Aamulenkillä olemme kesällä nauttineet ruusujen tuoksusta, ja kuljemme samojen pensaiden ohi lukuisia kertoja viikossa. Vasta tällä viikolla Ledi pysähtyi kuin seinään pensaiden kohdalla, kohotti nenänsä ja havaitsi uuden tuoksun: marjat ovat kypsiä! Toiset syöttää ruusunmarjarouhetta nivelvaivaisille, Ledi syö suoraan puskasta.. käyhän se niinkin. Ihana herkkusuu.
Noita 10 minuutin pissatuslenkkejä lukuunottamatta aika on mennyt aika pitkälti lepäillessä. Välillä on huonoja päiviä että kipulääkettä tarvitsee aamuin ja illoin, joinain päivinä ei ollenkaan. En keksi muuta selitystä kuin että välillä se yksin ollessaan puuhastelee enemmän kuin toisina päivinä.
Leikin tässä yksi päivä plastiikkakirurgia kun Ledi meinasi tehdä lopun rakkaasta koirulistaan. Yleensä se kohtelee pehmolelujaan hellästi, mutta nyt tämän (9 kk kestäneen..) sairausloman aikana ovat alkaneet lelutkin saada runtua. Jokohan näillä ompelukyvyillä pääsisi ihmisiäkin kaunistamaan?
Otin myös asialistalle pestä pitkästä aikaa Ledin hihnan ja pannan. Miten musta vesi voikaan lähteä vielä kolmannessa pesuvedessä! Hihnaa saisi pestä näköjään vähän useamminkin kun se aina laahaa vaikka missä. Panta sentään ei haissut kuolemalle kuten edellinen, olen oppinut pesemään koiraa vähän useammin. Sekin on outo juttu, kun Tuikun turkki ei koskaan rasvoitu niin että sen vuoksi pitäisi pestä. Ledistä tulee entistä kiiltävämpi ja pörröisempi pesun jälkeen, ehkä pitää koettaa muistaa pestä säännöllisesti parin kuukauden välein. Ei kellään sattuisi olemaan vinkata ihoystävällisempää koirashampoota kuin Fairy, joka kuitenkin poistaisi rasvan turkista? Edellisestä koirashampoosta ei ollut mitään apua ja eläinlääkäri määräsikin Fairylinjalle. Kovin usein ei vaan kehtaisi sillä pestä.
Siskoni laittoi Facebookissa mulle kuvan Nälkäpäiväkerjäyksestä, joka kyllä osui ja upposi. En tiedä kenen koirat kuvassa ovat, mutta kaikki porkkikset tuntuu olevan samanlaisia tämän asian suhteen :D
Kaivelin sitten muutenkin koiratarvikelaatikkoa, löysin sieltä Iisille ostamani Hurtan heijastinliivin joka sattuikin olemaan melko sopivan kokoinen äitini villakoiralle, joten annoin sen hänelle. Ledille pitäisi ostaa uusi, nykyistä 3 euron liiviä isompi ja parempi heijastinliivi tai miksei valjaatkin. Tuo vuosia sitten ostettu aleliivi on sen verran pieni, että heijastimet eivät näy kyljistä riittävästi, ja autot harvemmin ylhääntä päin koiraa katselevat. Hihna toki heijastaa, mutta olisi kiva että koira loistaisi myös irti ollessaan. Hyvää tuossa on se, että yksi puoli on keltainen ja kääntöpuoli punainen, joten voi näin metsästysaikaan kääntää punaisen esiin jos menee isompiin metsiin ulkoilemaan.
Muutoin tässä ollaan oikeastaan vaan odoteltu sitä Lahteen pääsyä, eläinlääkäri on siis viikon päästä. Lähetin tänään röntgenkuvat klinikalle jo ennakkoon tutustuttavaksi. Toivotaan että saadaan siitä apua. Ledin ilme: "Eläinlääkäriin??!"
Viestittelin myös Ledin velipuolen omistajan kanssa, kun satuin törmäämään heikäläisten blogiin. Ledi sisaruksineen on emänsä ainoa pentue ja isänsä ensimmäinen, niin kiinnostaa tietysti että onko polvi- tai muuta vikaa ilmennyt myös muissa pentueissa. Ainakaan vielä ei ole kuulunut että olisi, eikä toivottavasti tulekaan kun Karloksella on kuitenkin tähän mennessä neljä pentuetta.
Tänä viikonloppuna on ollut menossa se Ledin kasvattajan järjestämä syysleiri kasvateilleen. Harmittaa kun ei päästy osallistumaan, mutta kaikkeen ei yksinkertaisesti ole rahaa ja mahdollisuutta lähteä töiden puolesta. Ehkäpä sitten keväällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti