Nyt lähtee!
Ei ehkä esteet luonnistu ihan noin vaan, mutta ainakin kouluttaja vaikuttaa lupaavalta. Napakka: saman verran aikaa kaikille koirille, ei jahkailua eikä liirumlaarumia, seuraavan koiran on oltava valmiina kun edellinen lopettaa. Kotiläksyt ja seuraavan kerran asiat jokainen lukee kotona, treeniaikaa ei käytetä siihen. Ei myöskään murjo kaikkia samaan muottiin, vaan lukee koiraa ja muuttaa harjoitusta sen mukaisesti.
Tarkoitushan oli vetää U:n muotoinen rata, joka alkaa pussista, pituuseste, pysty, putki, pysty, rengas. Tiesin että Tuikulle pussi ja putki ja mahdollisesti rengaskin aiheuttaa ongelmia, kun ei niitä ennakkoon päästy harjoittelemaan. Ei siis yritettykään mennä ratana, vaan tehtiin noita kolmea yksittäisenä. Pussiin se ei suostunut aluksi ollenkaan, ennen kuin menin itse sitä kutsumaan avatusta pussin päästä. Putkea se ei mennyt ennen kuin se suoristettiin niin, että se näki valoa tunnelin päässä. Rengas ei tuottanut ongelmaa. Alla radan idea, joskaan en jaksanut alkaa piirtämään itse niin rata ei ole viistossa kuten oikeasti oli.
Kepit otettiin myös erillisenä, tykkäsin kovasti kun ei pakotettu tekemään käsipujottelulla vaan kouluttaja ehdotti, että opetetaan Tuikkua vaan hakemaan oikeaa välikköä josta aloittaa kepit joten minun tehtäväksi jäi vaan lähettää koira ja hän palkkasi keppien välistä. Tehtävä oli niin helppo ettei siinä _voinut_ epäonnistua, mutta olisikin hyvä että Tuikulle tulisi hyvä draivi keppeihin että ne on kivoja!
A-estekin meni mukisematta, vaikka täydessä korkeudessaan se ei alkeiskurssilla tainnut olla. Ensi kerralle pitää ottaa namialusta mukaan, koska kentän nurmikolta ei palkka näy. Valjaat myös, että niistä voi tarvittaessa toppuutella.
Mietin miten paljon Tuikkua pitää innostaa ennen kentälle menoa, mutta heti ekassa leikittämisessä huomasi että parempi on kun ottaa sen vaan kuulolle vaikka temputtamalla tai tekemällä pientä seuruuttamista, eikä villitse. Se nimittäin innostui haukahtelemaan vähän. Omaa vuoroaan se kyllä odotti hienosti ja hiljaa seinustalle kytkettynä, vaikka muut juoksenteli ja haukahteli ympärillä!
Tuikku myös ilmaisi hienosti kyykyssä olevan kouluttajan joka kerta kuten hakutreeneissä.. toivottavasti hoksaisi pian että tällä kertaa se nami kädessä kykkivä ihminen ei olekaan Se Juttu. Pitää huolehtia että sitä ei haukkumisesta palkata, vaikka eiköhän kouluttaja sen itsekin hoksaa.
Nyt pitäisi siis jatkaa keppien opettelua, käydä totuttamassa se putkeen ja pussiin ja kotona hinkata 2020 edes alustavaan kuntoon. Siinähän sitä viikko-ohjelmaa jo onkin. Kotiläksyksi tuli vielä eteen lähettäminen, joka onnistuu kyllä ainakin lähettämällä noutamaan esineen. Pitää lukaista ne ohjeet huomenissa.
Loppuun vielä pari kuvaa sunnuntain porokoiratottiksista, kuvat ottanut Terhi Myöhänen.
"Håh?" Tuikku vaan ei tajuu ;)
Ruttu, Oili ja Tuikku paikallamakuussa. Koirassa ei mitään vikaa mutta Tuikun ohjaaja palasi koiran väärälle puolelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti