Syy miksi lähdin agihallille vielä puoli kymmenen aikaan illalla löytyy Vegan kolmannen radan alusta kohdasta 1:40 alkaen, päättyen ennen A-estettä. Katsoin kohdan useampaan kertaan ihmetellen miten se oikein tehdään, piirsin paperille ja pakkohan sitä oli päästä kokeilemaankin huolimatta siitä, että Tuikun kanssa opetellaan vasta alkeita ja Vega on jo agilityvalio.
Muutenhan se meni ihan hyvin, mutta irtoamattomuus korostui tässä pyörittelyssä entisestään. Koira kyllä kääntyy, mutta on niin kädessä kiinni ettei sitä saa lähetettyä edes esteen toiselle puolelle - ei kai, kun ei olla sitä juurikaan harjoiteltu. Sapiskaa omistajalle ja nyt aletaan tehdä eteen lähetyksiä, takaa kiertoja ja palkata muualta kuin kädestä esim. asettamalla palkan esteen/esteiden taa suljettuun rasiaan. Ei vaan toimi kovin hyvin muualla kuin suorilla linjoilla, joten pitää pakottaa joku kaveri mukaan jokusen kerran.
Tuikku meinasi välillä vaipua lötkömoodiin niin myllytin sitä lelun kanssa ihan kunnolla saadakseni siihen taas eloa ja kuljetin sen lelussa roikkuen aloituspaikkaan, joka toimikin yllättävän hyvin: se lähti kuin hauki palmun alta luvan saatuaan ja iski esteiden jälkeen taas leluun kiinni - mutta vaan jos olin sitä leikittämässä, maassa oleva lelu tai heitettymään ei kovin paljoa jaksa kiinnostaa. Myöskin esteen yli pois päin lähettäminen vaikeutui entisestään kun se tiesi että lelu on minulla. Pitää kaiketi ostaa sille joku mokkanahkapehmopatukka, ehkä jopa sellainen johon saa ruokaa sisään. Jos se sellaista retuuttaisi mieluummin kuin palloa josta on välillä hankala saada otetta, juuttipatukkakin kun on ollut mieleinen vaan on vähän turhan iso taskuun.
Tein myös viiden esteen jumppasarjan, loppuun laitoin namipalkan ja "raahasin" koiran pois herkkujen ääreltä. Kopioin törkeästi aiemmin näkemääni ideaa koiran lähettämisestä eteen samoin kuin hakutreeneissä, joka toimi sekin erinomaisen hyvin (se on sille tuttua, toisin kuin epämääräinen liikkeestä huitomiseni 2. treeneissä..) ja taas nähtiin haukiefekti kun koira syöksyi esteille ja nakkien kimppuun. Tämä tehtiin kahdesti ja meni oikein hyvin, koira malttoi keskittyä esteisiin innosta huolimatta ja teki tarkkaa työtä vaikka oma mitoittamiseni olikin hieman ontuva ensimmäisellä sarjalla.
Kaikki esteet koko treenin ajan olivat korkeudeltaan vain 20-30 cm korkeita koska tiesin oman ohjaukseni olevan pielessä ja halusin koiran selviytyvän esteistä siitä huolimatta. Hallin kova alusta on myös saanut kritiikkiä ja senkään takia ei kuulemma kannata korkeita hyppyjä pitää jatkuvasti, etenkin jos koira vasta opettelee hyppytekniikkaa. Tuikulle olisi varmasti ihan tarpeeksi tekemistä vaikka 15 cm korkeissakin esteissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti