Arpinaama

Meillä OLI hieno treenilenkki josta piti tänne tulla hehkuttamaan, mutta mieliala laski aika rankasti kun kotiin tultua huomasin että koiran naama on veressä.

Aloittakaamme siis alusta. Lähdin ulkoilemaan uusien agikeppien kanssa etsien sopivaa paikkaa minne pystyttää ne. Poikkesin matkalla koirapuistoon jossa oli yksi ennenkin tapaamani nuori narttukoira jonka käytöksestä en ole ennenkään oikein pitänyt. Omistajan mielestä hänen (suurehko) koiransa pyytää toisia koiria leikkiin nojaamalla niiden selkään tai asettamalla tassunsa niiden sään päälle. Ei lie tarvitse sanoa enempää hänen koiranlukutaidostaan. Kuitenkin kun ennenkin ovat sietäneet toisiaan ilman suurempia yhteenottoja, niin ajattelin että pyörähdän siinä sen verran että koira saa tehtyä tarpeensa. 

Koiran käytös on vaan näköjään mennyt huonompaan suuntaan koska ensin löi Tuikun maihin ja Tuikku jopa alistui nuoremmalleen, kun toinen näytti olevan aika tosisissaan. Tällä ei kuitenkaan ollut juuri vaikutusta, kun se hetken kuluttua teki saman uudelleen. Kolmannen kerran kun se vielä yritti tulla rähisemään, mäjäytin sitä agikeppikassillani ja pyysin samalla omistajalta anteeksi, mutta sanoin että nyt riittää tuollainen käytös. Se koira koetti vielä käydä takaapäin Tuikun jalkaan kiinni. Tilanteen vähän tasaannuttua jatkoimme matkaa, mutta näköjään tikkasi poskeen reiän. Onpahan juteltavaa heidän kanssaan seuraavan kerran.

Mutta: pystytin keppikujan polulle ja näköjään uuden lelun hypetyskin tuotti tulosta, kun koira siitä niin innostui. Innostui se keppikujastakin, katsoin äimänä kun se riemuissaan pinkoi siitä läpi sata lasissa. Vaikka olin onnesta mykkyrällä kun se meni niin hienosti, niin maltoin olla tekemättä toistoja kyllästymiseen saakka. Kotimatkalla tehtiin vähän seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja, ja kotipolulle tein vielä keppikujan, jonka läpi Tuikku sai juosta parkkipaikalle pallon perään. Erittäin hieno aloitus, ettenkö sanoisi! Lopuksi laitoin keppikujan takapihalle, pitää huomenna katsoa onko se laisinkaan käytännöllinen siinä. Vauhtia ainakaan ei juuri mahdu ottamaan, mutta muualle jos pystyttää niin pennut tai känniääliöt ne todennäköisesti varastaa ja hajottaa. Nopeahan nuo näköjään on pystyttää minne vaan, ei sen puoleen.

Koska oltiin ulkoiltu vasta vajaa tunti, nappasin kotipihasta valjaat ja ahkion ja lähdettiin uudelle kierrokselle, Tuikku valjastettuna rekikoiraksi tällä kertaa. Vähän nihkeästi lähti aloitus kun oli pitkä ylämäki, käytännössä minähän sen tyhjän ahkion vedin ensimmäiset sata metriä. Siitä se sitten lähti kuitenkin menemään, koirakin sai taas rytmistä kiinni ja lähti reippaalle raville kun aloin itsekin hölkätä, kannustaen toki samalla kovasti. Muutaman sadan metrin jälkeen vaan tuli sen verran kuuma toppavaatteissa että untuvatakin ja lapaset lastasin ahkioon, mutta ei tuntunut koiraa enää siinä vaiheessa haittaavan. Käännyttiin kotiinpäin ja sitten painettiinkin satanen lasissa, jos olisi ollut vastaantulijoita niin todennäköisesti olisivat hyppineet puskiin pois alta kun kohti rynnii amatsooni kera koira-ajoneuvon, molemmat kiljuen ja mölisten: minä koiraa kannustaen ja koira riemusta haukkuen. Ihan parhautta!

Paluumatkakin kulki koirapuiston ohi, ja tällä kertaa siellä oli Tuikun kovin paljon rakastamat colliepojat joten poikettiin vielä sinne että pääsi juoksemaan ja painimaan niiden kanssa. Reilut pari tuntia meni ulkona kaiken kaikkiaan, nyt alkaa koira näyttää jo vähän siltä että on saanut tarpeeksi tekemistä kun ei enää kanna leluja syliin!

Huomenna jatkuu keppi- ja kontaktiharjoitukset. Keppikujaa koetan malttaa olla kaventamatta liian nopeasti, mutta ahdistaa jos maanantaina pitäisi pystyä näyttämään miten koira kepit menee ja jos se ei osaa pujotella kädellä näyttämälläkään (kääk, pitääkö tätä nyt harjoitella erikseen ihan sitä maanantaita varten??) niin sitten on aika köyhä esitys. Tokihan sitä voi sanoa että opetellaan vasta kujamenetelmällä.. pitää myös kysyä viisaammilta kannattaako ensin opettaa juoksemaan kujaan myös viistosta ennen kuin lähtee kaventamaan.

Pitäisi myös ostaa toinen ämpäri että saa tehtyä pystyesteen, jotta voi jossain vaiheessa alkaa opettaa takaa kiertoa. Eipähän ole ongelmia vapaa-ajan vieton suhteen!