Huippukoira Ledi

Olin viikon reissussa sukuloimassa ja kyläilemässä Ledin kanssa ja jätkähän pisti ihan parastaan kaikkialla, monttu auki ihmettelin monta kertaa että miten se nyt noin käyttäytyy. Siis rauhallisesti, kohteliaasti ja hyvin!

Tiistaiaamuna ajelin siskoni luo ja tovin Tuikun kanssa jamiteltuaan pihalla annoin varoituksen "lasken Ledin sisälle", oletuksena että se pyyhkäisee hurrikaanin lailla ovesta sisään rutaten matot, pudottaen koriste-esineet ja kaataen puolet huonekaluista, vauvan syliin hyppäämisestä puhumattakaan. Vaan vielä mitä, se lönkytteli sisälle, nuuski rauhassa uuden paikan ja asettui makaamaan.

Vauvasta se oli kiinnostunut, mutta malttoi olla tunkematta iholle vaikka hakeutuikin lähelle makailemaan tai kulkiessaan koetti nuuskia tai lipaista sukkaa. Itkuhälytintä se päivysti eteisessä ja kommentoi jos sieltä kuului outoja ääniä.

Lapsenvahtina olo on rankkaa kokemattomalle

Enimmäkseen Ledi kuitenkin nautti ulkona olemisesta omalla pihalla ja siellä se enimmäkseen viihtyikin päivät metsurihommissa.

Ajelin loppuviikosta kaverin luo ja Ledikin pyydettiin sisälle, niin se esitti taas kovin kohteliasta ja rauhallista seura/sylikoiraa kaverini perheelle, ja pääsi poseeraamaan useamman kerran valokuviin sekä huomion keskipisteeksi olohuoneessa. Mainittakoon kuitenkin että siellä Ledi teki jotain mitä ei ole tehnyt vuoteen, nimittäin kusaisi huonekalulle. Tekoa lievensi se tieto että sinne on kuulemma perheen omatkin koirat kuseskelleet, joten heitä ei paljon hetkauttanut moinen vahinko. Nyt meni kuitenkin taas hetkeksi luotto asian suhteen!

Superkerjäävät koirat Tuikku & Ledi

Kävin Ledin kanssa myös parissa muussa sille ennalta vieraassa paikassa ja vieraampien ihmisten luona, ja kaikkialla se käyttäytyi esimerkillisen rauhallisesti, ystävällisesti ja hyvin. Olen erittäin yllättynyt mutta mahdottoman tyytyväinen!

Laitan ensi viikolla postauksen muista tämän viikon puuhailuista Tuikun ja Ledi kanssa sekä enemmän kuvia erityisesti Tuikkusesta. Uuden vuoden aaton vietämme kaupungissa, joten saa nähdä miten paukkuaralla Iisillä tämä vuodenvaihde menee.

Ps. unohdin ottaa Tuikusta kuvia tonttulakki päässä, joten joudutte tyytymään vähän tavallisempiin koirakuviin :)

Pps. Ledin uusi panta julkistetaan toivottavasti tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla, riippuen koska se tulee postissa. En tosin täällä tainnut äänestystä pitääkään kumman pannan tilaan.

Rauhallista joulua!

Rauhallista joulua kaikille lukijoille, olkoon joulunne ruuan ja leikintäyteinen!

Toivottaapi Hanna, Ledi ja Iisi

Tuikusta joulukuvia jälkikäteen : )

Vauhdin hurmaa

Nyt kun on koekäytössä astetta parempi kamera, se ei suinkaan tarkoita että sillä saisi parempia kuvia jos sitä ei osaa käyttää. Tänään kuitenkin rapsakassa -25C kelissä käytiin testailemassa kannattaako sellaista omaksi ostaa, ja ihan kivastihan tuo sai koirien liikkeitä taltioitua. Tässä jokunen koeräpsy Canon EOS 600D:lla.

Iisin lämmin hymy 

"Jaa mee toivotam, JAA MEE TOIVOOOOTAAM...!!"

Kevyt kuin sudenkorento!

Ei oikean kameran jälkeen kyllä houkuta enää kännykkäkameralla räpsiä. Pitäisi vaan osata päättää hankkiiko Canonin vai Nikonin?

Tiluksien Vahti-Tuikku

Sain kuvakuulumisia Tuikusta! Oman talon ja tiluksien vahtimisessa on kuulemma riittänyt hommaa. Tuikulla on nyt pidetty takkia ettei niska ainakaan kylmän takia menisi jumiin. Heijastinliivi puolestaan ehkäisee lähellä pyöriviä metsästäjiä ampumasta koiraa rusakkona, jos pupu kirmaisi pihan poikki ja koira lähtisi perään.

Onhan sillä heijastinliivillä myös hoikentava vaikutus? Tuikku selvästi nauttii sen pitämisestä. Ei se tosin menoa haittaa, Tuikku nyt ei koskaan ole ollut varsinaisesti linssilude.

"Että olikos sitä nakkia mukana?"

Tajusin tässä jokunen päivä sitten koiria ajatellessani että niillä on jokin olemus jonka pystyy aistimaan, tai niiden kanssa on joku yhteys joka tuntuu tietynlaiselta. Tuikkuakin kun ajattelee niin tulee sellainen tunne jostain lähes käsinkosketeltavasta, tiedän tasan tarkkaan minkälainen se tuntemus on Tuikun kohdalla mutta en osaa kuvailla. Tai ehkä se on koiran persoona josta itselle tulee mielikuva. Tuikun kohdalla se on jotain sellaista joka hypähtää sormista jos tekee liian äkkinäisen liikkeen, on kuin oma kuudes aisti joka havaitsee kaiken. Se on myös hiljaisen myötätuntoinen niinä hetkinä jolloin itsellä on paha olla ja pelkällä läsnäolollaan (sekä mahdollisesti pienellä lipaisulla kädestä) lohduttaa. Ledin kohdalla tunne on taas ihan erilainen, mutta siitä vaikka seuraavalla kerralla lisää.

Jouluna pääsenkin pallottelemaan muikkusta taas ihan enemmälti. Voin kuvitella että se nautiskelee omasta pihasta (kesällä varmaankin enemmän) mutta kohtapa näen ihan itse kun lähdetään Ledin kanssa kylään!

Laskevan auringon lumessakahlaaja

Ledi 2v!

Koko kuukauden odotin Ledin 2v. synttäreitä ja sitten unohdin ne! Millainen äitihahmo oikein olenkaan. Synttärikuvan sentään otin vahingossa. Onnea myös sisarille Mosku, Mutka, Malla, Myrsky, Kina ja Mörkö!

Ps. Ledin takapään koordinaatio paranee joka viikko, siitä kuvamateriaalia vaikkapa tammikuun puolella!

Talvinen Kainuu

Kävimme viikonloppuna ihmettelemässä maisemia "pohjoisessa". Siellähän oli vähemmän lunta kuin meillä kotona!

Poseeraamista pitänee vähän vielä harjoitella ;)

Iisi hierojalla

Torstaina pääsi Iisikin hierottavaksi ensimmäistä kertaa. Hieroja kyllä sanoikin että selästä löytyi ne seitsemän vuoden kuona-ainekertymät myhkyröinä. Iisikin huomasi kun ne löytyivät ja oli useamman kerran sitä mieltä että hieronta jo riittäisi ja sätkytteli itseään pystyasentoon, mutta malttoi kuitenkin aina rentoutua uudelleen pehmitettäväksi.

"AUTS!"

Selkälihakset olivat kauttaaltaan vähän pökkelöt mutta Iisillä(kin) kipeimmät kohdat löytyivät alaselästä, eli mihin rintakehä päättyy ja lanneranka alkaa. Reisilihaksista puolestaan paljastui että vasemman puolen lihakset ovat heikommat ja niitä olisi hyvä vahvistaa, että koira käyttää kehoaan tasapuolisesti. Saatiin kaksi harjoitusta joita voi tehdä lihasten vahvistamiseksi vaikka telkkaria katsoessa.

"OUTS!"

Harjoitus 1:
Etujalat korokkeelle, esim. pesuvadin päälle, ja takajalkojen nostelua vuorotellen ilmaan vain sen verran että jalka on ilmassa. Tällöin maassa olevan jalan lihakset joutuvat säilyttämään tasapainon. Oikealle jalalle 10 nostoa, vasemmalle 5.

Nyt tuntuu jo mukavalta.

Harjotus 2:
Koira seisoo luistamattomalla alustalla ja sitä työnnetään käsillä kevyesti sivulta sekä lavasta että takaosasta yhtäaikaa. Koira joutuu työntämään vastaan säilyttääkseen tasapainonsa. 10 toistoa kummallekin puolelle.

Selän kuona-ainekertymät lähtivät kuitenkin sulamaan aika hyvin, vähän sinne kuulemma vielä jäi mutta saattavat sulaa itsestään pois nyt kun on alkuun jo saatu.

Hieman huolestunut pentukoira

Sitten oli Ledin vuoro, tällä kertaa Ledillä oli vain vesijuoksumatolle aika. Ledi oli ihan riemuissaan kun pääsi taas kivaan paikkaan! Vettä oli tällä kertaa enemmän kuin ennen, mutta kävely aloitettiin silti siitä mihin viimeksi jäätiin, eli nopeus 2,6 km/h. Vaikka nopeus nostettiin 2,8 ja jopa 3,0 km/h ei Ledi rikkonut peitsille suuremmasta veden vastuksesta huolimatta! Se on selvästi alkanut hahmottaa takapäätään ja lihakset ovat vahvistuneet, kerta se jaksaa liikkua oikein. Olen toki huomannut että se lumessakin jaksaa liikkua paremmin ja korjaa peitsin itse pois. Huippua!

Täähän olikin tuttu juttu!

Luustokuvien tulokset

Nyt on kyllä hyvää sanottavaa Kennelliiton toiminnasta!

Sain eilen sähköpostiini viestejä seuraavalla aikataululla:

12:38 Lonkka- ja/tai kyynärnivelkuvat on kirjattu saapuneeksi
16:06 Lonkka- ja/tai kyynärnivelkuvista on kirjattu lausunto

Koska en ole Kennelliiton jäsen, jäin viestin mukaisesti odottamaan paperilaskua ajatellen että ovat siellä unohtaneet, että lupasivat lähettää maksutiedot minulle poikkeuksellisesti sähköpostitse. Tuloksiahan ei saa tietoonsa ennen kuin lasku on maksettu. Vaan vielä mitä, tänään tuli jo uutta viestiä:

13.03 Lausuntolasku (sekä tieto että lähetettyäni kuitin maksusta saan tulokset)
15.56 Dysplasialausunto

Ledin luustokuvien tulokset ovat siis seuraavanlaiset:

Lisätietona: Selkäkuvia ei arvostella; spondyloosilausuntoa varten koiran on oltava täytänyt 24 kuukautta.

Tuosta selkäkuvien lausumisesta eivät kyllä klinikalla sanoneet mitään, en ainakaan ole rekisteröinyt että niitä ei virallisena saa ennen kahden vuoden ikää. No, eläinlääkäri onneksi itse sanoi että selkä on terve, joten ei tarvitse murehtia asiaa sen enempää. Jos koiraa joskus myöhemmällä iällä tarvitsee rauhoittaa niin varmaan otetaan uusintakuvat ainakin selästä ja kyynäristä.

Lonkat eivät yllätä, toki toivoin että edes toinen olisi ollut B mutta liekö parempi että ovat yhtä kehnot. Pelkäsin kuitenkin että siellä olisi C/D mutta onneksi näin. Kyynärissä toki harmittaa että tuli tuollainen tulos, elokuussa eläinlääkäri sanoi kuvista että oikea on huonompi kuin vasen eikä vasenkaan ole puhdas, joten tulos on aika ilmeinen. Salaa kuitenkin toivoin että huonompikin olisi pysynyt ykkösenä.

Onhan Iisilläkin lonkat C/C eikä ne sitä ole vaivanneet pätkääkään, mutta onhan se myös 15 kiloa kevyempikin. Eihän tässä auta kuin pyrkiä vahvistamaan ympäröiviä lihaksia ja seurata tilannetta, ei ole ollenkaan mahdotonta että esimerkiksi vuoden päästä 3-vuotiaana jo kuvataan uudelleen. Jos koira pysyy oireettomana siihen saakka niin sitten vasta nelivuotiaana.

Ketteryyttä ja kelkkailua

Ilokseni Ledi tuntuu liikkuvan nykyään enimmäkseen puhtaaksi. Toki se saattaa välillä lähteä liikkeelle peitsillä, mutta korjaa sen yleensä itse. Metsässä on nyt aivan ihanteellinen pohja koiran liikuttamiseen, pohja itsessään vielä joustaa mutta vesi alla on jäätynyt, sekä sammalen päälle on satanut muutama sentti lunta. Vielä saisi tulla lunta vähän lisääkin että saadaan raskaampi alusta, mutta sillä välin kiipeillään mäkiä ylös takapään vahvistamiseksi. Iltalenkillä eteemme tuli kaatunut puu joka oli korkeudeltaan hieman reiteni puolivälin alapuolella (selkeästi ilmaistu!). Ledi katsoi tarkkaavaisena vieressä kun puhdistin lumet pois sen päältä ja harppasin ylitse. Hämmästykseni oli suuri kun se paikoiltaan loikkasi rungon päälle ja siitä alas. Minun iso, jäykkä ja kömpelö koiraniko alkaa olla ketterä?? Pyysin sitä toistamaan asian vielä pari kertaa ja se hyppäsi joka kerta ihan tasapainoisesti kapean rungon päälle ja siitä alas. Ihme homma! Minä kun ajattelin että se pujahtaisi ali, mutta yllättipäs mokoma.

"Isoja lokkeja täällä"

Lauantaina kokeilimme ensimmäistä kertaa myös portaiden peruuttamista ylös, harmi ettei meillä itsellä ole tässä lähellä sopivia portaita siihen. Tai no, kaupan pihassa toki voisi käydä harjoittelemassa betoniportailla mutta siellä on sitä muutakin häiriötä ehkä vähän liikaa äkkiseltään. Rappukäytävän portaat kun ovat liian liukkaat ja avoimet, jalka saattaa livetä läpi jos huonosti sattuu.

Unohdin aiemmin mainita itsenäisyyspäivän kelkkailuista. Alkulämmittelyjen jälkeen valjastin koirat kelkan eteen ensimmäistä kertaa ja lähdettiin potkuttelemaan. Koirat innostuivat sen verran että kiilasivat toisiaan ja kelkka törmäsi siihen ainoaan kiveen koko reitillä joka vielä pilkotti lumen alta. Olin varautunut ennalta sen verran että pidin koirien hihnaa kädessäni, joten saatoin laskea sen irti heti kun koirat tempaisivat sivuun. Itse kyllä lensin mukkelis makkelis ja kelkka vastakkaiseen suuntaan. Siitä viisastuneena jatkoin matkaa vain Ledin kanssa, Iisi ei muutenkaan suostunut vetämään kun se vilkuili taakse jäävää kepoa koko ajan ja huolestui ettei se pysy mukana.

"Jaa että joutsenia?"

Ledin kanssa potkuteltiin sitten hetki, en saanut sitä juurikaan vetämään ravilla vaan se halusi vetää laukassa. Kokeilin vain sen verran että näin haluaako se vetää, suotta ostan sille kalliita vetovaljaita jos se ei syty hommalle. Kokeilun perusteella voin ostaa! Pidän kuitenkin mielessä fyssarin varoitukset siitä että koiran saa helposti jumiin jos se vetää väärällä tekniikalla. Voimistamme siis takapäätä muilla keinoin ja vetohommia kokeillaan vain vähän kerrallaan. Iisinkin kanssa pitäisi kokeilla kahdestaan, kun se kuulemma on joskus ennen on kokeillut canicrossia ja siinä oli vetänyt ihan hyvin.

Torstaina Iisillä onkin hieronta jolloin selviää onko siinä jumeja. Ledillä on vesiterapia niin nähdään onko sen takapää voimistunut ja astuuko se yhä symmetrisesti alleen. Ja niiden luustokuvienkin kohtalo varmaan selviää viikon loppuun mennessä, vihdoin!

P-Karjala ja kuvien kuulumiset

Soittelin perjantaina klinikalle kuten oli puhetta. Kuvankehityspalvelu Agfa oli kertonut että kuvat olisi mahdollisesti nyt lähetetty Kennelliittoon, mutta ensi viikolla se vasta selviää. Nyt sitten odotellaan taas ensi viikon loppuun jolloin voin soitella Kennelliittoon ja kysellä ovatko ne saapuneet. Klinikalta kyllä sanoivat että jos kuvat eivät ole vieläkään sinne saapuneet niin soittavat sitten jälleen kerran Agfalle ja sanovat pahasti. Antoivat sieltä myös sähköpostiosoitteen johon voi halutessaan reklamoida, koska osalle koiranomistajista on tullut rahallista menetystä vastaavan viiveeen kanssa. Ledillä nyt ei ole tärppinarttua odottamassa kuvien lausuntoa niin sikäli meille nyt ei muuta haittaa ole ollut kuin soittelimisen vaiva ja oman mielenrauhan kärsiminen.

Viikonloppu oltiinkin Joensuussa ja päivät menivät pitkälti ulkoillessa Pielisjoen rannalla sekä myös koirapuistossa piipahdimme. Ledin ohitukset ja sosiaalinen käytös ovat kehittyneet taas huimasti kun olemme alkaneet käydä puistossa. Turhanpäiväinen mölinä ja pörhentely on vähentynyt vaikkei koiraa käskyttäisikään käyttäytymään kunnolla.

Pielisen Pönöttäjät Ry

Tuikku oli käynyt hierottavana toisen kerran ja oli ollut jo paljon parempi edelliseen verrattuna, eikä sitä ihan hetkeen kuulemma tarvitse hieroa. Luksusta on myös se, että Tuikku pääsi muuttamaan omakotitaloon ja sillä on nyt oma piha temmellyskenttänä. Pitääkin pyytää kuvia uusista huudeista kunhan saavat asetuttua taloksi kunnolla. Ensimmäisenä yönä Tuikku olikin jo tehnyt täyshälytyksen ja tuijotellut metsään päin, nähtäväksi jää ovatko uudet naapurit hirviä vai pienempiä metsän eläjiä!

Heppailua

Koska olemme molemmat vähän kipeitä, ratkaistiin hevosen ja koirien liikutus kerralla ja lähdettiin yhteiselle lenkille. Minä tosin jouduin kipittämään perässä mutta jonkunhan se on uhrauduttava. Aluksi tosin suunnittelin että oltaisi laitettu hevoselle vetovermeet päälle ja olisin tullut suksilla perässä, mutta lumen vähyyden ja koirien energisyyden vuoksi oli ehkä terveellisin vaihtoehto jättää sen toteuttaminen myöhempään.

Koirilla oli vauhti päällä ja ne villitsevät aina toinen toistaan. Nyt jostain syystä kummallakin koiralla oli hirmuinen vimma päästä nuuskimaan hevosen hännän alusta, jota hevosenkaan ei tarvitsisi sietää mutta onneksi sieti, kun en riittävän vikkelästi ehtinyt koiria kieltääkään. Iisillä oli erityisen rasittava tapa tulla vauhdilla luokse ja kiertää hevosen taakse, joka ei ole turvallista paitsi koiran kannalta, myöskään ratsastajan jos hevonen sitä säikähtää.

Huomauttaisin kuitenkin että videon hevonen on tottunut koiriin ja on yksi rauhallisimmista ja tervejärkisimmistä hevosista joita tunnen, joten en missään nimessä suosittele laskemaan koiria irti minkä tahansa hevosen seurassa, etenkään tutustuttamatta niitä hyvin toisiinsa etukäteen!



Käveltiin vain puolisen tuntia ja koirat eivät rauhoittuneet sinä aikana ollenkaan. Ledi oli koko ajan hakemassa keppiä (siitä toistuvat irti-käskyt) ja Iisi menossa nenineen hevosen reittä ylös kohti kakkamaattia. Lopussa koirat onneksi suostuivat jolkottelemaan edellä niin hevonen sai vähän omaa tilaa. Mahan alta koirien ei kuitenkaan tarvitsisi koskaan pujahtaa, mutta ehkä elämä joskus opettaa.

Kyllähän koiraa pieksää pitää

Koirapuistossa vanhempi herra totesi että kylläpä tottelee hyvin nuo koirat, ja viittasi Lediin ja Iisiin jotka olin juuri komentanut pois jaloista häsläämästä. Totesin hänelle (kuten monelle muullekin) että ei tämän kokoisia koiria voisi pitääkään jos ne eivät tottelisi, johon mies nyökytteli että kyllä kyllä, hänelläkin oli nuorempana berninpaimenkoira jota piti aina aika ajoin koulutusremmillä tai kepillä roimia että ei yrittänyt päälle käydä, ja että tottahan näillekin koirille on paikkansa jo pitänyt näyttää? Sanoin että painimaan olen joutunut pari kertaa mutta pieksää ei ole tarvinnut yhtäkään koiraa. Oli jotenkin pettyneen olonen kun ei ollut mitään mehevää juttua jaettavaksi, kun hänen naapurinsakin aina kertoi miten metrisellä halolla osoitti silloiselle koiralle sen paikan. Ensimmäistä kertaa toivoin että Ledi olisi kussut jonkun kintuille.

Iisin "Ehkä hieman kakkaa maistelin" -ilme ja todisteet parrassa.

"En minä vaan mitään kakkaa siellä nähnyt saati syönyt" -ilme kesältä.

Mulle on jäänyt vähän epäselväksi että syökö Iisi vain ihmispaskaa vai joko se on alkanut muidenkin lajien kikkareita vetämään. Matokuuri alkoi tänään.

Takapäätreeniä

Tässäpä pieni klippi Ledin takapääharjoitteesta, jossa tavoitteena on saada molemmat takatassut tyynyn päälle. Ledi tosin alkoi tehdä siitä "istutaan tyynylle" -temppua, mutta se nyt on minulle se ja sama kunhan takapäälle tulee töitä ja koiralla on puuhaa. Huomaa ettei ole tullut toviin naksuteltua kun oma ajoitus on mitä on, mutta siitä se kai taas lähtee..



Lenkillä Ledi liikkuu enimmäkseen puhtaasti kun sitä käy verryttelemässä metsäpohjalla ensin, sitten liikkuu tasaisellakin enimmäkseen ravilla. Muutoin se lähtee liikkeelle ihan satunnaisessa askellajissa.

Käytiin tänään pitkästä aikaa koirapuistossakin, hienosti meni sielläkin pikkukoirien ja pentujen kanssa, vaikkei leikkiä saanutkaan aikaiseksi. Sitä ennen otettiin taas pienet päiväunet töiden jälkeen, jostain syystä olen ollut tosi väsynyt viimeisen viikon aikana. Sohvalla on mukavan lämpöistä ja pehmoinen tyyny tässä seurassa.

Ei, meidän koirat eivät piere kiitos kysymästä.

Kuvat jossain matkalla

Soittelin päivällä Kennelliittoon, jossa ystävällisesti tarkistettiin että kuvat eivät ole heille vieläkään saapuneet, eivätkä ole myöskään saapuneen postin pinossa. Selitin että niitä on jo tovi odotellut, niin siellä ehdotettiin että laittavat lapulle ylös että kun ne vihdoin saapuvat, ne vietäisiin samana päivänä lausuttavaksi eikä laitettaisi tavalliseen jonoon odottamaan.

Soittelin klinikalle, josta kerrottiin että kuvat on lähetetty elokuun lisäksi ilmeisesti 16.11. ja uudelleen 23.11. mutta nyt ne ovat jossain matkalla. Agfan kuvahävityksestä oppineena pyytävät nyt Agfalta tarkistuslistan niistä kuvista, jotka on lähetetty Kennelliittoon. Lupasivat myös klinikalta ottaa yhteyttä sinne päin mikäli seuraavalla tarkistuslistalla (ensi viikolla) ei meidän kuvia näy. Eli nyt odotellaan pari viikkoa taas josko se lasku ja tulokset tulisivat.

Sikäli ei valittamista, koska kummastakin paikasta sain hyvää palvelua eikä kuvien hukkaaminen ole kummankaan putiikin vika, vaan kuvankehityspalvelun. Onneksi niillä kuvilla ei nyt ole niin väliä että tässä olisi harrastus- tai jalostusasioista kysymys, mutta kyllähän se harmittaa odotella.

Ledi on treenannut takapään käyttöä peruuttamalla olohuoneen poikki tyynykasojen yli ja asettamalla takatassunsa (tai vaihtelevasti kaikki tassut) sohvatyynyn päälle. Pitänee taltioida ensi kerralla.

Ei kuvia

Kuinka en ole tippaakaan yllättynyt, että Ledin luustokuvien lausuntoa ei näy vieläkään vaikka luvattu kaksiviikkonen on kulunut. Ei ole kyllä sitä laskuakaan tullut. Voi kilin kakka sentään, huomenna pitää taas soitella Kennelliittoon että joko ne nyt ovat edes sinne niille saapuneet vai annanko klinikalle kiukkuista palautetta.

Lähes terve

Jostain syystä blogin luetuin juttu on viikosta toiseen "Ledini on rikki". Muuta selitystä en sille ole keksinyt kuin että jotkut tulevat blogiin aina kyseisen linkin kautta, tai että ihmisiltä on hajonnut paljon LED-valoja, ja hakevat googlesta apua mutta päätyvätkin johonkin hemmetin koirablogiin.

Viime viikolla oli fysioterapia ja nyt tiistaina vesiterapia ja hieronta. Ledi jaksoi vähän paremmin kuin viimeksi, mutta kun juoksumaton nopeutta muutti niin Ledi alkoi helposti peitsaamaan, kun se on helpompaa niin. Siksi nopeutta vaihdeltiin sen mukaan että koira pysyi puhtaassa käynnissä. Nopeudet oli 2,6 ja 2,8, kuulemma ensi kerralla voidaan kokeilla jo kolmosta. Vettä on polveen saakka eli aika raskasta, tarkoitushan onkin saada koira käyttämään jalkojen koko liikerataa tehokkaasti. Nyt se polki molemmilla takajaloilla symmetrisesti etujalkojen jälkiin, kun viimeksi vasen takajalka oli vähän huonompi. Vastusta voi lisätä myös kallistamalla mattoa ylämäkeen.

Hieronnassa lantion alueella jossain kiinnityskohdissa oli pientä jumia joista Lediki ilmoitti päätään nostamalla. Muuten se ensimmäistä kertaa hieronnan aikana köllötteli silmät ummessa nautiskellen. Oli puhetta että Ledille voisi ottaa tehokuurin vesiterapiaa, kun ei sitä luntakaan ole kuulunut että voisi siinä kahluuttaa. Esimerkiksi kahdesti viikkoon kuukauden ajan niin takapään lihakset voimistuisivat nopeammin. Ajanvaraus vaan meinaa olla hieman haasteellinen, meille kun oikeastaan käy vain ilta-ajat joita on vain tiistaisin ja torstaisin, ja suurin osa niistä jo mennyt seuraaville parille viikolle. Suunnittelin myös vieväni Iisin hierontaan ensi kerralla jotta saa vähän käsitystä missä kunnossa se on, kun sekin välillä peitsailee, vaikkei muuten juuri oireile. Varasin nyt niitä aikoija mitä tälle vuodelle vielä oli vapaana, tammikuun ajanvaraus ei olekaan vielä auennut.

Tuikun tilassa ei ole kuulemma muutosta parempaan tai huonompaan. Se varmaankin ensi viikolla hierotaan uusiksi niin sitten ainakin tietää onko jumit yhtään sulaneet tällä välin. Kuulin myös (puhelimen välityksellä, valitettavasti koska kuuloni mahdollisesi vaurioitui hieman) että Tuikku taas lähti jäniksen perään MUTTA kääntyi huudosta takaisin! Mikähän höperyys siihen on iskenyt jos ei enää jänikset kiinnosta.

Ai niin ja hieroja sanoi että Ledille voisi opettaa pää alhaalla peruuttamista ja peruuttamisesta istumista, jotka vahvistavat takapäätä. Otetaan asialistalle.

Niin ja Ledi ei siis ollutkaan syönyt kenkää, kepo vaan oli raivannut suurimman osan riekaleista roskiin. Huh. Mutta se oli ihme juttu että Ledi oli syönyt kengän ihan normaalin työpäivän aikana, ollessaan Iisin kanssa kotosalla kuten aina. Liikaa virtaa todennäköisesti ja liian vähän älyllistä tekemistä.

Sanaton.

Jäin eilen töistä suoraan firman illanviettoon ja kepo lupasi hoitaa koirat kunnes lähtisi Iisin kanssa reissuun. Huomasin vasta nyt ulos lähtiessä ulko-oven vieressä jonkin epämääräisen tumman roskan. Ihmettelin että mikä--? kunnes valitettavasti tajusin kärjestä että sehän on mun kenkä. Tai mitä siitä nyt olikaan enää jäljellä.

En ollut käyttänyt noita kenkiä viikkoon enkä ole varma onko tuo riekale ollut siinä nurkassa jo useamman päivän ajan, koska kepo tykkää säilyttää siinä kenkiään. Tuhotyö on voinut tapahtua jo aiemmin ja kepo on vahingossa peittänyt todisteet. Luulen kuitenkin että tapahtumien kulku on ollut kutakuinkin sellainen, että lähtöä tehdessään Ledi on hinkunut mukaan ja se on komennettu toistuvasti pois lyöden lopulta ovi kiinni sen kuonon edessä ja sillä on jäänyt kierrokset päälle, ja se on napannut kenkähyllystä eteisestä lähimmän lohdukkeen puuhasteltavaksi.

Jos se sen sijaan olisi saanut jäädä vaikka syömään iltaruokaansa, en usko että olisi yhtäkkiä käynyt kenkiä syömään, koska se ei ensinnäkään ole koskaan tehnyt sitä, eikä muutenkaan ole 1,5 vuoteen tuhonnut mitään mikä ei sisällä nameja, tuoksu nameilta tai ole oikeasti ruokaa. Tuskin kenkäni ovat niin herkullisilta tuoksuneet, olisihan se muuten syönyt molemmat. Kepon vastausta odotellessa olen lähinnä hämmentynyt että miksi? Ei se kovin usein ole yksin joutunut jäämään mutta silloin tällöin nyt sentään, eikä silloinkaan mitään vastaavaa ole tapahtunut. Ei kai koira voi kaksivuotiaana kehittää itselleen eroahdistusta?

Sähköhoitoa ja nyrkkiä!

Raflaava otsikko keltaisen lehdistön tyyliin, Ledi kävi siis tänään fysioterapiassa ja samanaikaisesti Tuikku hierojalla Savonlinnassa. Fyssari onkin muuttanut 10 minuutin ajomatkan päähän Kunnonpaikkaan, ihan kätevä ajella sinne eteläisen Kuopion sijaan.

Kuukausi sitten vasen polvi rutisi, mutta ei rutissut enää joten se onneksi johtui väliaikaisesta rasituksesta kuten silloin arveltiinkin. Selkää hoidettiin taas aluksi sähkövirralla ja lopuksi lantiota ja takaraajoja käsin. Alaselässä on vielä jäykkyyttä, mutta on jo sen verran paremmassa kunnossa että ei tarvitse mennä sinne ellei jostain syystä mene huonompaan suuntaan! Kelkan vetämistä hän ei kuitenkaan suositellut ennen kuin koiran saa liikkumaan reippaasti ja puhtaasti ja takapäähän lisää voimaa, koska taakanvedolla saa kuulemma helposti koiran jumiin jos se liikkuu väärin tai jännittää koko ajan ja siksi liikkuu huonosti.

Tuikusta sen sijaan tuli huonompia uutisia. Oikea kyynärpää napsuu ja vasen ranne on remppa, liikkuu sivuttaissuunnassakin enemmän kuin pitäisi. Myös oikea kylki oli huomattavasti kipeämpi kuin vasen. Häntä on veltto, siitä on lihasjänteys kadonnut kuin sille olisi joskus sattunut jotain, jäänyt esimerkiksi oven väliin. En kyllä muista että sille olisi niin käynyt, joskus joku toinen koira on voinut koirapuistossa haukata hännästä mutta vetelä se on kyllä aina ollut. Tuikulle aletaan syöttämään nivelvalmisteita kuten Ledillekin ja uusi hieronta joskus parin viikon päästä. Tuikun häntä on aina ollut...eloisa, kamalan pitkä ja löysä ja vinksottaa milloin mihinkin suuntaan. Kyllähän siitä varmaan voi sanoa että se on vetelä, mutta ei se ennen ole ainakaan kokonaan löysä ollut kun se kippurassakin sitä on pitänyt VahtiKoirana? Ehkä sille sitten on pentuna sattunut jotain, en kyllä pysty muistamaan. Katselin valokuvia niin ihan sillä näyttää 7-viikkoisesta saakka olleen samanlainen häntä. Toivottavasti nivelvalmiste ja hieronta tuovat lisäpuhtia askeleisiin. Hierojaa sisko kehui kovasti, jos kellä on tarvetta koirahierojalle Savonlinnassa niin voin vinkata nimen. Alla Tuikun häntägalleria 2006-2012, alimpana kuva heinäkuulta. Häntä ei siis ole vääntynyt käppyräksi, vaan se on vaan niin löysä että menee vähän tuulen mukana. Rentona hännän pää yleensä osoittaa sivulle (en ole varma osoittaako aina samaan suntaan?) mutta onpa se joskus ihan suoranakin nähty. Näin sitä vielä kuuden vuoden jälkeen oppii katsomaan koiraansa uudella tavalla!

Ensi viikolla sitten Ledin kanssa taas vesijuoksumatolle!