Harmi vaan etten jaksanut perehtyä sen enempää, valon laittaminen päälle on mahdotonta hanskat kädessä ja kyllähän tuosta lähtee aika muovinen äänikin kun se kolkkaa pannan metallilenkkiä vasten. Ekan kerran kun laitoin valot päälle ja laskin koirat metsään, olin ihan hölmönä että eihän niitä valoja näy ollenkaan. Ei kai kun tapana on laskea koirat irti ottamalla pannat pois kaulasta, joten piti kutsua koirat takaisin ja pujottaa pannat kauloihin. Samalla mietin koko ostoksen järkevyyttä, kun koirat yleensä aina juoksevat ilman varusteita. No, onpahan olemassa jos joskus vaikka tarvitsee.
Ledin uusi pantakin on pitänyt esitellä jo jonkin aikaa. Ei se kyllä ole ollut käytössäkään kun ei olla päiväsaikaan päästy ulos, jotta sillä olisi voinut brassailla. Hyvinhän tuo nykyinenkin panta asiansa ajaa, kun koira ei vedä hihnassa että se kuristaisi. Vaikka se on nykyisellään aika pahasti nuhraantunut niin kukapa sitä pimeässä huomaa.
Tänään kävin pitkästä aikaa Ledin kanssa kahdestaan lenkillä ja muistui taas mieleen miten mukavaa se on kun saa viettää aikaa koiransa kanssa kahdestaan. Ledi käyttäytyi esimerkillisesti kaikkialla, jopa koirapuistokoulutus ilmeisesti alkaa tuottaa tulosta, kun se ei yhtään koiraa säikäyttänyt ryntäämällä päin tai mölyämällä, vaan leikki nätisti. Yhdelle koiralle se haukahti aidan taakse, mutta uskoi ensimmäistä kieltoa. Hienotaitava! Viikonloppuna lähdetäänkin taas moikkaamaan Tuikkua maaseudulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti