Käytöstapojen päivitystä

Torstaina koirapuistossa Lediltä katosi ensimmäistä kertaa korvat. Se ihastui leikattuun poikakoiraan niin kovin ettei se muuta tehnyt kuin nuuski sen takamusta ja juoksi sen perässä, mikä oli melko ikävää koska kyseinen koira pelkäsi itseään tuplasti suurempaa turrikkaa. Jopa Ehdoton Luoksetulokäsky oli tehoton kun yritin kutsua sitä pois takaa-ajosta, ja se on tähän asti aina toiminut. Lähdettiin sitten lopulta pois kun vaihtoehtoina oli antaa sen jatkaa lipsutteluleikkejään tai pitää käskyn alla. Eipä ole noin pahasti mennyt kehenkään ihastumaankaan aiemmin, varsinkaan urokseen.

Toinen, varmaan jo pidempään jatkunut rasittava tapa on Iisin taklaaminen kun Iisi on juoksemassa ohi. Ledi sanoo RÄYHÄYH ja ajaa kylkeen. En oikeastaan tiedä miksen ole siihen aiemmin puuttunut, joillekin asioille vaan on sokea kunnes jotain tapahtuu että näkee asiat uudessa valossa, kuten nyt Ledin selkäongelmat ja Iisin hieronta. Ei varmaan tee hyvää koko ajan vanhenevalle koiralle. Sokeudesta kertoi sekin kun pari vuotta sitten havahduin että Tuikun ei todellakaan tarvitse haukkua puistoon mennessä EIKÄ puistossa sisällä, ainakaan ihan jatkuvasti niin kummasti sitä koiraa vaan sai hiljaiseksi kun johdonmukaisesti toimi niin että haukkumisella ei saavuta mitään, ja oikeasta käytöksestä palkitaan.

Tavallinen asetelma: kaksi koiraa leikkii ja yksi porokoira räykyttää vieressä.
(Kuvan haukkuja tosin ei ole Tuikku)

Nyt siis alan entistä tarkemmin puuttua noihin Ledin pomotuksiin, tai mitä onkaan mutta rasittavaa joka tapauksessa. Iltalenkillä vahvistin Ledille Ehdotonta Luoksetulokutsua ja Iisiä piti komentaa ihan napakasti että se ei saa tulla repimään samaa lelua, jäi sitten louskuttamaan selän taakse mutta ei koettanut enää tulla mukaan. Vähän myöhemmin leikin sitten myös Iisin kanssa niin Ledihän juoksu suoraan Iisin lapaan ja päästi saman RÄYHÄYHin, josta sille tuli kyllä nopeasti lähdöt minun toimesta ja jatkettiin Iisin kanssa leikkiä. Ledi malttoikin sitten seurata vierestä ja vieläpä ihan hiljaa. Hyvä me!

Osa härinöistä on leikkiä, mutta toisinaan "hauskuus" on vain yksipuolista.

Toisaalta tykkään käydä Ledin kanssa kahdestaan lenkillä kun voidaan rauhassa treenailla kaikkea pientä siinä sivussa ilman että toinen (enimmäkseen ihminen, joskus myös koira) hermostuu odottelemaan. Tällaisissa tilanteissa taas huomaa että olisi hyvä käydä välillä yksin myös molempien kanssa niin säilyy tatsi kumpaankin. Iisi on poikaystävän niin sen (koiran) kanssa ei tule koskaan käytyä erikseen lenkillä, pari kertaa olen käynyt tottistelemassa spesiaalisti sen kanssa lähikentällä.

Useimmiten Ledin härinät Iisille johtuvat siitä että se haluaa estää Iisiä saavuttamasta jotain.

Ledi on vähän tuollainen hämmentynyt murkku joka ei tiedä miten sen tulisi milloinkin käyttäytyä, mutta kun sille sen kertoo niin sitten se yleensä myös muuttaa käytöksensä hyvin nopeasti sen mukaiseksi. Siinä mielessä kiitollinen opettaa tavoille.

Viikonloppuna lupasin tottistella koirien kanssa niin kaipa siitäkin on jotain materiaalia tuotettava. Sitä odotellessa - kyllä ne oikeasti ihan hyviä kavereita ovat keskenään :)