Illan keppireenit ja puhelimen nouto

Koiran toivuttua alkupäivän treeneistä, tein vielä päivän päätteeksi keppikujan. Tällä kertaa tein keskiosasta niin kapean että Tuikku joutui jo vähän pujottelemaankin, väliä oli ehkä 15 cm kapeimmassa kohdassa mutta kavennetun osion kepit laitoin vähän vinoon minimoidakseni virheet. Nyt ei siis keskitytty vauhtiin, vaan yritin saada sen hoksaamaan että tarkoitus on mutkitella eikä juosta vaan suoraan. Otin tietoisen riskin kaventamalla näin nopsaan, mutta kun vauhtia pudotti niin hienostihan tuo suoriutui. Pari kertaa yritti yhtä keppiä kiertää väärältä puolelta, kunnes korjasin kepin asennon. Oikein tyytyväinen olin suorituksiin! Itselle on vaan niin kovin vaikeaa lopettaa, haluaisi tehdä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.. vaan on kai sitä jotain oppinut ettei koiraa kyllästytä. 

Olin napannut taskuuni myös vanhan Siemensin, joten kotimatkalla pudotin sen taskustani ja näppärä avustajakoirahan poimi sen välittömästi tieltä ja loikki eteeni sitä esittelemään. Hangesta on toki vaikeampi havaita mutta pitää sitäkin kokeilla joku toinen kerta.. toimivalla puhelimella en ehkä ihan vielä halua harjoitella, sen verran runtua tämä puhelin sai kun en ole kieltänyt tavaroiden heittelystä (ellei kyseessä ole suklaalevy!). Tuikku nouti myös menestyksekkäästi tyhjän muovipullon ojasta, nyt ollaan 20 senttiä rikkaampia.