Sitten se jotenkin vaan alkoi lipsumaan kun halvalla sattui saamaan. Mulla on esimerkiksi Ledille kuonokoppa jonka sain kahdella eurolla, koska arvelin että sitä voisi joutua joskus käyttämään tilanteessa jossa koira on vaikka kivusta sekaisin eikä anna hoitaa. Liekö se edes mahtuisi enää päähän.
Kun aloin penkoa kaappia esitelläkseni sisältöä teille, päädyin työntämään kaikki kankaiset tai sitä muistuttavat rojut pyykkikoneeseen. Ehkä esittelen ne myöhemmin. Joitain rojuja on joita olen koettanut joskus myydä, mutta ne eivät ole menneet kaupaksi enkä raaskisi roskiinkaan heittää. Tällaisia ovat esimerkiksi kaksi Nahkanastan kaulapantaa, joiden mittoihin Ledin niska ei koskaan kasvanut.
En kylläkään maksanut niistä tuota hintaa, vaan taisin saada kympillä kumpasenkin. Siksi meninkin ahnehtimaan ajatuksella "kyllä se vielä kasvaa".
Nykyinen pantavalikoima on lipsahtanut siksi, että sinimusta Mystigue alkoi rispaantua ja haista kuolemalle pesuyrityksistä huolimatta, joten halusin uuden. 60 C konepesu kuitenkin pelasti tilanteen hajun osalta, joten se jäi vielä varapannaksi uuden Orientin vallattua kaulan.
Alessa lipsahdin ostamaan myös kovempaa nahkaa olevan strassisolkipannan, jota ei ole juuri tullut käytettyä kun en pidä kovista enkä solkipannoista. Johonkin kokeeseen tai testiin piti muistaakseni olla solkipanta ja sen vuoksi ostin, mutta luonnetestisäännöissä sanotaan että pannan pitää olla sileä ja tuo ei mene edes niin kireälle kuin pitäisi ettei koira saa revittyä itseään irti testin aikana.
Vihreälle Rukka-pannalle sentään on perustelut, sen ostin kun aloitimme vesipelastuksen. Nahkapannat kun eivät oikein arvosta toistuvaa kastumista, niin limepanta oli varsin perusteltu. Pistolukoistakaan en oikein perusta, mutta aina ne solkipannat voittaa, kurssille ei saanut osallistua puolikuristavalla (näitä näköjään kutsutaan eläinkaupoissa nykyään puoliKIRISTÄVIKSI).
Noiden leveiden pantojen lisäksi löytyy vielä kaksi ketjupantaa, jotka piti hankkia SPKL:n tottelevaisuustreeneihin joissa päästiin käymään peräti kahdesti ennen Ledin kyynärän prakaamista 2011. Niistäkään ei tiedä että mahtuuko ne edes pään yli enää, joutaisi varmaan myydä pois. Kuudessa pannassa on ehkä neljä liikaa ;)
Huomasin myös lappalaiskoirapalstalta suru-uutisen, että Tuikun mummo Brune on lopetettu vanhuuden vaivojen vuoksi kesäkuussa 14 vuoden iässä. Toivottavasti tyttärensä Fanny ja tyttärentytär Tuikku elävät vähintään yhtä kauan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti