Neljä päivää saaressa mökillä, hermolomaa niin koiralle kuin omistajallekin! Ei naapureita, ei liikennettä, ulkoilumahdollisuudet silmänkantamattomiin. Koska tavarat raahattiin jään yli ahkiossa, tuli väistämättömästi mieleen että tokihan koirakin voisi osuutensa tehdä. Heti ensimmäisenä aamuna sitten valjastin Tuikun Merun kantoreppuihin, olkoonkin ettei niitä varsinaisesti vetämiseen ole tarkoitettu vaan teddyvuorattu Y-valjas sai kelvata harjoitteluun.
Tokihan se hieman ihmeissään oli aluksi, kun viisi vuotta on kielletty vetämästä ja nyt sitten kannustettiin tekemään päinvastaista. Muutamassa minuutissa se kuitenkin hoksasi jutun juonen ja veti tyhjää ahkiota niin moottorikelkan jäljellä kuin umpihangessakin. Tästä sitten tulikin seuraavien päivien missio, kouluttaa porokoirasta rekikoira.
Ei sille tietenkään hirmuisia kuormia minään päivänä vedätetty kun ei ole tottunut. Aluksi vähän lunta, toisena päivänä 10 litran vesikanisteri ja kolmantena päivänä tehtiin retki laavulle niin pakattiin tavarat ahkioon ja vedettiin porukalla, koska puolet matkasta mentiin umpihangessa. Tuikku veti taakkaa vain kovalla alustalla, ja melkoista haipakkaa se innostui juoksemaankin etenkin kun otin itse sukset alle! Kyllä se vaan työkoira on, kun niin tärkeäksi aina muuttuu kun saa jonkin tehtävän suorittaakseen. Toiveissa on että ehkä voisi innostua vetohiihdostakin, sekä koira että omistaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti