torstai 30. lokakuuta 2014

Kaikenlaista!

Kaikenlaista sitä nyt tapahtuu!

Viime viikolla nappalilin aamukävelyllä muutaman syyskuvan talteen talven pimeitä iltoja varten. Muutamassa kuvassa näkyi ilkeästi ajellut kohdat ja varsinkin oikeaan polveen ajelusta tullut hotspot, mutta muutoin oikein kivoja aurinkoisia kuvia tuli! Ihmetyttää vaan miten ne meni noin oudon laatuisiksi bloggerissa, ekatkin kuvat on tosi mustia, silmätkään ei meinaa erottua vaikka ne ovat voimakkaan punertavat suorassa auringonpaisteessa. Laittelen ne kuvituskuviksi vaikka eivät liitykään tapahtumiin.


Ensiksi vaikka raporttia kolmannelta viikolta kultahoidon jälkeen. Luovuin päivittäisestä kirjaamisesta kun ei tuosta otuksesta ota selvää onko se menossa parempaan vai ei. Sunnuntain eli Ledin päivän jälkeen se oli kyllä ihan jumissa, takapää meni taas heikoksi ja koira köpötteli selkä kaarella kuin säikähtänyt kissa. Ilmeisesti se kävi polviin, koska se ei myöskään halunnut istua vaan lysähti aina makaamaan. Kipulääkkeitä siis sunnuntaista keskiviikkoon niin koira alkoi olla taas parempana. Jännästi se silti oli kuitenkin eri lailla kipeä kuin ennen, ulkona ravasi kevyellä askeleella kun ennen se on peitsannut jos on ollut kipuja. Se on nyt myös nuollut taas ranteitaan satunnaisesti. Siis jotain hyvää ja huonoa. Kultahippujen laitosta oli muuten ilmestynyt Facebookiin aika hyvä kuvasarja.


No sitten. Ostin joskus muinoin Tuikulle pienen nahkapatukan, pituudeltaan ehkä 15 cm plus käsilenkki. Se on ollut kätevän kokoinen sujauttaa taskuun ja ottaa lenkillä esiin jos on tarvinnut koiran kanssa leikkiä. Ledi on pitänyt siitä kovasti ja kotona ollessa pihistänyt sen aina tilaisuuden tullut, nuollut ja pureskellut sitä. Yksi ilta se oli ehtinyt jo salaa nakertaa käsilenkin irti patukasta niin ajattelin että pitäkööt sitten. Kerran se patukka sitten katosi, en löytänyt sitä enää mistään.


Meni useampi päivä ettei nahkapötkylää näkynyt. Kerran töistä kotiin tullessani katsoin että eteisen lattialla on jotain kuivunutta ruskeaa nestettä, tein sille hajutestinkin kun ei näyttänyt oikein vereltä eikä kuralta. Ei ottanut selvää ja ohitin asian olankohautuksella. Seuraavana yönä sitten koira alkaa oksentamaan samanlaista rusehtavaa nestettä JA SEN NAHKAPATUKAN. Se oli niellyt sen 15 sentin mittaisen nahkapatukan, oksentanut sen ja syönyt uudelleen. Nice. Siivosin jäljet ja menin takaisin nukkumaan. Ja se patukka oli siis köllöttänyt vatsalaukussa useamman päivän kunnes nousi ylös.


Seuraavana päivänä tulin taas töistä kotiin ja katsoin että GAWD DAMMIT olin unohtanut sen oksennuspussin vessaan enkä vienyt ulos roskiin. Ledi oli nuoleskellut nahkapatukkaoksennuksessa olevia papereita mutta itse patukka oli pussin pohjalla. Tungin koko pussin keittiön roskikseen että ei pääse enää sattumaan moista vahinkoa.

Tänään sitten tulin töistä kotiin ja Ledi olikin murtautunut keittiön kaappeihin ja roskikseen, JA SYÖNYT SEN PERHANAN OKSENNETUN PATUKAN JO KOLMANNEN KERRAN!!!! Kyllä tosiaan on maailman paras patukka! No sitten vaan suolaa kuonoon ja pihalle oksentamaan se vielä kertaalleen, kun en edes muistanut mitä kaikkea muuta siellä roskissa on ollut että jos vaan saisi ne ulos niin aina parempi. Ja tulihan sieltä mahasta vaikka kuinka paljon tavaraa, mm. puolisen litraa kuivanappulaa sen patukan lisäksi. Huoh. Taidan ostaa lapsilukot tämänkin asunnon kaappeihin.


Naapuri kävi myös jo aiemmin testaamassa laskeeko Ledi hänet sisään asuntoon omilla avaimilla, kun en ole kotona. Epäilin että reaktiona olisi ihmettelevä haukku mutta ei sen kummempaa, mutta vaikea toki ennustaa että tulisiko taustalta jokin vartiointivietti että ei laskisikaan sisälle (tai ulos). Vaan Ledi oli oma kiltti itsensä, ei sanonut mitään, näytti vain hämmästyneeltä ja oli innoissaan lähdössä ulos. Vasta kun se näki minut pihalla, se alkoi haukkua hälytyshaukkua että JOKU TULI ASUNTOON ETKÄ OLLUT KOTONA, JUMANKAUTA EN TIENNYT MITÄ PITÄISI TEHDÄ! :D


Ei siis tarvitse olla kovin huolissaan pärjääkö naapuri koiran kanssa jos mulle tulee koiranhoitotarvetta. Ja hyvinhän nuo oli tässä välillä jo pärjänneetkin, vaikka sen jälkeen Ledi jokusen päivän kuulostelikin vähän tarkemmin pihan ääniä.


Jotenkin jännä miten se yhdestä suunnasta saattaa näyttää Tosi Äijälle, sitten kun se kääntää päätään ja suipistaa suutaan niin näyttää taas tosi nuorelle ja hentoiselle. Monipuolinen valokuvamalli!


Ja sitten vielä lopuksi! Koiratanssikurssin (joka kestää vain yhden päivän) lisäksi menin nyt ilmoittautumaan rallytokon alkeisiin. Se on ihan hyvä testi Ledille että kestääkö sen polvet säännöllisempää puuhastelua - jätetään pidemmät lenkit edelleen pannaan. Vähän jänskättää mitä siitä tulee, kun ei voi lelulla palkata ettei koira mene rikki ja en tiedä innostuuko se riittävästi ruuasta. Pitää alkaa testailemaan.

Pitää myös videoida joku ilta Ledin temppuja joita ollaan välillä opeteltu. Ehkä huijataan ja aletaan opettelemaan rallytokon alokasluokan liikkeitä jo ennen kurssin alkua, niin ei ainakaan jäädä luokallemme ;)

3 kommenttia:

  1. No on kyllä ollut maailman paras patukka:D Kivoja kuvia koiruudesta!

    VastaaPoista
  2. Jestas mikä patukkamania! Ja vähän ohi aiheen, taskujuttuja; Kyllä se sen 110cm on tosta taskujen yläreunan kohalta kun mittaa ottaa, jos sää tuossa kuvassa Ledin kanssa pinkoot, niin menee varmasti! ;) Veikkaisin että housukoossa olis jotain 38/40? Ja juu, takana on sellainen kokomitan tasku, vaikka patukalle, mut te ette ehkä nahkaista ainakaan nyt aio enää käyttä? ;D

    VastaaPoista
  3. Voi jööses... Nauratti tuo patukka-juttu (onneksi ei tukehtunut siihen!)

    VastaaPoista