Vuosi vaihtuu

Vuoden vaihtuminen ei meidän taloutta juurikaan yleensä hetkauta. Iisin paukkuarkuuden vuoksi olimme sisätiloissa ja koetimme pitää Iisin suunnilleen järjissään. Ledi ei onneksi ole osoittanut pelkoa laukauksia tai muita pamauksia kohtaan. Tänä vuonna uudet naapurit olivat keksineet ampua raketteja aivan talon vieressä ja molemmilla puolilla vielä. Siispä verhot ikkunoihin ettei välkkyminen näy, yhdelle puolelle asuntoa radio auki kohtuulliselle volyymille ja olohuoneeseen televisio auki isommalle volyymille, jottei pauke niin erottuisi muista äänistä. Ensimmäisen aallon saattoi odottaa tulevan heti klo 18:00 joten silloin koirat saivat puruluut, mutta Iisi ei pystynyt kauaa syömään omaansa kun muutama pamaus kuului musiikin yli. Siispä otin käyttöön jo viime vuodelta hyväksi havaitun pamaus-namitusjärjestelmän ja aloin pyörittelemään jauhelihasta sopivan kokoisia palleroisia, joilla voisi Iisiä rauhoittaa ja saada keskittymään syömiseen murehtimisen sijaan.

Vaikka Iisi (vaimean) pamauksen kuullessaan kipittikin pois huoneesta, tuli se takaisin lihapullabaariin. Pidin hyvänä merkkinä myös sitä, että se pystyi tekemään temppuja vaikka pamauksia kuuluikin. Ilmeisesti mitä kiireisempänä sen pitää, sen vähemmän se ehtii murehtia.

Iisi ottaa kopin!

Ledi ja elastinen strutsin kaula

 Klo 18 ilotulituksen jälkeen pamauksia kuului harvemmalti, ainakaan niin että Iisi niihin olisi paljoa reagoinut. Jos reagoi niin sitten taas puuhasteltiin hetki lihapullien kanssa. Välillä pystyi kuitenkin rentoutumaankin.

Puoliyön lähestyessä lisäsin radion ja television volyymia vielä hieman ja järjestin koirille koko asunnon kattavan namin etsinnän (no joo, makuuhuoneeseen ne eivät pääse poikkeustilanteessakaan). Lihapullien ja kuivaruuan etsintä piti ne niin kiireisenä ettei Iisikään ehtinyt kuulostella raketteja laisinkaan! Namin etsinnän jälkeen molemmat asettuivat tyytyväisenä syömään puruluitaan.

Vielä oli kuitenkin jäljellä iltapissatus jolle lähdin kokeeksi Ledin kanssa yhden pintaan. Jonkun verran vielä kuului pauketta mutta sen verran kaukaa, että koetin käyttää myös Iisin ulkona. Sehän meni siihen että kannoin sen metsään ja toivoin että se paluumatkalla lirauttaisi johonkin puskaan, mutta pauketta oli liikaa ja se veti neliveto päällä ulko-ovelle. Kovin traumatisoitunut se ei kuitenkaan ollut koska heti sisälle päästyään juoksi häntä huiskien takaisin puruluunsa luo ja pötkähti makaamaan. Meillä vuosi vaihtui siis mukavan rauhallisissa merkeissä. Toivottavasti muutkin ovat hoksanneet olla viemättä koiriansa katsomaan ilotulitusta ja ovat pitäneet ne hihnassa, ettei tarvitse lukea kadonneiden koirien ilmoituksia. Joka vuosihan niitä kyllä tulee.

Ainiin, kyllästyin vihdoin Ledin mekkalointiin ruokakupin kanssa. Se kun sotkee syödessään niin se syö vessan lattialla, mutta lattia on kaakelia ja Ledillä on metallikuppi (muoviset eivät kestä..) niin meteli on melkoinen kun se työntelee sitä pitkin lattioita ja paiskoo ympäriinsä. Niinpä ostin vihdoin kauan haaveilemani ufon näköisen, kumisen ruokakupin. Ah sitä hiljaisuutta, eikä kuppi myöskään luista karkuun liukkaallakaan pinnalla. Rakastan.

Buster incredibowl

Leppoisaa ja menestyksekästä vuotta 2013!