän päättymistä pariksi tunniksi. Sen jälkeen ajeltiin suoraan Neulamäen koirapuistoon jotta saatoin katsella sen liikkumista joutumatta itse kävelemään tällä toipilasjalallani. Siellä ei ollutkaan muita niin koira sai jaloitella rauhassa ja nuuskutella jäljet.
Oltuamme kotona pari tuntia lähdin vielä kävelemään lähikoirapuistoon jotta pääsisi olemaan edes vähän sosiaalinen pitkästä aikaa, kun koko kesänä oikeastaan ei ole tavannut vieraita koiria. Siellä olikin Ledin kokoinen 1,5-vuotias kiltti sekarotuinen jonka kanssa pääsi tutustumaan kauheasti vimmaamatta. Iisiinkin törmättiin siellä sattumalta.
Kävelylle lähtiessä olin iloinen että sunnuntaisen hieronnan jäljiltä koira ravasi nätisti, mutta jo viiden-kymmenen minuutin jälkeen se alkoi peitsaamaan. Arvelin että puistoilustakin se mahdollisesti kipeytyy vähän, mutta kun ei sitä voi oikein vaan sohvallakaan pitää. Toisekseen mulla ei edes ole sohvaa.
Juttelin puhelimessa Ledin sunnuntaisen koirahierojan kanssa jolla on myös Ledin sisko, ja kyselin mitä hän oli koirasta löytänyt. Makuulla ollessa vasen polvi on selvästi jäykempi kuin oikea, samoin vasen ranne on jäykkä eikä suoristu kuten pitäisi. Molemmissa ranteissa on samaa vikaa ja ne ovat vähän paksut, mutta vasen on huonompi. Kyljet lapojen takaa selkään saakka oli kipeät, ilmeisesti siitä kun koira joutu tekemään enemmän töitä etuosallaan säästääkseen polvia. Hän suositteli kokeilemaaan Back on trackin verkkoloimea ja rannesuojaa, kuulemma monella on ollut hyviä kokemuksia niistä. Samapa tuo, tuleepahan kokeiltua sekin. Tässä konkurssissa tunnu enää :)
Samoin pitäisi alkaa varmaan oikeasti hakeutumaan siihen kultahippuhoidon selvitykseen. Ei tällä menolla koirasta ole talven yli eläjäksi jos sitä ei jatkuvassa levossa halua pitää. Ensihätään jos kuitenkin kävisi samalla eläinlääkärillä kuin viimeksi joka löysi rikinäiset polvet, ja kysyisi niistä ja ranteista vielä näkemystä ja hoitovaihtoehdoista. Cartrophen-kuuriakin voisi kokeilla ennen kuin saan järjestettyä meidät Lappeenrantaan hippuilemaan. Ja akupunktiossa käydä kokeilemassa miten koira siihen reagoi.
Kasvattajan järjestämä syysleiri olisi parin viikon päästä, sanoin että osallistutaan jos koira ei ole huonossa kunnossa. Siksi ajattelin doupata ensi viikolla koiraa sen verran että päästäisiin lähtemään Haminaan vaikka ei treeneihin osallistuttaisikaan, mutta että ei kipeän koiran kanssa tarvitsisi lähteä.
Kaikkineen aika mälsä fiilis vaikka onkin ihanaa että koira on kotona taas. Mutta on siitä pirusti murhetta, ja pelottaa koska pitää tehdä SE päätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti