Tarkoitus oli kulkea metsän läpi jäälle ja tehdä siellä lenkki, mutta eipä ollut ainoatakaan moottorikelkan jälkeä jota pitkin kulkea ja varareittikin meni mönkään kun jäälle oli noussut vettä niin paljon. Saatiin sitten kuitenkin kolme tuntia tuhlattua niin poluilla, umpihangessa kuin kävelyteilläkin.
"Kuinka voin palvella Teitä tänään?"
Polkua pitkin metsän läpi..
"Saakelin hidas romu!!" Tuikku kurittaa ahkiota.
Umpihangessa oli sen verran raskasta liikkua, että vapautin Tuikun palveluksesta ja kuljeskeltiin vajaa kilometri, kunnes tultiin aluueelle jossa vettä oli noussut jäälle niin paljon, ettei liikkuminen ollut kummallekaan mieleistä. Alla olevissa kuvissa mentiin kuitenkin vielä kuivin jaloin.
Noustiin sitten tielle ja lämpimillä lihaksilla oli hyvä vetää vähän raskaampaakin taakkaa.
Tuikku veti kaiken kaikkiaan ehkä puolet matkasta, ylämäkiä ja umpihangessa en viitsinyt vedättää. Se veti jopa minua ahkiossa, olkoonkin että alamäkeen mutta se oli kyllä hauskaa molemmista! Loppumatkasta ahkion kanssa liikkuminen näytti niin tervaiselta että vedin sen itse kävelyteitä pitkin kotiin, koiraa ei sentään tarvinnut ottaa kyytiin. Jos reppuja kantava koira aikanaan herätti ihmetystä, niin ahkiota vetävä "pikkukoira" herätti kyllä kommenttia ja keskustelua lähes jokaisen vastaantulijan kohdalla, ihan myönteisen sävyisiä tosin.
"Eihän noin pieni koira jaksa vetää noin isoa pulkkaa!"
"Tämä taitaa olla niitä rekikoiria?"
"Katso, tuolla on laitettu koira töihin!"
"Mutta tämähän taitaa olla vasta pentu, eikös ne rekikoirat ole suurempia?"
"Ottaisikohan se minutkin kyytiin?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti